Arkeeni on hiipinyt aikavaras. Se vie aivan liian paljon tunteja viikosta, tuskaisen monta. Netflix. Ja se tapahtui ihan vahingossa. Ensin ...

Tein itselleni Netflix-säännöt

21.4.19 Satu Kommentteja: 10

Arkeeni on hiipinyt aikavaras. Se vie aivan liian paljon tunteja viikosta, tuskaisen monta. Netflix. Ja se tapahtui ihan vahingossa. Ensin katsoin pari jaksoa silloin tällöin. Sitten jakson joka ilta. Yhtäkkiä huomaan tuijottavani kolmea jaksoa joka päivä. Se on ihan älytön määrä.


Havahduin tähän sisään kutsumaani varkaaseen kirjan ääressä. Kirjoitin viime viikolla jutun ruuhkavuosirallista ja kirjasta, josta sain ajatusruokaa oman arjen tasapainottamiseen. Kun kustantaja lähetti kirjan tuota kaupallista yhteistyöjuttua varten, paketissa tuli pari muutakin kirjaa. Tartuin näistä kahdesta ohuimpaan, koska ajattelin sen sopivan hyvin pääsiäisloman pitkän automatkan viihteeksi.



Kun kirjan nimi on Keskittymiskyvyn elvytysopas (sen ovat kirjoittaneet aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala), pakotin itseni keskittymään sen lukemiseen. Lyhyet kappaleet, tiivis ilmaisu ja järjestelmällinen eteneminen - pystyin siihen plus pariin bensispysähdykseen.

Etkö pysty enää keskittymään? Poukkoiletko pikkuhommasta toiseen ja huomaat tehneesi jotain ilman että ajatus on ollut lainkaan mukana? Tunnistatko itsesssäsi levottoman älylaitteiden parissa räpeltäjän?

Kirjassa kysytään. Vastasin:

No vähän vaikeaa on välillä.
Kyllä. Huomaan että näin on ainakin muutaman kerran viikossa.
KYLLÄ.

Oletteko te kenties huomanneet, että en ole ehtinyt postata tänne blogiin entiseen malliin yhtä paljoa? Myönnän, että en vain ole saanut aikaiseksi.

Nämä jutut eivät näy ulospäin, mutta näidenkin asioiden kanssa olen painiskellut:

Seuraava kirja, jonka pitäisi olla jo työn alla. Äh, en vain ole saanut sitä aloitettua.

Ja sitä seuraava, johon sain apurahan, pitäisi käynnistyä, kun tuo ensiksi mainittu on saatu valmiiksi.

Työhuoneeni on räjähtänyt papereista, kansioista, kirjoita, johdonpätkistä, kynistä ja pölystä. Ei ole (muka) ollut aikaa järjestellä.

Listaan voisi lisätä vielä vaikka ja mitä, mutta en nyt jaksa keskittyä siihen enempää. Ironista.



Keskittymiskirja teki pisteliäitä havaintoja, joista osa osoitti yhtäläisyysmerkkejä omaan arkeeni. Kirjan neuvoista olin muutamaa jo näköjään alitajuisestikin alkanut työstää. Yksi suurimmista tämän vuoden saavutuksista on ollut se, että olen saanut kiireen tuntua karsittua tehtyäni tietoisen päätöksen siitä, että en enää halua olla ihminen, jolla on kiire. Se päätös on pitänyt aika kivasti.

Mutta ihan hiton paljon tässä on vielä tehtävää. Eikä tullut muuten mitenkään yllätyksenä, että Netflixin tuijottaminen on lisääntynyt samaan aikaan kuin tunteeni siitä, että arki ei ole nyt ihan niin paljoa hallinnassani kuin mitä se voisi olla.

Jumaleissön. Minä olen addiktoitunut katsomaan televisiosarjoja. En aikaisemmin ollut "tällainen". En tiennyt televisiosarjoista oikein mitään, hankin Netflixinkin tuttavapiirissäni viimeisten joukossa. Ihan oikeasti ajattelin, että minä en kyllä tähän suoratoistoon lähde vaan vuokraan leffani videovuokraamosta. Kolme vuotta sitten uhkailin, että en todellakaan aio uusia Netflix-tilaustani. Juu ei ihan pitänyt se lupaus sitten.

Koska onhan se mielihyvä nyt ihan mielettömän kiva minkä saa, kun painaa punamustaa logoa ja applikaatio aukeaa kännykännäytölle. Kuulokkeet päähän ja aah siellä Alicia Florrick tylyttää syyttäjää. Vielä yksi ja vielä yksi jakso ja sitten kyllä nukkumaan/tekemään töitä/lukemaan/<lisää tähän ihan mikä tahansa toiminto>. Ja siinähän se keskittymiskyky sitten menikin.



Jälkeenpäin olo on sisäisesti tahmea eikä mieleen jäänyt pyörimään mitään oikeasti viisasta. Luultavasti ei mitään. Ehkä pari hataraa havaintoa käsikirjoittajien nerokkuudesta ja Alician uudesta kampaustyylistä. Ei jäänyt edes hyvä, rentoutunut olo vaan päinvastoin: turhautunut, vähän ahdistunut ja laiska olo. Aivan päinvastainen olo kuin siitä ihanasta leijumisen tilasta jonka saavuttaa kävellessään leffateatterista ulos hyvän leffan jälkeen. Vaikka leffa olisi ollut hömppää tai juoneltaan hassu, siitä jää silti rentoutunut ja kiva olo. Netflixin jälkiolo on aivan toisenlainen.

Tämän Netflix-piereskelyn syy on siinä, että ihmisen vahvuus on usein myös se ihmisen heikkous.

Solahdan täysillä siihen, mitä olen kulloinkin tekemässä. Enkä varmasti ole mikään maailmankaikkeuden poikkeus. En tiedä onko edes olemassa sellaisia ihmisiä, jotka syövät konvehtirasiasta vain yhden suklaan, katsovat 500 jaksoa sisältävästä televisiosarjasta vain jakson silloin tällöin, keräilevät postimerkkejä mutta vain yhden per vuosi, ovat hyvin verkostoituneita ja osallistuvat hallitustyöhön, mutta vain yhden yhtiön hallitukseen kerrallaan tai käyvät crossfitissä vain kerran parissa viikossa.



Koska tämä Netflix-asia solahtaa laariin asiat, joihin voin vaikuttaa (inspiraationa tämä Valeäidin mainio juttu), tämä on asia johon aion vaikuttaa.

Tein siis itselleni Netflix-säännöt.

1. Katson loppuun Good Wifen viimeisen tuotantokauden (olen nyt sen puolivälissä). Sen jälkeen deletoin Netflix-applikaation kännykästäni. Kun ohjelmaa ei voi katsoa missä vain ja milloin vain, sitä katsoo aivan varmasti vähemmän.

2. Jos Sopranosiin tulisi lisää jaksoja, antaisin itseni katsoa ne. Mutta kun ei tule, niin ei tarvitse katsoa.

3. Aion käyttää Netflixiä enää vain tykillä. Eli kun katson jotain viihdykettä, sen pitää olla sen arvoista, että jaksan laittaa laitteet päälle, odotella että videotykki alkaa toimia, ehdin tehdä popcornia, ehdin valmistautua asiaan, jolla on väliä.

4. Katson Netflixistä enää asioita, jotka eivät jatku. Eli vaikka leffan tai dokumentin.

5. Koska en pidä täyskielloista, edelliseen kohtaan on yksi poikkeus: aion katsoa sarjaa, jos se on hyvä ja se on suomalainen. Jos Sorjoseen tai Karppiin tulee lisää jaksoja, katson ne. Ratamo ja Ivalo ovat minulle vielä tuntemattomia, mutta jos tulee tilaisuus, nämä ovat poikkeuslistalla myös. Ja vain tykillä.

Minulla oli tänään tunninmittainen tyhjä kohta päivässä ja päätin kirjoittaa tämän tekstin Netflixin aikasyöppöydestä sen sijaan että olisin katsonut yhden jakson Good Wifea (sen kohdan, jossa Alicia ehkä päättää asettuuko ehdolle syyttäjänvirastoon vai ei, iiks). Tästä se lähtee.

10 kommenttia:

  1. Suosittelen Netflixistä elokuvaa Highwaymen.
    Ja Brene Brownin spesiaalia.
    Ja Iliza Schlesingerin Elder millenial stand up ohjelmaa.
    (koska tää just oli se jutun pointti...!!!)

    Itse huomaan, että yksin asuvana välillä syödessä tekee mieli tuijottaa ruutua. Sillä on 2 huonoa käytännön vaikutusta: syömiseen ei keskity, voi tulla vatsan väänteitä. Ei huomaa syöneensä ja käsitys ruoan määrästä hämärtyy tai napostelu jää päälle.
    Kolmas on vielä se, että se pitää yllä ylivireää olotilaa (oon aatellu et osasyy ajoittaisiin univaikeuksiin, edes ruokaillessa ei aivot oysähdy ja rauhoitu). (ja neljäs varmaan toi keskittymiskyky)

    Mullakin on netflix sääntöjä:
    klo.20 jälkeen en katso mitään ruutua. Täytyy löytyä aika aikaisemmin.
    Ytitän olla katsomatta useampaa osaa putkeen. Välissä täytyy pitää tauko.

    Itse koen että osa sarjoista on nykyään paremmin tehtyjä kuin elokuvat, mutta myös monen sarjan kohdalla mielenkiintoni lopahtaa.
    En tiedä onko tää hyvä juttu ettei käytä aikaa juttuihin, mitkä ei oikeasti kiinnosta.
    Vai onko tääkin keskittymiskyvyttömyyttä Netflix buffetin edessä, josta voi aina löytyä parempi juttu, jota katsoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät säännöt! Ja just toi iltakatsomisen vähentäminen taitaa olla se tärkein juttu mullakin. Unen laatu on kiistatta parempaa jos ei tuijota ruutua ennen nukahtamista tai ylipäätään passiivisen katso jotain esityksiä. Kirjojen lukemisessa tahti on rauhallisempi kuin ohjelmien katsomisessa, joten kirjat rauhoittaa enemmän kuin telkka; näin luulisin.

      Ja kiitos vinkeistä ;)

      Poista
  2. Suosittelisin vaihtamaan HBO Nordiciin. HBO:lla vähemmän sarjoja, mutta vähemmän myös kuraa. En muista montaakaan hutia viime vuosilta. Netfilixissä sen sijaan joka toinen sarjoista jää ainakin minulta kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en uskalla tässä kohtaa edes ajatella vielä mitään muuta palvelua, yritän nyt eka vähentää tätä netflixiä. Mutta siis: kiitos kuitenkin <3

      Poista
  3. Hyviä sääntöjä! Toivottavasti ne auttavat. Meillä muuten katsotaan suoratoistosarjoja vain tykiltä. Ja sarjaa alan seuraamaan vain jos se vaikuttaa tosi kiinnostavalta, kausia on tehty vain yksi ja kyseessä on minisarja (tämän jälkimmäisen kanssa en ole ehdoton). Monen kauden sarjat eivät nyt vain tähän elämänvaiheeseen mahdu. Eivätkä oikein elokuvatkaan (nyyh), kun iltaisin on todella harvoin aikaa parin tunnin pläjäyksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minisarjat jees! Ihan siksikin että niissä vaan laatu säilyy lähes aina parempana kuin pidemmissä sarjoissa, jotka alkaa jossain kohtaa toistaa liikaa itseään tai tuntua epäuskottavilta.

      Poista
  4. Olen sen verran vanhaa koulukuntaa, että minusta et ole katsonut sarjaa jos siristelet sitä jostain luurilta vartin pätkissä milloin missäkin. Pitää olla tarpeeksi iso ruutu ja hyvä äänentoisto jotta saa kaiken irti. Kyllästyttää kun ihmiset höpisevät etteivät katso tv:tä kun katsovat HBO:ta, Netflixiä ja mitä näitä nyt on. Ihan kuin suoratoisto olisi jotain fiininpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiinimpää? Noh, kai joku ajattelee niin. Saa ajatella, mun puolestani.

      Mun mies on tässä asiassa täysin samoilla linjoilla sun kanssa. :D

      Poista
  5. Mulla on koko ajan Netflix taustalla pyörimässä. En pysty olemaan, jos en kuule jotain rauhoittavaa taustaääntä. Ja nyt kun taloyhtiössä on käynnissä julkisivuremppa mallia "revitään puoli metriä rappausta seinästä", on pakkokin pitää kunnolla ääntä jollain keinoin, että kotona kykenee ylipäänsä olemaan- minä ja eläimet.
    Mutta pakko myöntää, etten silloin kyllä seuraa ohjelmia, minä vaan kuuntelen neljäsosakorvalla. Ja silloin ohjelmien pitää olla tuttuja, jotka oon kattonut sata kertaa. Mä olen niitä outoja, jotka lukee samat kirjat monta kertaa ja kattoo samat leffat ja sarjat niin monesti että osaa vuorosanat ulkoa :D

    Mutta silti koko ajan tuntuu, ettei saa mitään tehtyä, ja kaikki aika menee tietokoneella. Ehkä joku tommonen Netflix- rajoitussääntö olis tarpeeseen mullakin, mutta sitten pitäis keksiä tilalle jotain muuta ääntä.
    Ideoita otan toki vastaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taustameteli ymmärrettävää! Mulla on itsellä radio-ohjelma päällä, joko joku rauhallinen puheohjelma tai tarpeeksi tasaista iskelmää tms. että se ei vie huomiota. Kirjoittaessani jotain tärkeää kuuntelen mun Spotifyhyn tekemää soittokirjoituslistaa, jossa on pääasiassa 1990-luvun alun räppiä. Podcasteja en voi kuunnella töitä tehdessä enkä äänikirjoja; keskittyisin liikaa niihin ja keskittyminen herpaantuisi.

      Poista

Mitä tuumaat?