Islannissa on monenlaisia paikkoja. Pääkaupunkiseutu, jossa asuu kaksi kolmannesta saaren asukkaista. Sitten on pieniä kyliä, jotka elävät...

Issikkavaellus Koillis-Islannin erämaassa

25.8.18 Satu Kommentteja: 1

Islannissa on monenlaisia paikkoja. Pääkaupunkiseutu, jossa asuu kaksi kolmannesta saaren asukkaista. Sitten on pieniä kyliä, jotka elävät kesäkulttuuritapahtumista ja hipsterimatkailijoista. Hiihtoturismin takia virkänä pysyvä kylä, kylä jonka pitää hengissä rikas ja vaikutusvaltainen Islannin "mafioso".  Laaksoja, joissa on isoja ja menestyviä lammastiloja. Hevostalouden keskuksia, vilkas kalasatama, katkaraputehdas.




Sitten on semmoisia paikkoja kuin Melrakkaslétta eli Napaketun tasanko. Se on leveä niemi Koillis-Islannissa eikä siellä ole oikein mitään sen ihmeellisempää. Alue menestyi aikanaan sillinpyynnillä. Mutta kun sillitkanta katosi, katosi kaikki muukin. Kalatalouden alasajosta saadut rahat pistettiin osakkeisiin, mutta alamäki oli jo alkanut. Se yritys meni nimittäin konkurssiin. Nykyään niemen länsirannalla on muutamia maatiloja ja pikkuruinen muutaman kymmenen talon kylä nimeltään Raufarhöfn. Niemen itärannikolla Kópaskerissä on maan suurin lammasteurastamo.



Kahden pienen kylän, muutaman maatilan, lampaiden ja hevosten lisäksi täällä niemimaalla keittelee draamaa muutama miljardööri. Viime vuosina Islannin matkailubuumi on houkutellut maahan ulkomaalaisia sijoittajia ja nyt heistä osa yrittää ostaa alueen maita itselleen saadakseen omiin käsiinsä alueen hyvät lohijoet.

Täällä on päällisin puolin hiljaista kuin uimahallissa sulkemisajan jälkeen. Ei ketään missään, mitään ei näytä tapahtuvan. Mutta pinnan alla on ainekset ihan kunnon draamaan. Sellaisisa maisemissa me ratsastimme.




Melrakkaslétta on kaukana Reykjavíkista, kahdeksan tunnin ajomatkan päässä. Kymmenen, jos pitää kahvitaukoja. Näillä seuduilla ei kovin moni islantilainenkaan ole käynyt. Mutta mepä kävimme! Heinäkuussa kiersimme Melrakkasléttan niemimaan. Kuusi ratsastuspäivää, yli 70 hevosta, reilusti yli 200 kilometria satulassa, laukkaa, tölttiä, kömmähdyksiä ja kahvitaukoja. Pääsin ratsastamaan esimerkiksi hevosella jonka nimi oli Lóa. Se on linnun nimi ja kyllä se sitten lensikin. Sen päivän aikana sattui jotain varsin kummallist: olin ihan hiljaa. Keskityin vain pysymään satulassa. Se oli ihanaa.





Välillä taivas näytti ihan öljyvärimaalaukselta. Joskus satoi, enimmäkseen tuntui helteeltä. Oli ihan samperisti tilaa joka puolella, välillä näki sadankin kilometrin päähän. Meri kuohui vieressä, eikä pikkukärpäsiäkään juuri pyörinyt kasvojen edessä häiritsemässä. Hevosilla oli tilaa juosta jokien yli, teillä, pelloilla, vuoristosolassa, laaksoissa ja hiekkaisissa mäissä. Välilä meni tunteja, että saimme kumistella maastoa ihan yksinään. Vastaan ei tullut auton autoa. 

Viimeisenä päivänä vähän kiipeiltiin vuoristossa. Huh. Olen niin iloinen, että päätimme tänä vuonna kokeilla uutta vaellusreittiä ja suunnata Melrakkasléttaan. Tämäkin oli nimittäin ihan täydellinen viikko.

Nämä kuvat kertovat matkasta monta muuta tarinaa. Hevosmaisia hetkiä niiden parissa.











Raufarhö
fn
, jotka näivettyvät ja vä
hitellen kuihtuvat kokonaan pois. Esimerkiksi
Raufarhöfni
ll
ä
oli suuret odotukset
sillinpyynnin suhteen. Kun sillikanta katosi, katosivat asukkaat
kin. Kalatalouden
alasajosta saatuja rahoja sijoitettiin muun muassa geeniy
htiö deCODE Geneticsin
osakkeisiin.
Raufarhö
fn
, jotka näivettyvät ja vä
hitellen kuihtuvat kokonaan pois. Esimerkiksi
Raufarhöfni
ll
ä
oli suuret odotukset
sillinpyynnin suhteen. Kun sillikanta katosi, katosivat asukkaat
kin. Kalatalouden
alasajosta saatuja rahoja sijoitettiin muun muassa geeniy
htiö deCODE Geneticsin
osakkeisiin.

1 kommentti:

  1. Huikeita kuvia, ihania heppoja. Mutta onko nyt niin, että heppajutuille ei ole omaa aihetunnistetta?

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?