On toivottu remonttipäivitystä. Vihdoinkin kehtaan semmoisen kirjoittaa. On nimittäin vähän kestänyt. Ideaa remontin tapaisesta aloimme k...

Katsaus erääseen remonttiin

11.7.18 Satu Kommentteja: 3

On toivottu remonttipäivitystä. Vihdoinkin kehtaan semmoisen kirjoittaa. On nimittäin vähän kestänyt. Ideaa remontin tapaisesta aloimme kehitellä pari vuotta sitten. Valeäidin tontille saatiin rakennuslupa hitusen ennen meitä ja sinne siis rakennettiin kokonainem talo - samassa ajassa me olemme remontoineet huoneita yksi kerrallaan, eikä tämä vieläkään ole lähellekään valmis.


Remontoinnissa KESTÄÄ. Ja se tuntuu ikuisuudelta. Miten ihmeessä joku suunnittelee ja rakentaa talon nopeammin kuin toisaalla saadaan kylppäriremontti valmiiksi? 

Enpä tosiaan osaa sanoa. On minulla kuitenkin muutamia selityksiä hihassa.

Olemme edenneet hitaasti, koska emme ole halunneet ottaa remonttia varten penniäkään lainaa. Islannissa keskuspankin yleinen ohjauskorko on reilusti yli 4 prosenttia. Siihen päälle pankkien marginaalit, niin eivät nuo remonttilainat ihan halvaksi tule. Laskeskelimme, että mieluummin venytämme tässä elämäntilanteessa velatonta remonttia vuoden kuin otamme velkaa ja teemme reilusti enemmän töitä kuin nyt, että saamme korot ja lyhennykset maksettua.

Toinen syy on se, että työn hinta on täällä todella korkealla. Tuttavaperheemme vaihdatti parketit sadan neliön asuntoon ja pisti matalaksi yhden ohuen kipsilevyseinän. Siihen piti mennä remonttifirmalta ”pari päivää”. Tuli postissa kymmenentuhannen euron lasku. Melko kalliit “pari päivää”. Auh-auh-auh. 


Paitsi että työvoiman saaminen on tosi kallista se on myös vaikeaa. Kukaan ei ehdi, koska kaikki on kiinnitetty rakentamaan hotelleja tai uusia asuinkerrostaloja. Jos pyytää tarjousta, ei ole mitenkään tavatonta saada vastaukseksi että ”...emme tiedä, selviää sitten kun työ on valmis. Emme ehdi laittaa mitään tarjouksia.”

Perhanan nousukausi.

Meillä on onneksi sähkö- ja putkiasentaja perheessä, eli on ollut jonkinlainen mahdollisuus saada kohtuuhintaista rakentamisapua sellaisiin juttuihin, mitä itse ei pysty tekemään. Kun piti kaataa yksi raskas kiviseinä, piti vedellä kaikkia mahdollisia piuhoja että saatiin tutun tutun tutun kautta kivensahaaja paikalle. Hän vastasi puhelimeen vasta sitten kun oltiin laitettu viesti tekstarilla, että ollaan ”sen Gunnarin tuttuja”. 


Olemme tehneet paljon myös siksi, että puoliso on halunnut tehdä. Jos joku haluaa rakentaa kylppärin seinät itse, laatoittaa itse, maalata itse, rakentaa kirjahyllyt itse ja rakentaa pari seinää itse, niin mikäs minä siinä sitten olen estelemään.

Sekin on ihan hyvä osasyy, että ei vain mitenkään olla ehditty tämän nopeammin. Ihan jokaista vapaailtaa, viikonloppua tai lomapäivää ei voi laittaa remontointiin - hermothan siinä menee. Meillä on vieläpä aika usein niin, että lomapäivät eivät osu samoille päiville. Jompi kumpi on usein silloin töissä kun toinen on vapaalla eli silloin se joka on vapaalla, on lasten kanssa kotona. Kyllä ne tunnin ajan leikkivät kivasti jo keskenään, mutta mitään kovin pitkäkestoista tekemistä sen varaan ei voi laskea.


Eli tässä on vähän kestänyt ja usko on ollut monta kertaa koetuksella. Kun rempan kestäminen alkaa ottaa päähän, yritän tarkentaa katseeni valmiisiin yksityiskohtiin enkä ajatella keskeneräistä kokonaisuutta. Tämän postauksen kuviksi ei ihan sattumalla valikoitunut tällaisia neliömetrin suuruisia tiloja. 

Paljon on siis vielä tekemättä, mutta tämä on saatu valmiiksi:

- Ala- ja yläkerran asunnot on yhdistetty puurappusilla yhdeksi asunnoksi.

- Kantava seinä kaadettiin ja rakennettiin uudet kantavat rakenteet. Yläkerrassa on nyt yksi iso tila, jossa on keittiö, olohuone ja iso tila ruokapöydälle ja kirjahyllyille. Se on todella upea!

- Yläkerran eteinen on lamppua vaille valmis.

- Pihasaunan saunatilat ovat valmiit ja ekat saunomiskerrat takana. Sairaan hyvät löylyt, kyllä kannatti nysvääminen ilmanvaihdon kanssa!

- Alakerrassa on kaksi lastenhuonetta, aikuisten makuuhuone ja uusi kylpyhuone. Vanha kylpyamme, laatat ja siis ihan kaikki se kammottavuus mikä seinistä ja lattiasta irtosi, meni rakennusjätteeksi. Annoimme tilan kuivua kuukausia, ennen kuin lähdimme rakentamaan sen päälle uutta. Rakennusvaiheessa jätimme suihkutiloihin yhden paljaan seinän: betoninen ulkoseinä eli yksi suihkun kolmesta seinästä sai päälleen epoksilakkakerroksen. Ihanan karkea lopputulos.


Sitten se, mikä on vielä tekemättä:

- Rappusten kaide pitää viimeistellä. 

- Olohuoneen puretun seinän jämät pitää päällystää. 

- Työhuone ja olohuone kaipaavat maalia.

- Yläkerran kylppäri pitää remontoida. (Tämä on luultavasti se paskin nakki jäljellä olevassa sopassa.)

- Keittiön kaapit pitää korjata.

- Alakerran eteisen lattia pitää valaa. Tai laatoittaa. En ole ihan varma mitä siellä on meneillään, mutta pelkkä uusi matto ei tule riittämään.

- Lastenhuoneiden seinät pitäää maalata ja yksi lastenhuoneen lattioista korjata.

- Saunaan pitää rakentaa pukeutumistilat ja saunan vessan ympärille seinät.

- Pyykkituvan lattia on hirveässä kunnossa.

- Talon ulkosivuista kaksi pitää rapata ja maalata uudestaan. Maanjäristyksistä kai johtuvat ainakin osoittain ne lukuisat pinnan hiushalkeamat. Samalla kerralla pitää vaihtaa kolme ikkunaa, jotka vuotavat. Tämä on se jäljellä olevista jutuista eniten rahaa vievä.

- Pihalle terassi. Sitä ei kyllä onneksi tänä kesänä mietitä, sillä eihän tuolla ulkona pysty oleskelemaan näissä kesäsäissä.

Että ihan pikkuhetki tässä vielä odotellaan. Vaatimattomana toiveenamme olisi vuoden 2018 loppu. Se on sama vuosi kun tämä meille rakkaaksi muodostunut keskustakoti täyttää sata vuotta. 

3 kommenttia:

  1. Ois varmaankii aika kannattavaa perustaa sinne remonttifirma.

    VastaaPoista
  2. Joo tervetuloa vaan :) Kyllä luulisi että tekemistä riittää... Nyt jos koskaan kannattaisi olla Islannissa putki- tai sähköasentaja, puuseppä tai rakennusalan projektinjohtaja.

    VastaaPoista
  3. Käänsin tän postauksen mun miehelle (kirvesmies) ja hän totes, että jos ne tarvii remonttiapua niin ostaa vaan mulle lentoliput ja mä tuun ;)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?