Vietin juuri viikon vaelluksella hevosten kanssa. Pistin kaviokavereista merkille muutaman jutun, josta on iloa meille kaksijalkaisillekin...

Mitä voimme oppia hevosilta?

20.7.18 Satu Kommentteja: 0

Vietin juuri viikon vaelluksella hevosten kanssa. Pistin kaviokavereista merkille muutaman jutun, josta on iloa meille kaksijalkaisillekin.


Luota luonnolliseen viehätysvoimaasi. Olet suloisimmillasi tukka vähän pystyssä ja semisti hönönä.

Älä pelkää huonoa säätä. Jos tuulee, käännä pylly tuulen tulosuuntaan. Problem solved.

Kaupalla on aina vähintään kaksi osapuolta. Jos kaverisi rapsuttaa selkääsi, diiliin kuuluu, että rapsutat takaisin.

Jos kompastut ja joku jää alle, nouse hitaasti takaisin pystyasentoon ja pyydä anteeksi, vaikka sitten katseellasi.


Jos astut ruuhkassa jonkun varpaille, älä astu toista kertaa.

Muista ettei ruoho ole aina vihreämpää naapurilaitumella. Siinä saattaa olla petollinen piikkilanka välissä.

Kun olet saanut tukan kammattua ja hipiän puhtaaksi, hyppää alasti kuralammikkoon pyörimään. Mikään ei ole sen riemukkaampaa.

Tuuleta, tuuleta, tuuleta. Kulje ulkona niityllä ja anna pippelin heilua tuulessa. 

Jos ketään ei juttusi kiinnosta mutta janoat silti huomiota, haukottele oikein nautinnollisesti: venytä kaulaa, vilauta hampaita ja laita silmät kiinni. Saat kaikkien ympärilläolijoiden huomion ja kaikki haluavat sinusta kuvan soussal meediaan. Toimii ihan joka kerta.


Jos kaikki sanovat, että tule puron yli oikealta puolelta, mutta sinä olet varma että vasen puoli on kuivempi ja turvallisempi, tee oman pääsi mukaan, vaikka muut väittäisivät vastaan. Sataan kertaan tallottuun märkään polkuun on nimittäin helpompi jämähtää kiinni kuin vähän kuljettuun ja tuntemattomaan. Kyllä hevonen tietää, ettei elämässä kannata jämähtää jumiin vanhoihin juttuihin.

Jos ohitse pyyhältää monen tonnin säiliörekka, hävittäjälentokone tai Trump ja Putin kurpitsavaunuissa, voit jatkaa sitä mitä ikinä olitkaan tekemässä ihan kaikessa rauhassa. Jos näet hämähäkin tien varressa, on ihan ymmärrettävää säikähtää niin lujasti, että otsatukka nousee pystyyn.

Jos juokseminen ei jonain päivänä kiinnosta yhtään, ala puhista ja hikoilla (esim. ojasta saa hyvät pärskeet rinnuksille) jo ensimmäisen kilometrin aikana. Lenkkiseura menee vaihtoon yleensä viimeistään silloin, kun alat roikottaa jompaa kumpaa jalkaasi ilmassa.


Kaikkia ei tarvitse miellyttää, mutta läheisille ole kiva. Läheisintä ystävää älä heitä selästä ellei ole ihan mahdoton pakko hetkeksi erkaantua (esim. vetävä tamma läheisellä baanalla). Jos tammalta tulee pakit, läheisin ystävä odottelee kyllä kotipihassa, putsaa reissutomut yltäsi ja ymmärtää. 

Kun ystäväsi esittelee sinulle innostuneena jotain asiaa, josta olettaa sinun olevan kiinnostunut, voit vilkaista ohimennen, riiputtaa alahuulta tavallista alempana ja henkäistä syvään ulos. Se tekee toisen tosi onnelliseksi.


Jos tilassa on epämiellyttävän kireä ja hermostunut tunnelma, pieraise äänekkäästi. Se helpottaa. Saletisti myös porukan ärtsyin tyyppi antaa periksi hihitykselle.

Näillä eväillä toivotamme täältä kesälaitumilta hyvää kesää! Rapsutelkaa tosianne.

Lue myös:

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?