Crossfit-harrastuksestani täällä Reykjavikissa toivottiin päivitysjuttua. Islanti ja crossfit. No tässäpä tulee! Freyja Mist on vast...

Crossfit-kuulumisia Islannista

29.4.18 Satu Kommentteja: 6

Crossfit-harrastuksestani täällä Reykjavikissa toivottiin päivitysjuttua. Islanti ja crossfit. No tässäpä tulee!

Freyja Mist on vasta parikymppinen, mutta ihan törkeän vahva. Painonnoston Pohjoismaiden moninkertainen mestari.

 Eik kilpailee Crossfitissä.

Aloitin lajin harrastamisen nelisen vuotta sitten. Siihen väliin mahtuu Pampulan syntyminen eli aktiivisia harrastamisvuosia on takana noin kolme. Kävin treenaamassa mutta hyvin kevyesti ja hyvin kevyillä painoilla melkein koko raskauden ajan. Lapsen syntymän jälkeen ilmestyin ensimmäisiin treeneihin muutama kuukausi synnytyksen jälkeen. 

Yksi crossfit-salini valmentajista, joka on erikoistunut raskaana olevien naisten ja pienten lasten äitien treenaamiseen ja vetää lasten urheilutreenejä, arvioi silloin, että minulla kestäisi noin vuosi lapsen syntymästä päästä samaan kuntoon, missä olin ennen raskaaksi tuloa.  Arvio osui melkein oikeaan; keväällä 2017 tilanne oli melkein sama kuin noin pari vuotta aikaisemmin, jolloin raskaus alkoi näkyä ja tuntua. Kehitystä tapahtuu hitaasti, mutta sitä tapahtuu.


Viime keväästä on kulunut vuosi ja olen sen aikana treenannut omasta mielestäni varsin ahkerasti. Käyn treeneissä neljä kertaa viikossa aina puolenpäivän aikaan. Meillä on "yhdentoista" eli kello 11 treenaavien kanssa oma facebook-ryhmäkin, jossa vaihdamme kuulumisia ja jonne postaamme humoristisia kuvia kun olemme syystä tai toisesta matkoilla ja treenaamme jossain muualla

Suurin osa meistä samaan aikaan treenaavista on kolme-nelikymppisiä, joilla on pieniä lapsia ja siksi ilta-aikaan treenaaminen on hankalaa. Meillä on kaikilla melko joustavat työajat, jotka mahdollistavat puolentoistatunnin poistumisen työpaikalta lounaan aikaan. En tykkää harrastaa joukkuelajeja, mutta tällainen yksilöharjoittelu yhdistettynä kivaan kaveriporukkaan tuo vapaa-ajanharrastukseen mukavaa yhteisöllisyyttä. Ensimmäisen oman islantilaisystävänkin löysin juuri tältä samalta treenitunnilta.

Fiilis urheilla on hyvä ja tulokset ovat tämän vuoden aikana nousseet kivasti. Tässä muutamia juttuja, joista olen itse tosi iloinen. 


- Pystyn tekemään muutaman setin leuanvetoja (niitä, joissa saa ottaa kropalla vauhtia) ilman kuminauhaa. Jes!
- Olen onnistunut tekemään muutaman käsilläseisontapunneruksen seinää vasten. Mahtavaa!
- Sain maastavedosta 100 kiloa - maailma on valmis. Ei muuta.
- Tuplanaruhypyt, jotka ovat aiheuttaneet minulle suurta hankaluutta, alkavat nyt sujua. Tosin siten, että teen jokaisen tuplahypyn välillä yhden yksinkertaisen hypyn. Se auttaa jännittämään keskivartalonlihaksia, joita tässä liikkeessä tarvitaan. Pissat eivät enää hulahda punttiin ihan ensimmäisissä hypyissä. Erinomainen saavutus sekin.

Þröstur valmentaa ja kilpailee. Jässikkä taitaa olla yksi salimme vahvimmista tyypeistä.

Sitten on muutamia juttuja, joita haluan kovasti vielä saavuttaa. Haluan keskivartaloon vieläkin paremman tuen. Olen tehnyt raskauden jälkeisiä keskivartalotreenejä synnytyksen jälkeen ja jatkan niitä vieläkin (opettelin liikkeet Trainers4You:n ja Lupaus-studion verkkokursseilta). 

Olisi ihan mahtavaa oppia kävelemään käsillä. Siihen on kuitenkin vielä pitkä polku tallattavana, sillä en handlaa vielä edes kärrynpyörää. Vatsalihasliike varpaat tankoon (toes 2 bar) on pitkän aikavälin tavoite, mutta sitä varten täytyy harjoitella vielä pitkään. 

Crossfit on siitä kiitollinen laji, että oman edistymisen voi nähdä konkreettisesti. En vertaa itseäni näihin ammattilaisiin tai edes lajiin tosissaan hurahtaneisiin harrastajiin, jotka miettivät jokaisen suupalan ravintoarvot ennen syömistä, satsaavat uusiin treenikenkiin vähintään kerran vuodessa  ja mittaavat sykkeitä. 

Minusta tämä urheilulaji on motivoiva, hauska ja treeneistä palaa aina paremmalla mielellä, kun sinne mennessä oli. Omien tulosten kasvaminen motivoi jatkamaan harrastusta ja saa joka kerta aikaan hyvät sävärit.  Juuri tällaista kiva harrastaminen on - se ei maistu puulta, se ei harmita eikä sen tekemiseen tarvitse patistaa itseään. Se tuo hyvän fiiliksen itselle ja antaa energiaa kaikkiin muihin juttuihin.

Evert on Crossfit Reykjavikin päävalmentaja ja yksi omistajista. 

Käyn treenaamassa täällä Reykjavikissa Crossfit Reykjavikissa. Se tunnetaan lajin harrastajien keskuudessa, onhan yksi salin omistajista lajin kaksinkertainen maailmanmestari Annie Mist. Juttelin taannoin salin pihalla yhden taksikuskin kanssa, joka kysyi minulta, että mitä ihmeellistä siellä Faxafenin alakerrassa oikein on, kun sinne pitää kuskata turisteja melkein joka päivä. Lajin harrastajat käyvät matkansa aikana treenaamassa; sali on auki vieraileville lajiharrastajille kertamaksua vastaan. Geysireiden ohella tämä suuri treenihalli on monelle Islannin-loman tärkeimpiä nähtävyyskohteita. Ymmärrän hyvin!

Kahvakuulatreeneistä tykkään kovasti. 

En ole maanitteluista huolimatta saanut vielä puolisoani mukaan treeneihin. Hän ei oikein lämpene tällaiselle sisäliikunnalle. Mutta eihän hän näitä crossfit-juttuja voi islantilaisena ikuisuuksia pakoilla. Nyt se on jo tullut hänen työpaikalleenkin.  Se matkailualan firma, jossa mieheni on töissä, järjestää yhdessä Crossfit Reykjavikin kanssa crossfit-matkan Islantiin ensi syksynä. Luvassa on crossfit-treenejä salilla ja ulkona, jäätikkövaelluksia, ulkoilua ja kauniita maisemia. Linkin takaa löytyy tarkemmat tiedot reissusta. Ja mikä parasta: sain itselleni paikan tuolta matkalta toimittajan passilla - työsuhde-etu parhaasta päästä. Yritän saada jonkun pienen alennuksen blogini lukijoille, jos tällainen reissu sattuisi kiinnostamaan jotakuta teistäkin. Palaan asiaan pian.


Sólveig eli Solla valmentaa Crossfit Reykjavikissa. Hän vastaa raskaana oleville ja hetki sitten synnyttäneille äideille, lapsille ja nuorille suunnatuista treeneistä.

Tähän matkaan ja muihin juttuihin liittyen miehelläni oli viime viikolla mahtava kuvauskeikka: hän kävi kuvaamassa Crossfit Reykjavikin omistajia, valmentajia ja parhaimpia treenaajia  Etelä-Islannin maisemissa. Nämä jutun kuvat ovat tuolta reissulta. Säästän teidän omakuvilta tässä kohtaa. Olenhan kuitenkin melkein yhtä teräksisessä kunnossa. Heh.


6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. AI ETTÄ!! Mulla on samat vuosilukemat takana kun sulla, reilut neljä vuotta ja paras laji mitä oon koskaan harrastanu, sen huomaa siitä että harrastan sitä edelleen, enkä alkanu parin kuukauden jälkeen etsimään jotain uutta. Toi crossfit loma olis ihan huikee! Ja WAU mitä kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Reetta, välitän kuvaterkut kuvaajalle. EIkä noi mallitkaan mitenkään silmiin satu :-)

      Se on just noin munkin mielestä; laji motivoi ihan hulluna. Vaikka tiedän että musta ei koskaan tule mitään kilpailijaa tai lähellekään, on ihan kamalan motivoivaa nähdä oma kehitys. Siistiä!!

      Poista
  3. Upea intoa puhkuva kirjoitus! Kiitos. "Maailma on valmis" ������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Maailma on valmis" laitoin tämän jälkeen rivin hymiöitä kun lause oli niin mahtava :D mutta ne muuttui kysymysmerkeiksi.

      Poista
    2. Kässäsin :D Ja kiitos!

      Poista

Mitä tuumaat?