Kaupallisessa yhteistyössä Tuuma-kustannuksen kanssa. Aika usein minulta kysytään, kuinka sä oikein ehdit tekemään kaiken tuon . K...

Järkeviä ohjeita parempaan arkeen

10.4.19 Satu Kommentteja: 40


Kaupallisessa yhteistyössä Tuuma-kustannuksen kanssa.


Aika usein minulta kysytään, kuinka sä oikein ehdit tekemään kaiken tuon. Kun on vielä lapsiakin ja omat harrastukset ja puoliso ja matkailu ja perhettä kahdessa eri maassa.

Runsaat kysymykset ja privaviestit aiheeseen liittyen johtuvat varmasti ainakin osittain siitä, että näytän ja kerron aika paljon juuri työntekoon, yrittäjän arkeen ja meidän perheen vapaa-aikaan liittyviä juttuja täällä sosiaalisessa mediassa. Minua itseäni myös kiehtoo tosi paljon oma arkisäätöni ja se, kuinka ne kaikki pallot saa pysymään ilmassa oikeaan aikaan.

Se kiehtoo, koska se on täysin mahdoton tehtävä, jos oman tekemisensä johtamiseen ei keskity.

Kirjojen kirjoittaminen, islanninhevosmatkat, podcast, mainostuotanto, lehtijuttujen kirjoittaminen, start up -yrittäminen, konseptisuunnittelu.  Onhan siinä ihmeteltävää mulle itsellenikin. Ihan jo pelkästään tänään on työpäivä ollut aika - noh - vaihteleva. Tämän postauksen kuvissa on ruuhkavuosia ympäri meidän kotia. Tällaiselta meillä tänään näytti. Ja tällaiselta se tänään tuntui.



Ensin riitelin Venäjän suurlähetystön työntekijän kanssa siitä, onko viisumianomukseni kuva tarpeeksi hyvä vai ei. Kuva oli heidän nettisivuillaan tarjoamansa informaation mukainen, mutta ei niiden ohjeiden mukainen, jota lähetystössä oli laitettu ilmoitustaululle. Riitelin kuitenkin hillitysti, koska haluanhan sen viisumin pienen työmatkan takia. Ei auttanut kuin lähteä passikuva-automaatille toiselle puolelle kaupunkia. Fök.

Aamupäivällä selvittelin, saako Islannissa sytyttää grillin luonnossa vai tarvitaanko siihen jotain viranomaislupaa. Sitten soitin hotelliin, ja yritin selvitellä hintoja - olen nimittäin saanut heiltä kaksi hinnastoa peräkkäisissä meileissä, toisessa on 80 % korkeammat hinnat. Sitten piti tehdä yhden lehden konseptisuunnitteluun muutoksia ja vetäistä yksi skype-palaveri. Ottaa valokuvia, lähettää meiliä kolmesta eri meiliosoitteesta ja neuvotella kirjanpitäjän kanssa siitä, minkälaisia myyntilaskuja minun kannattaisi tulevaisuudessa lähettää koska on tullut joku sääntöuudistus, josta en ollut kuullutkaan.

Vou. Sitten piti tilata kotiin viikon ruokakassit, auttaa remonttimiestä ikkunan nostamisessa paikalleen ja juosta urheiluhierontaan. Matkalla sinne luin ja vastasin muutamaan sähköpostiin (onneksi jämähdin liikennevalojen punaiseen aaltoon, niin ehdin). Kuopuksen kampaaja ja illalla tulee kavereita pitsalle ja tämä juttukin oli vielä kirjoittamatta.



Niihhh. Kuulostaa tosi tasapainoiselta, eikö?

No ei todella. Ei tällaisia työpäiviä saisi olla. Tämmöisessä sekametelikeitossa tulee ihan hulluksi, kun huomio karkaa sataan eri suuntaan. Kaikesta jää keskeneräinen ja tahmainen olo.

Ja tiedättekös; tämä päivä oli ihan oma vika. Olin antanut tämän mennä tällaiseksi. En johtanut itseäni kunnolla. En pistänyt tarkkoja rajoja, joista olisin pitänyt kiinni. Lepsuilin - ja tuloksena oli hitonmoinen kaaos pään sisällä.

Kun yksi asiakas vielä soitti iltapäivästä ja pyysi muutosta johonkin viime viikolla jo hyväksymäänsä asiaan, meinasin purskahtaa vitutuksesta itkuun. En siksi, että pyyntö olisi ollut jotenkin suuri tai vaikea tai edes työläs. Vaan ihan siksi, että se oli se viimeinen tikku joka alkoi painaa kekoa kasaan.



Ei olisi pitänyt vastata siihen puhelimeen. Olisi pitänyt pitää puhelin äänettömällä ja pitää kiinni puhelintunnista aivan kuten yritän pitää kiinni myös sähköpostihetkestä. Meilit hoidetaan yhtenä hetkenä päivästä ja sen jälkeen niihin ei enää kosketa. Välillä onnistun siinä, aina en.

Halusin antaa tämän realistisen kuvauksen tästä arkipäivästä siksi, että pyrin tekemään näkyväksi sen, että vaikka sitä ammatikseen kirjoittaa unelmaduunioppaita, kirjottaa säännöllisesti freetyöaiheisia näin minä teen -vinkkipostauksia, pitää luentoja aiheesta ja mentoroi ja on tehnyt tällaista moniprojektipakettia koko 20-vuotisen työelämänsä, SILTI hommat kosahtavat, jos ei muista säännöllisesti johtaa itseään ja omia arkipäiviään.



Luin etukäteen tänään ilmestyneen Ruuhkavuosioppaan (Tuuma-kustannus 2019, kirjoittajat löytyvät tekstin lopusta). En siis lukenut sitä tänään, luoja paratkoon. Sepä vasta olisi ollut ironista.

Tuo kirja on käytännönläheinen opas siihen, kuinka "voi saada kaiken", siis ei KAIKEN-KAIKEN vaan kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.

Kirja keskittyy kuten nimestä voi päätellä: ruuhkavuosiin. Eli siihen ajanjaksoon ihmisen elämässä, jolloin työuraa on jo jonkin verran takana, vastuuta on kertynyt ja työssäolovuosia on mittarissa vähintään muutamia, ja samaan aikaan henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu paljon. Useimmilla se "paljon" on pienet lapset, mutta joillakin se on ikääntyvät vanhemmat, sairastelevat sukulaiset tai joku muu läheinen ihminen, joka kaipaa erityisen paljon tukea tai apua. Kun paljon sosiaalista elämää, omia lempiharrastuksia ja (toivottavasti) mielekkään työn yhdistää, tekemistä on aika tavalla ja useimmiten liikaa.

Ruuhkavuosiopas on tehty kompassiksi tähän viidakkoon.

Tämä ei ole työssäkäyvän vanhemman vanhemmuusopas, eikä meditaatio-opas eikä opas maailman parhaaseen työpaikkaan. Kirjassa keskitytään mielekkääseen arkeen - siis arkeen, joka sisältää kaiken sen, mikä on itselle tärkeää ja miten haluaa aikansa käyttää.



Ihastuin kirjassa kolmeen asiaan.

Ensinnäkin. Tämä kirja ei erottele työelämää, perhe-elämää, harrastuselämää, vapaa-aikaa jne. omiksi saarekkeikseen, joiden välillä seilataan. Tämä katsoo arkea kokonaisuutena. Ei ole työelämää ja sitten jotain "oikeaa" elämää, joka alkaa kun työpaikan ovi sulkeutuu perässä työpäivän jälkeen. Kaikki on kuitenkin sidoksissa kaikkeen, ja juuri siksi on järkevää katsoa kokonaisuutta.

Toisekseen. Kirjassa on aivan järjettömän hyviä tehtäviä. Siis oikeasti! Ei yhtäkään turhan paljon pilvissä liitelevää "kuuntele itseäsi" -harjoitusta, vaan konkreettisia ja lukijalta työtä vaativia tehtäviä, jotka vievät ajattelua ja sen jälkeen myös omaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Kolmanneksi. Käytännönläheisyys ei tarkoita yksinkertaisuutta. Kirjan luettuani minäkin sain sieltä aivan mielettömän hyviä vinkkejä oman arjen johtamiseen - eli siihen, että välttäisin kuvaamanlaiseni työpäiväkaaoksen eskaloitumisen. Kirja itsessään ei tietenkään muuta omaa arkea soljuvammaksi ja lisää omaa hallinnantunnetta omasta elämästä: lukijalta vaaditaan paljon. Kirja näyttää polun suunnan, mutta lukijan täytyy kulkea se itse. Kirjan tehtäviä seuraamalla arjesta ihan totta voi tulla mukavampaa. Annanpa yhden esimerkin tähän loppuun.



Yksi kirjan esittelemistä harjoituksista on Isot kivet (Big rocks, kehittänyt Covey 2013). Haa, nyt tuon ensimmäisen kuvan outo kivivaasi sylissäni saa merkityksen.

Elikkäs. Edessä pöydällä on kolmenlaisia kiviä. Isoja kiviä, pieniä kiviä ja hiekkaa. Pöydällä on myös yksi kulho. Isot kivet ovat niitä kaikkein tärkeimpiä asioista, mistä ei halua luopua. Isot kivet voivat olla perhe, terveys, joku harrastus, raha, työpaikka, lemmikkikoira - tai jotain muutakin. Pienet kivet ovat asioita, joita on kiva olla, mutta jotka eivät ole ihan niin välttämättömiä. Hiekka on sitä, jota on olemassa elämässä, mutta jolla ei ole niin väliä. Kuuluvat siis mappiin asiat, jotka nyt vaan täytyy hoitaa ja sietää.

Sitten otetaan kulho, joka on siis oma elämä, ja sinne aletaan laittaa kiviä. Kuinka monta isoa kiveä mahtuu, entä pieniä? Lopuksi hiekkaakin, sehän menee sopivasti kulhossa olevien kivien väleihin. Mutta entä jos aloittaa kulhon täyttämisen nöyhtällä eli hiekalla? Se tulee äkkiä täyteen, eikä sinne mahdu pian yhtäkään kiveä.

Tämä tehtävä vääntää rautalangasta sen, että kaikenlaista voi saada - pitää vain ensin tietää mitä haluaa ja mikä on tärkeintä. Jos alkaa rohmuta ensimmäisenä vääriä asioita, energiaa niihin oikeasti itselle tärkeisiin juttuihin ei välttämättä enää jää.

Tämä tehtävä on kirjan alupuolella. Seuraavien lukujen tehtävissä mennään yksityiskohtaisemmalle tasolle: kuinka löytää ne omat isot kivet, mikä auttaa priorisoinnissa, kuinka löytää ne omat vahvuudet, mikä siinä voi auttaa ja niin edes päin.

Ruuhkavuosiopas onnistuu opettamaan uusia juttuja tällaiselle vanhallekin koiralle. Jos jakelisin tähtiä, tämä saisi viisi. En muuttaisi siinä mitään.

Nyt kivet ovat minulla. Jos haluan saada kirjasta sen hyödyn, jota saletisti tarvitsen, minun täytyy alkaa tehdä eläväksi niitä ajatuksia, joita kirja minuun juurrutti. Siinäpä mielenkiintoinen jatkopostauksen paikka.



Kiinnostuitko kirjasta? Sitä saa Tuuma-kustannuksesta alle 30 euron hintaan (sis. postikulut). Arvon kaksi kirjaa täällä blogin puolella. Osallistut arvontaan kertomalla, mikä sinun omassa arjessasi on tällä hetkellä kaikista haastavinta, sellaista kitkaa ja jonka haluaisit ratkaista. Kaikki 12.4. mennessä vastanneet osallistuvat arvontaan. Ei tarvitse jättää omaa nimeä, ilmoitan voittajat kommenttikentässä 13.4.

Ruuhkavuosiopas-kirjan kirjoittajat (Tuuma-kustannus) Laura Hannola, Julia Isoniemi, Johanna Kalliomäki, Linda Rautanen, Laura Rönnholm ja Riina Salmivalli ovat kokeneita työn ja perheen yhteensovittamisen asiantuntijoita. He ovat työelämän asiantuntijayritys Fambition Consultingin perustajia.

40 kommenttia:

  1. Ymmärrän fiilikset täysin! Kaaosta täälläkin, vaikka paletilla onkin vähemmän tavaraa kuin sinulla. Joinain päivinä tuntuu, että jaksaa ainoastaan viikonlopun odottamisen voimalla. Kaaoksen aiheuttaa isolta osalta työn, perheen ja opintojen yhdistäminen. Olen nakuttanut 3,5 vuoden opinnot kahteen vuoteen töiden ohella. Äärirajoilla on menty, mutta loppu häämöttää, kunhan vielä toukokuun jaksaisi.

    Kiitos kirjavinkistä, menee ehdottomasti kesän lukulistalle!

    Hämmennyin kyllä tuosta isot kivet -jutusta. Muistan joskus 90-luvun alusta kun äitini kävi perhepäivähoitajille suunnatussa koulutustilaisuudessa ja sieltä tullessaan oli ihan tohkeissaan tuosta samasta kivijutusta. Olin silloin alle 10-vuotias, mutta äiti oli niin innoissaan oppimastaan, että demonstroi sen minulle kananmunilla, sokeripaloilla ja sokerilla. Jäi mieleen! Olen yrittänyt toteuttaa sitä ihan käytännössäkin koko elämäni ajan vaihtelevalla menestyksellä. :)

    VastaaPoista
  2. Haastavinta on tällä hetkellä löytää aikaa liikkumiselle.

    VastaaPoista
  3. Itsestä pitäisi huolehtia paremmin, mutta missä välissä?

    anna_88@luukku.com

    VastaaPoista
  4. Lasten koulukuljetukset vievät päivittäin kaksi tuntia. Välillä kuuntelen kirjoja ajaessa,mutta usein ajoon pitää keskittyä niin paljon, ettei muu kuin musiikki toimi.

    VastaaPoista
  5. Haastavinta on ajanpuutte tai sen käyttö. Pitäisi olla perheaikaa, omaa aikaa ja aikuisten aikaa! Pitkät työpäivät miehellä, raksaprojekti ja kolme lasta antavat ajattelemisen aihetta :D

    VastaaPoista
  6. Varsinaiset ruuhkavuodet ovat itseltä ohi mutta kyllä kahden opiskelevan täysi-ikäisen natiaisen kanssa on ihan tätä pyöritystä edelleen. Päiväkotityössä huomaan näitä vanhempia jotka ovat kuin zombiejuhtia...kirjasta voisi ehkä saada vinkkejä joita voi myös heille jakaa.

    VastaaPoista
  7. Tällä hetkellä ruuhkaa aiheuttaa uhmaava kaksivuotias, aikuisten harrastukset ja työt. Paketti pysyy kasassa sillä, että minä teen lyhennettyä työpäivää ja sinkoan salille aamuisin ja puolenpäivän aikaan, mutta se näkyykin sitten palkkakuitissa!

    VastaaPoista
  8. Suurin haaste arjessa on neljän eri työn yhteen sovittaminen. Kun lupaudut yhteen paikkaan, niin et pääse toiseen paikkaan. Teen opettajasijaisuuksia, joten työkeikka voi tulla edellisena ilta tai jopa samana aamuna. Tämä epäsäännöllisyys stressaa välillä hirveästi, kun ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan...

    VastaaPoista
  9. Omassa elämässä eniten "kitkaa" synnyttää kyllä myöhään venyvät työpäivät (minusta riippumaton asia), jonka vuoksi tuntuu ettei aikaa töiden ulkopuolella ole. Kaikki se aika menee siihen hiekan potkimiseen isojen kivien sijasta.

    - Petra

    VastaaPoista
  10. Äitiyteen opettelu (alle kkn ikäinen vauveli) ja sen yhdistäminen gradun tekoon 😂

    VastaaPoista
  11. Hei Satu! Perheonni suurimmillaan, mutta työ ei tyydytä. Alanvaihto ja uudelleenkouluttautuminen kiinnostaa. Se myös pelottaa taloudellisesti ja ajankäytöllisesti

    VastaaPoista
  12. Se, kuinka motivoitua työnteosta (kun työpaikka on näennäisesti ihan just sitä mitä luulen haluavani) tai vaihtoehtoisesti löytää joku työ, mihin olisi oikeasti ihan pähkinöinä.

    VastaaPoista
  13. Toimin yksityisyrittäjänä ja välillä tuntuu, että vaikka hommaa olisi tehtävänä vaikka kuinka paljon, niin en saa niin paljoa aikaiseksi kuin haluaisin. Aikaa tuhlaantuu kaikkeen turhaan, joten itsensä johtamista pitäisi opetella ehdottomasti lisää.

    VastaaPoista
  14. Urheilu ja itsestä huolehtiminen ovat minulle kompastuskivet. Muistan huolehtia muista ja työssäkin pitää käydä. Miten saisi kokonaisuuden toimimaan, kun samalla työuran suuntaa olen vaihtamassa myös.

    VastaaPoista
  15. Työt, tai entinen työ. Kansainvälinen yritys, jossa oli tiukat raportointiaikataulut. Tein pitkiä päiviä, ja välillä viikonloput sekä juhlapäivät menivät töiden parissa. Työmatkoihinkin kului 2-2,5 tuntia päivässä. Samaan aikaan äitini sairastui vakavasti ja välimatkaa äidin luokse 500 km. Useamman vuoden jaksoin, mutta viime syksynä päätin tehdä muutoksen. Sanoin itseni irti, ilman tietoa tulevasta.

    Kuvittelin parin kuukauden loman riittävän, mutta jouluvalmistelujen ja joulun jälkeen olin niin väsyksissä, että ymmärsin jättää työpaikkailmoitukset lukematta ja vietin vapaata elämää äidin luona häntä hoitaen.

    Säästöillä ei kuitenkaan ikuisesti pärjää, ja niinpä maaliskuussa alkoi tuntumaan, että olisi aika alkaa etsimään uusia töitä. Välillä hiipi mieleen ajatus, että löytyykö mielekästä tekemistä. Varsinkin, kun olen jo lähemmäs 50-vee, vaikka tunnenkin olevani enemmän 30-vee. Onneksi ajatukseni näyttävät olevan virheellisiä: Viime viikolla lation pari hakemusta, nyt on haastattelut edessä vielä tällä viikolla.

    Nyt kun toivottavasti piakkoin käärin hihat ylös ja arkipäivät taas kuluvat töiden parissa, tuosta kirjasta olisi varmasti apua, etten enää liikaa antaisi itsestäni ja ajastani töille. Muutakin elämää on.

    VastaaPoista
  16. Tiesithän tuosta Big rocks -hommasta sen, että kun siellä kulhossa on ne isot kivet, keskikokoiset kivet ja hiekkakin kaadettuna ja täydeltä näyttää, niiin silti sinne voi vielä kaataa pullollisen kaljaa.
    Aina on aikaa yhdelle oluelle :D

    VastaaPoista
  17. Aihe kiinnostaa vaikka olen tehnyt jo vuosi sitten irtioton ruuhkavuosien paineesta irtisanomalla itseni vakituisesta päivätyöstäni, jossa koin olevani vain osa koneistoa ja työ maistui puulta, tein päivätyöni rinnalla osa-aikaista työtä mieheni yrityksessä ja illat toimin taksikuskina lasten jalkapallotreeneihin, en kerinnyt kuin hätäisesti koiran käyttää pikalenkillä, ei ollut energiaa tai aikaa itsestä huolehtimiseen ja lepäämiseen kymmeneen vuoteen kuin muutamien viikkojen ulkomaanmatkojen muodossa. Ai niin, ja opiskelin vielä kaiken tämän keskellä itselleni monimuotoisesti ammattikorkeakoulututkinnon valmistuen v.2015. Reilu vuosi sitten takki ja voimat oli aika tyhjät. Mietin miten pääsisi karkaamaan siitä arjesta josta oli tullut vankila kymmenessä vuodessa, kaipasin aikaa ajatella ja pitää huolta itsestäni. Niimpä tein rohkean ratkaisun js irtisanouduin päivätyöstäni ja jäin töihin vain pelkästään mieheni yritykseen. Aloitin kuntosalin, jatkoin rakasta ratsastusharrastusta, nautin mahdollisuudesta pitkiin lenkkeihin koiran kanssa metsässä kuunnellemän äänikirjoja, aikaa ajatella eikä vaan tehdä kokoajan. Vuosi on mennyt nopeaa ja kun on ollut aikaa ajatella niin uusia inspiroivia suunnitelmia omasta tulevaisuudesta on päässyt syntymään, tulevaisuus näyttää uusilla suunnitelmilla siltä, että voin elää itseni näköistä elämää, siihen sisältyy jatko-opintoja, oman toiminimen perustamista, uuden kodin rakentamista, matkustelua elämän suolana edelleen ja erityisesti aikaa hengittää ja ajatella rauhassa, nauttia elämästä ilman kellokorttia. Elämä 40-kymppisenä ei olekaan enää hullumpaa, onneksi uskalsin repiä itseni irti vanhasta työstäni, se on ollut minulle paras ratkaisu ehdottomasti.

    VastaaPoista
  18. Osui ja upposi, tämä täytyy päästä lukemaan! Itsellä on elämässä juuri sellainen tilanne, että pitäisi osata hahmottaa, mitä ne isot kivet on. Kaikki tuntuu olevan aivan levällään, eikä mihinkään pysty kunnolla keskittymään ja panostamaan. Selkeyttä ja seesteisyyttä kai kaipaan, että olisi itse edes jollain tasolla tekemisiensä herra (siis ihan tietoisesti).

    VastaaPoista
  19. Lapset, koti, ruoka, isovanhempien hoito, perheen yrityksen kirjanpito, vievät aikaa. Mies tekee kahta työtä, joten koti yms on yksinoikeudella minun työmaani.
    Liikunta ja puutarha saavat aikaa kun sitä irtoaa. Läheisten ongelmat imevät energiaa.
    Gradu on ollut kesken yli 15 vuotta..

    Kirja kuullostaa kiinnostavalta!


    10 vuodelsi unohtunut gradu

    VastaaPoista
  20. Kaksi pientä lasta, parisuhde, ammatillinen kehittyminen, terveydestä huolehtiminen ja yrittäjyys. Vielä menee hyvin, kun olen äitiyslomalla kuopuksesta, mutta jännityksellä odotan töihin paluuta... Siihen tosta kirjasta voisi saada ehkä vinkkejä?

    VastaaPoista
  21. Itsellä kolmivuorotyö, mies reissaa kuukaudessa 0-10 päivää töiden vuoksi. Lapset 5 ja 7 ja yritän saada vapaita hiukan järkättyä noiden matkojen ajaksi, koska lapset eivät ole oikeutettuja vuorohoitoon, kun sen tarve ei ole säännöllistä (käytetään siis isovanhempien lastenvahtiaika siihen, että käydään molemmat töissä, ei treffeillä). Tähän soppaan lisätään lasten harrastukset 3krt/vko, oma liikunta pari kertaa viikossa ja että joku kävisi kaupassa ja pesisi pyykkiäkin.
    Välillä tähän kaipaisi jotain hallintaa, mutta toisaalta kaikki viikot on erilaisia töiden vuoksi. Mutta ehkä kirjasta saisi vinkkejä siihen miten tätä jaksaa vielä ainakin 7-vuotta. Sitten ehkä lapset pärjää keskenään ainakin illat. Tai mä olen löytänyt kivan päivätyön.

    VastaaPoista
  22. Haastavalta tuntuu ajan ja energian löytäminen kaikkeen, johon haluaisi ehtiä! Jatkuvaa tasapainoilua sen parissa, paljonko omasta energiastaan antaa työlle ja paljonko perheelle, kun molemmat ovat tärkeitä.

    VastaaPoista
  23. Ah, haluan nimenomaan vähemmän nöyhtää ja sekasortoa ja tehdä enemmän asioita joista saan hyvää energiaa.

    VastaaPoista
  24. Työ, opiskelu, pienet lapset ja ikääntyvät vanhemmat. Tämä yhdistelmä on haastanut erityisesti tänä keväänä. Paljolti kyse on valinnoista, koska kaikkea ei ehdi, joten kirja kiinnostaa.

    -Tampereen plikka



    VastaaPoista
  25. Opinnäytetyöstä ym monesta muusta asiasta koostuva stressi, joka vie yöunet. Montaa juttua yritän hyvinvoinnin ja nukkumisen eteen tehdä ja monia hyviä uni ohjeita noudattaa. Ei toimi vielä...
    Sitten kun nukun, niin ei:n sanominen ja omien juttujem priorisoiminen!

    VastaaPoista
  26. Kahden pojan (joista toinen ehkä erityislapsi) totaali-yh, jolla vaativa työ, jossa välillä jopa vuorokauden kerrallaan kiinni. Työ vielä hoituu, mutta kotona usein takki täysin tyhjä (ja kotona sotku sen mukainen).
    Muhkis

    VastaaPoista
  27. Ajan riittäminen! Pienet lapset, joille haluaisi olla läsnä tasapuolisesti. Opintojen tekeminen, kotityöt, oma aika sekä parisuhdeaikakin olisi kivaa.

    VastaaPoista
  28. Tunteja on vuorokaudessa liian vähän (tai osaan käyttää ei-sanaa liian harvoin). Opinnot (joita ilmeisesti haalin liikaa vaikka yritin kovasti olla haalimatta), minä itte-taapero, aktiivinen terrieri, parisuhteen ylläpitäminen, jatkuva ruuanlaitto ja arjen logistiikka - näiden handlaaminen tuottaa haasteita. Niin ja pieni identiteettikriisi siitä, että kuka mä oon ja mitä haluan elämältä ylipäänsä ja erityisesti työltä. Ilman tukiverkkoja tässä hässäkässä räpiköiminen uuvuttaa välillä ja työkaluja kaivataan!
    -Kakku

    VastaaPoista
  29. Armollisuus itseä kohtaan. Hetkissä elämisen taito. Vähään tyytyminen suorittamisessa.

    VastaaPoista
  30. Raastavinta on kahden lapsen kuskaaminen pyörällä täysin vastakkaisiin suuntiin päiväkotiin ja eskariin. Päivittäinen 5km alkuverryttely ennen varsinaisen 7km työmatkan alkua ylläpitää tietysti kuntoa, mutta syö aikaa ja elinvoimaa.

    VastaaPoista
  31. Omien luovien projektien priorisointi ja se että ei ottais niitä aina niin vakavasti.

    VastaaPoista
  32. Kolmas kerta toden sanoo, kyllä mä vielä kommenttini läpi saan. Priorisointi. Mun on helpompi ymmärtää että rajallisen määrän asioita voi priorisoida kuin tajuta, ettei kaikkeen ole aikaa (kuulostaapa tyhmältä). Karsiutuivat asiat toteutuvat sitten joskus jos ne ovat oikeasti ensiarvoisen tärkeitä.

    VastaaPoista
  33. Ruuhkaa aiheuttaa freetyöntekijänä eniten useiden, erilaisten töiden yhteensovittaminen ja siihen vielä liikunnan, kotitöiden, ystävien tapaamisten yms. aikatauluttaminen. Lähes aina taytyy joku jättää väliin... :(

    VastaaPoista
  34. Aikaa itselle on välillä todella hankalaa löytää lapsiperhearjessa. Myös yhteistä aikaa ja tekemistä miehen kanssa pitäisi enemmän vaalia, lähteä vaikka useammin ulos syömään. Miksi apua lastenhoitoon on niin hankala pyytää? Mahdollinen työn/alan vaihto myös houkuttaisi mutta jos arki on muutenkin kiireistä, tarvittaisiin siihen lisätsemppausta! Mutta perhe-elämää en vaihtaisi mihinkään, se on kaiken härdellin arvoista <3

    VastaaPoista
  35. Haluaisin arjessa satsata paremmin parisuhdeaikaan, sillä se on jäänyt turhan vähälle kolmilapsisessa perheessä.
    -Taku-

    VastaaPoista
  36. Eniten kuormittaa turha murehtiminen. Tulevaisuuden asioiden pohtiminen vie turhaan aikaa ja energiaa. Tässä hetkessä elämistä yritän harjoitella. Seuraavaksi äänikirjan kera unta hakemaan ��

    VastaaPoista
  37. Olen vuosia jo pitänyt to do listaa.
    Olen päättänyt siinä saa olla max 8, ettei tuu suru kaikkiin kaapissa oleviin puseroihin.
    Niin mukana arvonnassa.

    VastaaPoista
  38. Heipparallaa! Arvonta suoritettu ja tällä kertaa random-generaattori syötti numerot 20 ja 22. Voittajat siis ovat: Annika ja Anu. Jee! Laitatteko mulle meilillä tai instassa osoitetietonne ja puh.nrot, niin kirjat lähtevät tulemaan postissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IIIIIKKKK! Ihanaa! <3 Laitoin Instan kautta osoitetiedot :)

      Poista
    2. Moikka taas! Koska Annika ei ottanut yhteytta, arvoin uuden voittajan kirjalle, nyt arpaonni suosi: anna_88@luukku.com
      Onnittelut! :)

      Poista

Mitä tuumaat?