Muistatteko Kanarian saaret -keissin? Tai Lontoon-matkan? Kirjoitin molemmissa jutuissa kivalla mielellä siitä, kuinka olen tehnyt muuta...

Hei isi, älä unohda sormiruokailua!

10.3.17 Satu Kommentteja: 41

Muistatteko Kanarian saaret -keissin? Tai Lontoon-matkan? Kirjoitin molemmissa jutuissa kivalla mielellä siitä, kuinka olen tehnyt muutaman päivän mittaisia reissuja ekaluokkalaisen ikään ehtineen esikoisen kanssa kahdestaan. Meidän flikkojen reissatessa puolisoni eli lasten isä on ollut kotona kuopuksen kanssa. 


Molemmilla kerroilla lomalasiin nousi ainakin minut yllättänyt pieni myrsky. Sitä pidettiin jotenkin omituisena, että isä on kotona kuopuksen kanssa sillä välin kun minä ja isompi tyttö reissataan kahdestaan. Kumpikaan reissukertomuksista ei ollut tyyliltään "tehkää tekin ihmeessä näin" ja tämä on ainoa oikea tapa toimia. Koska mikä minä olen muille kertomaan, miten heidän kannattaa lomailla ja perheasiansa järjestää. Kummastuttaa moinen neuvominen.

Siis kummastuttaa, mutta ei harmita. Olen itse asiassa ottanut kommentoinnin kumuloituessa popcornit esiin ja hymyssä suin lukenut niitä hurjimpiakin "olet huono äiti" -kommentteja. Tirsk. 

Koska enhän minä ole.


Tiedämme oman perheemme aikuisten kesken paremmin kuin kukaan muu, kuinka perheemme parhaiten nämä jutut hoitaa. Vaikka emme ole tehneet kaikkea ihan perinteisimpien kaavojen mukaan, lapsistamme on kasvanyt aika tavalla fiksuja tyttöjä. Vaikka äiti ei täysimettänyt, vaikka äiti kävi välillä työmatkalla ja lomalla ilman vauvaa ja vaikka isäkin oli vuorostaan poissa töiden ja muiden menojen takia ja välillä pitkiäkin aikoja. Silti kaikki on mennyt yllättävän hyvin.

Yksi kaverini kävi lukaisemassa Kanaria-jutun perässä ollutta keskustelua ja kommentoi facebookissa sen jälkeen niin osuvasti, että sitä on pakko lainata tähän:

Uskon tasa-arvoon vasta sitten, kun miehet käy blogissasi arvostelemassa miestäsi isänä.

No nimenomaan.

Lapsenkasvatushommia ja kodinhoitoasioita pidetään edelleen vahvasti naisten asioina. Ja sehän on ihan pehvasta.  Eihän isä ole mikään lapsenhoitaja tai joku sankari, joka joskus äitienpäivänä imuroi ja hoitaa tiskit. Tasa-arvoisihan meidän pitäisi olla näissä koti- ja perheasioissakin.

Kaverini huomion innoittamana aloin mehustella tällä anonyymit isät pimahtavat netissä -ajatuksella. Kun vanhemmuuden roolit äidin ja isän välillä tasapuolistuvat - uskon, että niin tulee ennemmin tai myöhemmin tapahtumaan - keskustellaankohan lapsenkasvatusasioista kohta tähän tapaan: 



Nimimerkki "huolestunut isä" on nähnyt Facebookin luomuisiryhmässä yhdellä jäsenellä uuden auton (siitä näkyy osa Facebookin profiilikuvassa): 

Ootsä nyt ihan varma, että teidän kannatti hankkia just tuonmallinen auto? Tietty jos sillä turvaistuimen oikeinkiinnityksellä ei ole sulle väliä, niin mikä ettei. Onhan tossa hieno väri ja hyvät hevosvoimat, mutta kannattais ehkä joskus laittaa lapsen edut omien mieltymysten edelle. Sähän oot nykyään vastuussa myös toisesta ihmisestä.


Nimimerkki uraisi nimimerkille koti-isi vauvapalstalla:

Miksi ihmeessä sä jäät kotiin himmaamaan lapsesi kanssa noin pitkäksi aikaa? Toi ei voi tehdä hyvää sun urakehitykselle. Ethän sä saa ees bonuksia ensi vuonna jos koko vuoden konttaat hoitoavapaalla pitkin olohuoneen lattioita ja keräilet legoja. Kai äitikin voisi jäädä välillä kotiin? Vai onks se jo lähtenyt käveleen kun oot tollainen hissukka vvittu.


Nimimerkki koti-isi vastaa:

Tajuatko sä ollenkaan, että tässä maailmassa on muullakin väliä kuin rahalla? Meillä suositaan lapsentahtista kasvatusta ja jään sen takia tämän palleron kanssa kotiin. Yhteiskunnan tänhetkinen tila on ihan sairas just siksi, kun on niin paljon just sun kaltaisia isejä, jotka tunkee lapsensa sinne homeiseen päiväkotiin nenä räkää valuen vain päästäkseen itse töihin. Älä ole noin itsekäs. Sitä paitsi vittu kirjoitetaan yhdellä v:llä! 


Pasi on tullut isäksi ja kysyy neuvoja Porin seudun isukit -facebook-ryhmässä :

Mikäköhän sosemerkki olisi paras? Vauvamme on nyt puolivuotias ja voitaisiin pikku hiljaa alkaa miettiä noita kiinteitä. Kiitos avusta!


Pasi saa noin 40 vastausta ensimmäisen minuutin aikana:


Purkkioseita? Oletko hullu?


MIKSI ET SOSEUTA ITSE? Kamalaa tunkee lapsensa täyteen jotain myrkyllisiä säilöntäaineita. Haluutsa tappaa lapsesi lisäaineilla?



Meillä syödään vain itsetehtyjä muuseja. Kun lapsi nukkuu päiväunia niin älä pelaa sitä pleikkaa vaan keitä, survo ja soseuta! Kai sä ny sen verran voit tehdä lapses eteen kun kerran sen oot hankkinutkin?



Huono isä !!!



Huostaan otto.



Ei ehkä kannattais hankkia lapsia jos ei niistä jaksa huolehtia. Sanonpa vaan.




Nimimerkki isukki on kotona itkuisen lapsen kanssa ja hakee vertaistukea lasten unta käsittelevän artikkelin kommenttiosiossa Iltalehden verkkosivuilla (hän ei ole vielä oppinut, että sinne ei kannata koskaan kommentoida _yhtään mitään_):

Meidän lapsi huutaa lähes tauotta iltakuudesta aamukolmeen. Se ei nuku kunnolla vatsakipujen takia. Mä alan olla ihan poikki. Lastenlekuri sanoi että tämä mahavaiva menee ohi, mutta mä en jaksais enää. Haluaisin just nyt vain mennä leffaan, juoda yhden kylmän bissen ja olla hiljaisuudessa. Yksin. Huh.


Faijuli vastaa:

Miten sä voit edes ajatella noin? Sun lapsi on ihan avuton ja täysin susta riippuvainen ja sä kelaat leffaan lähtöä? Ihan hullua.


Veli23vee komppaa faijulia:

Kannattaako noita lapsia sit niinku ees hankkia, jos ei niitä tee mieli hoitaa? Sun ois kannattanu miettiä tätä vähän aikaisemmin. 


Isoisätalvisota ottaa osaa keskusteluun:

Kyllä sitä ennenkin kuule lapset hoidettiin vaikka ei ollut edes juoksevaa vettä niissä pienissä mökeissä. Nykyajan isät ovat ihan ihmeellistä löllerösukupolvea. Imette jotain lattea ja tuijotatte kännykkää kun pitäis katsoa lasta silmiin. Voi jumalauta saatana, Suomi olisi Putinin kesämökkikunta jos sun kaltaiset itkupillit olisi ollut nuoria miehiä 80 vuotta takaperin. Luulen, että sä et käynyt edes armeijaa. Saletisti oot joku sivarihomo.

....

Jep. No toivotaan että se ei mene ihan näin kuitenkaan.

Käyttäydytään mieluummin kaikki kivasti eikä vittuilla toisillemme täysin turhasta. Hyvää viikonloppua!

41 kommenttia:

  1. Aijettä, mä kuolen nauruun. Tää oli niin hyvä! Kiitos taas kerran loistavasta postauksesta! Nyt oli kyllä suomalaisen äitiysdiskurssin sävy kuvattu kohdilleen. Ja olet oikeassa, susta saa kyllä ainakin tästä blogista vaikutelman, että oikein hyvä äiti olet. Hecklereiden kommenteille kuuluukin vain nauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!! Se lähti muuten yllättävän helposti. Ois voinut pari liuskaa vielä rustailla omaksi ilokseen... Ehkä meen jatkamaan sinne jonkun pulppuavan nimimerkin suojissa :D

      (no en mee ü)

      Poista
  2. Juuri aiemmin tänään Tripsteri-jutun yhteydessä ajattelin, että olet rautainen mutsi, mutta oikeasti olet teräksinen! Mahtavinta vertaistukea ikinä! - Suvi P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, no kiitosta paljon näistä kehuista, äitylin mieltä lämittää :)

      Poista
  3. Viude miten viihdyttävää, vaikka asiahan on kuoleman vakava!Tähän kun päästäisiin. Meinas mennä iltasidukka väärään kurkkuun! Kiitos! Loistavasta blogista ja omanlaisen perhekulttuurin esilletuomisesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kippistä vaan, mäkin tässä juuri korkkasin urheilun jälkeisen ihanan bissen :)

      Poista
  4. :) Tätä todellisuutta odotellessa!

    VastaaPoista
  5. Ahaha nää on ihan parhaita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eiks vaan! Itseäkin on räkätyttänyt nämä :-)

      Poista
  6. Tasta postauksesta tuli mieleen tanaan lukemani Hesarin julkaisu:
    http://www.hs.fi/elama/art-2000005121395.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Helena on mun tuttu - luemme toistemme blogeja ;)

      Poista
  7. Mistä sä tiedät et sun blogia ei kommentoi miehet, eihän tästä sukupuoli käy ilmi? Aika asenteellista.
    Ja sun blogihan tämä on, ei sun miehesi. Miksi täällä pitäisi kommentoida sun miestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luepa uudestaan mitä kirjoitin :) Kyllä täällä miehetkin käy kommentoimassa, ja etenkin Facebook-ryhmässä, mutta he eivät käy dissaamassa kasvatusmenetelmiä, minun tai miehen.

      Vastaus toiseen kysymykseen on itsestään selvä: se on kumma juttu, että jos kommentoija (yllättäen melkein aina anonyymi) esittää kritisoivia näkemyksiä lapsen kasvatuksesta vedoten argumenteissaan siihen lapsen parhaaseen, niin kai mä nyt oletan että sitä puolisoakin - eli toista kasvattajaa - silloin kritisoitaisiin.

      Poista
  8. Ensin nauratti, sitten jopa vähän suretti. nauratti, koska ovathan nuo kommentit täysin absurdeja. Ja sitten suretti siis sen takia, kun tajusin, että just tuollaisia keskusteluja ja kommentteja on netti pullollaan. Miksi me naiset tehdään noin toisillemme?! Argh! (Ja siis just noilla nimimerkeillä: äityli, mutsi, äippä jne., mistä kyllä voi olettaa, että kirjoittajat ovat äitejä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl. Käytin kuitenkin vähän luovia vapauksia, joten mä ainakin toivon, että se ei mene ihan noin. Ainakaan koko aikaa :D

      Poista
  9. Kiitos päivän nauruista!

    VastaaPoista
  10. Tää on niin hyvä :DDD
    Ja mitä teidän matkailuun esikoisen kanssa tulee (en ole lukenut, ehkä myöhemmin, kiitti linkityksestä), niin musta toi on tosi ihanaa. Vähän isojen tyttöjen laatuaikaa ja yhteistä lepoa ja irtiottoa. Musta on tärkeää, että jokainen lapsi saa itsekseenkin aikaa vanhemman kanssa..ja etenkin esikoiselle se on suuri muutos, kun tulee toinen huomion ryövääjä taloon.
    (mua ärsyttää sellanen toisten vanhemmuuden arvostelu, jokainen tekee parhaansa prkl)
    Lunni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, se on aivan ihanaa! Esikoinen diggaa tosi paljon ja meillä on näillä reissuilla aina ihan sairaan hyviä keskusteluja ja hauskaa yhdessäoloa. Sellaista, mitä kotona ei voi olla, koska tottakai pieni sinttiläinen vie isoimman osan valveillaoloajan huomiosta ja huolehtimisesta.

      Poista
  11. Viime aikoina aina kun olen lukenut sun postauksen, olen miettinyt miten timanttia olet ja kuinka paljon sua ihailen. Oot mun idoli ja ihan loistava esimerkki siitä miten kannattaa elää just itselle sopivaa elämää yhteiskunnan luomia rajoja rikkoen. Pidä toi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan tätä!
      Lunni

      Poista
    2. Aah, ihanaa Riikka! Kiitos :) Juu ei auta uida myötävirtaan jos se ei tunnu mielekkäältä - muuten päätyy sinne samaan paikkaan, minne ei halua ja minne ne kaikki muutkin menee.

      Poista
  12. Se on kyllä aina yhtä kummallista, että lapsi on muka jätetty hoitoon jos se on oman isänsä kanssa😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ainakin kun asiaa katsoo oman perheen näkökulmasta.
      Kai sellaisiakin kahden vahemman heteroperheitä sitten yhä vielä paljon on, joissa äiti hoitaa kodin ja lapset ja isä on sivuroolissa. Kamalan surullista vaan, ihan kaikkien osapuoleten kannalta.

      Poista
  13. Olen viihdyttänyt itseäni jo kauan lukemalla sun postausten kommentteja kun olet kirjoittanut lapsen jäävän isän kanssa kotiin ja sinä menet lomalle isomman lapsen kanssa. Ensin nauratti, sitten mietitytti että oikeastiko vieläkin voi olla noin vanhoillisia ihmisiä joiden mielestä lapsi vammautuu lopullisesti jos äiti poistuu kotoa pariksi päiväksi. Sitten tulin lähinnä surulliseksi, en voi käsittää miksi jotkut naiset haluavat romuttaa tasa-arvoa, heille se isä tuntuu olevan jokin sivuosassa oleva hahmo joka ei oikein osaa mitään eikä siihen voi luottaa. Mietin edelleen haluanko lapsia vai en, nämä skitsoilevat tuomitsevat äidit saavat minut aina sille mielelle että en halua. En halua elää lopunelämääni aina jonkun tuomittavana.

    Ja ihan mielenkiinnosta, mitä tällaiset hyeenaäidit ovat siitä mieltä jos lapsella ei syystä tai toisesta vain ole sitä äitiä? Jos vaikka äiti menehtyy synnytykseen tms. Vammautuuko se lapsi sitten kun isä on hoitanut koko ajan eikä äitiä olekaan? Tai jos äiti joutuu vauva-aika sairaalahoitoon viikoiksi? Joskus voisi ne asiat laittaa oikeisiin mittasuhteisiin eikä riehua jos lapsi ei näe äitiään muutamaan päivään ja on sen isänsä kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krhm, siis lopun elämää ja vauva-aikana, lähti vähän liian nopeasti.

      Poista
    2. En ymmärrä. Maailmassa on aika paljon ihmisiä, joiden motivaattoreita ja ajatuksenkulkua en ymmärrä. Yritän olla tiettyyn pisteeseen asti ystävällinen ja jatkan mielelläni hyvää keskustelua myös eri mieltä olevien kanssa, mutta sellainen päteminen ja yksioikoinen totuudentoitottelu polttaa kyllä päreet.

      Poista
  14. Ai että, tää oli ihan parasta tähän iltaan! Harmi että join jo kaikki bisset eilen ja nyt joudun tyytymään vaan teehen.

    Mä en pysty ymmärtämään miksi on niin vaikeaa antaa toisten valita omat tapansa tehdä ja elää. Vaikka ei itse olisi samaa mieltä, ei sitä nyt jumalauta tarvitse ruveta jeesustelemaan omaa kasvatustapaansa ainoana oikeana tapana, varsinkin jos kirjoittaja on kysynyt hotellivinkkejä!

    Mä nukun tänä yönä korvatulpat korvissa ja mies sohvalla. Meillä lapset kipeinä ja miehen vuoro hyysätä yö. Varmaan joku jossain kauhistelee tätäkin, eihän se isä nyt riitä jos lapsi oksentaa sänkyyn, kyllä se äidin siellä pitää olla pyykkäämässä. Huoh...

    VastaaPoista
  15. Buahhahhaa.. Niin totta. �� nainen on naiselle susi ja niin edespäin..

    VastaaPoista
  16. Tää taitaa muuten olla aika yleissuomalainen ilmiö, että joillakin on kauhea tarve mollata toisia. Ihan samaa näki vegaaniryhmissä aikana ennen sipsikalkavegaaneja. Mä en ole ikinä tykännyt siitä että itseä pitää nostaa muita lyttäämällä. Sitäkin kelaan et onks se sit vanhetessa ihanne se mutsi joka kuvittelee aina vaan hänen olevan lapselle kaikki kaikessa ja joka alkaa sitten marttyyreilla ku on koko ikänsä uhrannu kaiken lapsensa eteen ja kieltänyt oman olemassaolonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... meinaan siis että mä en ainakaan haluais olla sen takakireen tuomitsevan perfektionistin mukula..

      Poista
  17. lapsen kasvatus ei tulisi millään tasolla olla tasa-arvo kysymys. kun puhutaan siitä, kuka lasta hoitaa, unohdetaan se tärkein. lapsen normaalin luottamuksen syntyminen ja kehittyminen vaatii vauvasta asti yhden kiintymysvanhemman. eli ihminen, joka kasvattaa lasta. yleensä se on äiti, mutta ei todellakaan aina. tämä kasvatusvanhempi tai voihan se olla myös kasvatushenkilö, ei voi olla liian pitkiä aikoja poissa vauvan luota, sillä hän luottaa siihen, että tämä henkilö on hänestä pitämässä huolta. tähän on anneetu myös joitain viittellisiä ohjearvoja, jotka on ihan näppäriä mutta ei tietenkään pilkun tarkkoja minuuttiaikoja, vaan mielestäni täysin maalaisjärjellä toteutettavia aikoja joiden mukaan arkeaan ja elämää rytmittää. esimerkiksi 1kk ikäinen vauvan olisi hyvä olla korkeintaan 1 tunti poissa kiintymyshenkilöstään, 2kk 2 tuntia jne. ja kun tulee vuoden ikään, voi olla pos 1 yön, 2 vuotiaana 2 yötä jne. minusta tämä käy ihan järkeen ja onhan tätä tutkittu ja nämähän on ihan yleiset suositukset.
    eli lapselle tai vauvalle on ihan sama, onko häntä hoitava henkilö äiti, isä, mummu, pappa tai vaikka sisar, kunhan hän on aina ollut hänen kehityksensä mukana, ja rakentanut näin itselleen terveen luottamuspohjan aikuisuuteen kasvaessa. näitä ohjeistuksia on kritisoitu, että eihän nyt vauva unohda, jos on pari päivää poissa. ei varmasti unohdakkaan, mutta kysymys ei ole siitä. vaan alitajunnan kehityksestä ja terveen ihmisen alun kasvamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai lapsenkasvatus on tasa-arvokysymys. Mutta eihän sen kuulu sulkea pois niitä muita näkökulmia (kuten nyt vaikka ravinnon tai virikkeiden merkitystä). Vain yhtä asiaa tuijottamalla harvemmin saa aikaan järkeviä tulolsia missään asiassa.

      Usko vaan, kyllä niitä kiintymyksen kohteita voi olla kaksikin. :)

      Enkä tosiaan ole nähnyt noita "ikävuosi-yö"-suosituksia missään muualla paitsi täällä anonyymien kommenteissa. Se että se käy sinulle järkeen on tottakai ihan ok.

      Kiintymysvanhemmuus on teoriasuuntaus, ei mikään lista "faktoja" jotka kertovat ainoan oikean tavan kasvattaa lapsi.



      Poista
    2. nyt olen erittäin hämmentynyt.

      kirjoitin kommenttini siksi, että mielestäni isäkin on täysin yhtä pystyvä lapsesta huolehtija kuin äitikin. tarkoitin, että sillä ei ole merkitystä, onko äiti vai isä, mummu tai pappa, vaan jos on ollut lapsen kehityksessä ja kasvussa mukana, on varmasti yhtä pystyvä huolehtimaan lapsesta siinä missä äitikin. tarkoitin, että sen vuoksi lapsen kasvatuksen ei pitäisi olla tasa-arvo kysymys, vaan enemmän kiinnittää huomiota siihen, kenen kanssa lapsi on kasvanut ja elänyt. ja tottakai tällaisia vanhempia tai henkilöitä voi olla vaikka kuinka paljon, enemmän kuin yksi. ja enemmän ajattelen, että näitä ohjeistuksia käytetään nimenomaan vauvoille, kun alle kaksi-vuotiaana lapsen luottamuspohja kehittyy.

      en ole tutustunut kiintymysvanhemmuus- suuntaukseen, enkä tiennyt ajattelutapani olevan sellainen. olen kuullut näitä ohjeistuksia mm. neuvolasta sekä muilta äideiltä. (irl, en mistään palstoilta)

      olen todella pahoillani, että tekstini ilmeisesti käsitettiin väärin tai en vain osannut tuoda kantaani tarpeeksi selvästi ilmi. tarkoituksenani ei ollut esiintyä trollina, eikä pahoittaa kenenkään mieltä. en vieraile mammapalstoilla, enkä tiennyt, että ajattelumaailmani yhdistetään jonkin sortin v**tuiluun.

      olen tykännyt lukea blogiasi ja kirjoitat mukavasti. nyt vain olen todella hämilläni.

      Poista
    3. Moikka! Mä ymmärsin siis väärin tuon edellisen kommenttisi aloituksen. "lapsen normaalin luottamuksen syntyminen ja kehittyminen vaatii vauvasta asti yhden kiintymysvanhemman."

      Olen saanut viime aikoina paljon postia ja facebook-palautetta ns. hc-kiintymyysvanhemmilta, joilla on kantavana ajatuksena se, että äiti on aina ja iankaikkisesti numero 1 ja jos äiti on välillä poissa kotoa lapsen ollessa pieni, lapsen henkinen kehitys vaurioituu eikä lapsi opi vanhempana rakentamaan pysyviä ihmissuhteita. (Muka. En tietenkään usko näin älyttömiä väitteitä.) Tuo käyttämäsi kiintymysvanhempi-sana assosioitui tähän.

      Pahoittelut siis omasta puolestani. :) All is good.

      t.Satu

      Poista
  18. Mulle henk. koht. tää blogi pysyis mielekkäämpänä lukea jos nää trollikommentit poistettais. Tällasta kuraa voi lukea jossain kaksplussassa jos ihan välttämättä haluaa. Tää on yleensä niin laadukas blogi ku ei ole lapsellista jankkaamista vaan asiallista keskustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että nämä kommentoijat eivät ole vakilukijaporukkaa, vaan löytävät tänne jonkun "vauvapalstan" kautta. Tai sitten he eivät kommentoi kuin näihin aiheisiin... Olen poistanut muutamia asiattomimpia kommentteja, joissa ei ole ollut mitään järkeä ja yli puolet pelkkiä kirosanoja, mutta niitä on ollut onneksi tosi vähän. Olen pitänyt kaikki asiallisesti kirjoitetut kuitenkin - on toisaalta ihan kiva nähdä miten eri tavalla ihmiset argumentoivat ja millaisia mielipiteitä kullakin on. Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole yhtä tärkeitä - tietenkään - joten poistelen jos menee liian villiksi.

      Poista
  19. Ymmärrän hyvin senkin ettet halua ns liikaa sensuroida, mä oon vaan kelannut että ehkä bloggareilla on sellasen jonkun tasapuolisuuden ja sananvapausperiaatteen puolesta vähän paineita julkaista kyseenalaisiakin kommentteja, mut halusin tuoda senkin esiin että on myös lukijoita jotka hakee varta vasten konfliktivapaita alueita netistä, paikkoja joissa voi relata pahan mielen sijasta ja lukea asiallisia kommentteja juupas-eipäs-väittelyn sijasta. Ja siis siinähän sun blogi on ollut ykkösluokkaa näitä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ja itsehän toki rajasi vedät kuten parhaaksi näet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeassa. Liputan vittuiluvapaiden alueiden puolesta, ehdottomasti :)

      Poista
  20. Ilkeät kommentit ja kommentoijat on ikävä asia. Minua kuitenkin häiritsee vielä enemmän se, että näihin kommentteihin vastataan ilkeästi. Jos on mielestään fiksumpi kuin ilkeilijät niin kannattaa pitää kielenkannat kurissa ja käyttäytyä asiallisesti. Hatunnosto sinulle Satu, kun jaksat vastata asiallisesti kaikenlaisiin viesteihin.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?