Toissapäivänä sain idean, joka ei liuennut päästä kahdenkaan yön nukkumisella. Tuli karmea tarve aurinkoon. Islannissa on ollut aivan julm...

Teneriffan tai Gran Canarian paras lapsiperhehotelli

20.2.17 Satu Kommentteja: 122

Toissapäivänä sain idean, joka ei liuennut päästä kahdenkaan yön nukkumisella. Tuli karmea tarve aurinkoon. Islannissa on ollut aivan julmetun pimeä ja naurettavan lämmin talvi. Olen päässyt hiihtämään tasan kerran. Lunta on ollut Reykjavikissa vain ihan parina päivänä.

Hurjimmillaan talven lämpötilat ovat huidelleet plus kympissä. Siinähän ne ovat muuten välillä btw myös heinäkuussa. Eli talvi on ollut huomattavan leuto. Lämmin talvi on näillä leveysasteilla pimeä talvi, sillä lumi valaisee älyttömän paljon ja nyt sitä ei ole. Kosteat kadut ja vesisade imevät kaikki kaupunginvalotkin itseensä. Mustassa aukossa kun aikansa leijuu, alkaa energiavarasto tyhjetä. Tässä ei auta enää edes d-vitamiini.


Haluaisin nyt vaan jonnekin, vaivattomalle muutaman päivän mittaiselle aurinkolomalle. Pitkäksi aikaa en voi juuri nyt töiden ja esikoisen koulun takia lähteä. Pitkä matka ei tule kyseeseen siksikään, että juuri nyt koko perhe ei voi lähteä. Puoliso painelee pitkin Islannin ylänköjä huhtikuun lopulle asti ja käväisee kotona lähinnä vaihtamassa autoa ja kalsareita. 

Minä haluaisin nimenomaan nyt sellaisen lyhyen oman hetken auringossa tekemättä mitään. Jäätikkömiehen sieluhan tunnetusti sulaa hiekkarannalla kuten Olafurilla ikään, joten vaikka puoliso olisikin koko kevään kotona, tiedän että hän ei tällaiselle matkalle ihan äkkiä harkitsisi lähtevänsä. Mutta onneksi kaikkea ei tarvitse koko perheen tehdä aina yhdessä. Hauskaa voi pitää monilla eri kokoonpanoilla.

Miehen lisäksi kotiin jäisi myös kuopus. Hän on vielä niin pieni, että lyhyen matkan tekeminen lentoineen, pakkaamisineen, matkarattaiden raahaamisineen ja yömaidon lämmittämisineen tulisi viemään minulta ja esikoiselta enemmän energiaa kuin mitä lyhyt matka antaisi. Sitä paitsi kysyin jo anopilta, mitä hän tuumaisi ideasta. Kuulemma valloittava ajatus! Tottakai kuopus voi tulla yökyläilemään. Sehän olisi ihanaa. Sitä paitsi ajattelin ajoittaa reissumme siten, että miehen kalsarinvaihtopäivät osuvat juuri reissullemme, eli hän ehtii olla kuopuksen kanssa osan lomastamme ja mummolavuorokausia tulisi neljä tai korkeintaan viisi.

Tämä matka olisi minun ja esikoisen yhteinen reissu. Hän on kerrassaan täydellistä matkaseuraa. Tyyppi viihtyy lauleskellen ja satuja sepitellen. Piirtäminen ja maalaaminen saattavat imaista huomion tuntikausiksi. Loikoilu hiljaa paikallaan on hänestä rentouttavaa, ei välttämätön paha, joka vain pitää kestää. Tanssimisen ja kiipeilyn lisäksi kivointa ikinä on kukkien katselu, niiden kerääminen ja selkäuinnin harjoitteleminen uima-altaassa.


Siinä molempien lökötellessä auringon alla ja paksun froteepyyhkeen päällä ehtii myös jutella rauhassa ja vaihtaa ajatuksia vaikka mistä. Sitten kun tuntuu siltä, että tekee mieli olla hiljaa, voi vain olla hiljaa. Kun molemmat tykkäävät vajota ajatuksiinsa ja matkaseura on tuttuakin tutumpaa, ei tarvitse yhtään pohtia, että onko puhumattomuus nyt jotenkin epäkohteliasta tai junttia.

Joten. Olen nyt päättänyt, että karkaamme täältä kaksin jonnekin lämpöön viikoksi tai vaikka vain viideksi päiväksi. Tästä pimeydestä on pakko päästä hetkeksi hengähtämään jonnekin, missä aurinko lämmittää ja ennen kaikkea valaisee.

Vaihtoehtoja on tasan kaksi: Gran Canaria ja Teneriffa. Minnekään muualle aurinkoiseen rantalomapaikkaan Islannista ei nimittäin pääse suorilla lennoilla, (ellei halua Floridaan, ja sinne en halua mm. pitkän lentoajan takia). Icelandair ei lennä eurooppalaisiin rantalomakohteisiin reittilentoja lainkaan, mutta Islannin toinen lentoyhtiö, Wow Air, kuskaa saarelaisia kahdesti viikossa näille kahdelle aurinkosaarelle nauttimaan d-vitaaminia suoraan auringosta. Hotelli kannattaa reissaajan ehdottomasti varata itse, sillä pakettilomahinnat ovat täällä päin Pohjolaa todella kalliita. Kyyneleet silmissä kuolaan noita suomalaisia äkkilähtöhintoja. Parhaimmillaan jopa 400 eurolla lämpöön viikoksi per henkilö. HÚ! Täällä lento&hotelli-kombot lähtevät tonnista. Ei ole mitään halpoja hintoja sylkeviä äkkilähtösivustoja, ei... 


Minä en ole käynyt Kanarialla sitten kuukautisten alkamisen. Mutta tätä blogia lukee aika moni lapsiperheellinen ja ehkäpä teistä joku on lähivuosina käynyt Tenellä tai Gran Canarialla. Ovathan ne molemmat perhelomien kestosuosikkeja.

Siksipä ajattelinkin kehdata pyytää teiltä hieman apua. Voisitteko alueilla lasten kanssa lomailleet paljastaa omat suosikkihotellinne näillä saarilla? En ole vielä ostanut lentoja, koska hotellin pitää varmistua ensin. Lyhyellä matkalla säädön määrän täytyy olla minimissä eli hotellin todella kiva. Haluaisimme mestan, jossa olisi lämmitetty lastenallas, liukumäki ok mutta ei pakollinen, tarpeeksi allastuoleja ja merenranta kävelymatkan päässä. Lähistöllä paljon ravintoloita tai sitten hotlan oma ravintola, josta saa hyvää ruokaa. Tällä reissulla ei vaelleta, ei etsitä täydellistä cappuccinovaahtoa tai osteta käsityöläismattoja, joten vaatimusta esimerkiksi paikallisasutuksesta ei ole. Omituista että sanon tämän, mutta juuri nyt se mitä haen on joku ihanan iso lomakylä, josta ei tarvitse poistua ollenkaan. Ja ihan kauhean kiva, jos altaalla on tarpeeksi monta tarpeeksi leveää aurinkotuolia, jonne vajota kirjaa lukemaan.

Olen ikikiitollinen kaikista hyvistä vinkeistä. 

Kuvat: Björgvin Hilmarsson (muutaman vuoden takaa maailmanympärimatkaltamme).

122 kommenttia:

  1. Vaikka ollaankin täällä auringon keskellä nyt, ymmärrän niin hyvin. Se monta kuukautta kestävä pimeys on vain jotain ihan kamalaa ja kuluttavaa. Ja miten ihana idea lähteä esikoisen kanssa lyhykäiselle lomalle! Vähän kuin pariskuntaloma, mutta lapsen kanssa. Kaikki suhteet kun tarvitsevat hoitoa ja kahdenkeskistä aikaa!

    Mä meinasin ehdottaa La Gomeraa, jossa oltiin esikoisen ollessa parivuotias. Sinne pääsee vain botskilla Teneriffalta. Mutta siellä ei kyllä tainnut olla mitään lomakyliä, vaan enemmänkin sellaista travellieritunnelmaa Kanariansaari-mittakaavassa. Toivottavasti löytyy hyvä majapaikka. Me koluttiin lapsuudessa perheen kanssa Kanaria läpi, ja rakastin niitä vaahtokarkin ja merisuolan makuisia reissuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä muistankin tuon teidän La Gomeran reissun! Se kiehtoisi kyllä myös, mutta vähän toisenlaisessa tilanteessa. Nyt on tärkeintä nopeat siirtymiset koska ollaan matkalla vain niin vähän aikaa.

      Poista
  2. http://www.aurinkomatkat.fi/kanariansaaret/puerto-rico-gran-canaria/marina-suites

    Me olimme vuosi sitten tammikuussa Puerto Ricossa Gran Canarialla Marina Suites hotellissa ja tykkäsimme kovasti! Mukana siis minä, mies ja 5v tytär. Hotellin lähellä, noin 300-500m säteellä on vaikka kuinka monta ravintolaa, rannalle 400m. Allasalue oli kiva. Paljon aurinkotuoleja :) Varsinainen lastenallas on sellainen kahluuallas, mutta "yleisaltaassa" pulikoivat sekä lapset että aikuiset. Upeat näkymät merelle altaalta! Meillä myös huone hienolla satama/merinäköalalla. Villasukat mukaan, lattiat on viileät :) Tykkäsin myös Puerto Ricon "atmosfääristä" muuten, verrattuna uudempiin kohteisiin, vaikkei mekään mitään autenttista paikalliselämää lähdetty kohteesta hakemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Kävin katsomassa kuvia ja hotla näyttää oikein kivalta. Ihanan tilavat huoneistot ja allasalue näyttää just mahtavalta.

      Poista
  3. Kuukausi sitten käytiin täällä: https://www.tripadvisor.co.uk/Hotel_Review-g1903560-d651572-Reviews-Sunwing_Fanabe_Beach-Fanabe_Tenerife_Canary_Islands.html

    En keksi mitään valittamista. Kolme lämmitettyä allasta, Hyvöt ruoat ja meri 100 metrin päässä hiekkaleikkejä varten. Täysin jännityksetön ja seikkailuton loma kahden alle avuttoman kanssa eli juuri se mitä tässä elämäntilanteessa kaipasin.

    Ja aurinkoa riitti "talvesta" huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota haetaan: ei jännitystä, ei seikkailua mutta aurinkoa, helppoa ruokailua ja paikallaan makailua. :D

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Palm Oasis Maspalomasissa. Ruoka hotellissa ok (ei luksusta) ja hotelli kyllä sijaitsee kauempana rannasta, mutta vierestä menee ilmainen bussi. Reilun kolmen viikon päästä siellä voisi olla myös samanikäistä suomalaisislantilaista seuraa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, kiitos vinkistä :D Nyt pitää enää selvittää, kuka on lähdössä reissuun - tai ehkä ilmestymme hotellille ottamaan selvää... Tykkään tuosta allasalueesta ainakin kuvien perusteella, kiva kun on käytetty puuta ja kiveä.

      Poista
  6. Oi, etelänmatka kuulostaa niin ihanalta! Tosin juuri nyt (tällä kyseisellä sekunnin sadasosalla) ulkona paistaa aurinko, joten taidan mennä seisomaan pihalle (tähän se silmiään pyörittelevä emoji)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paistaispa täälläkin :D
      Kyllähän sen toisaalta huomaa että kevät pitenee, enää ei ole yhdeltätoista päivällä pimeää ja aurinko alkaa vajoa alas vasta viiden jälkeen iltapäivällä. Mutta mukavamman tästä siirtymävaiheesta tekisi pieni rykäisy aurinkoon.

      Poista
  7. Me olemme juuri parhaimmillaan täällä http://www.hotel-sandy-beach.co.uk/. Todella kiva hotelli lämmitettyine altaineen. Monipuolinen aamiainen (tai all inclusive jos niin haluaa). Ravintoloita lähellä lukuisia. Merenranta ja ihastuttavat dyynit ihan vieressä. Fb:ssä joku kommentoi Gran Canarian torakoista, mutta me emme ole nähneet menneen viikon aikana yhtäkään ötökkää, hyönteistä ymv.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsi miten kivannäköinen allasalue täälläkin! Mä en osannut ollenkaan odottaa näin kivannäköisiä hotelleja. Huomaa kyllä, että omasta Kanarian-reissusta on kulunut ihan liian pitkä aika.

      Poista
  8. Sama kuin joku toinen jo vinkkasi eli sunwing fanabe beach Teneriffalla. Rauhallisella alueella jossa kuitenkin kaikki mahdolliset palvelut, ravintolat ja ranta nurkan takana. Hotelli mahtava, lämmitetyt altaat. Ja jos meno altaalla kiihtyy, niin katolla on lisää aurinkotuoleja ja siellä saa lukea kirjaa ihan omassa rauhassa. Ja jos haluaa päästä todella helpolla niin hotellista osittainen inclusive. Sisältää aamupalat ja viisi lounasta ja illallista, kahtena päivänä viikossa voi käydä retkillä ja testaamassa lähialueen raflat. Hotellin ruuat oli hyviä, ihan tarpeeksi vaihtelua jopa kahden viikon reissussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meenkin heti googlaamaan tämän. Lentojen hinnat näyttää olevan Tenelle vähän halvemmat kuin GC:lle eli saattaa hyvinkin olla että tämä olisi se paikka...

      Poista
    2. Multa ääni kanssa fanabelle! Oltiin lokakuussa viikko siellä ja kaikki viihtyi. Mies koska hyvä wifi, (3 ja 5)lapset koska lämmitetyt altaat ja mä kun oli paljon aurinkotuoleja. Meillä oli aamupala ja se ainakin oli hyvä.

      Poista
    3. Oltiin kolmen lapsen voimin Sunwing Fanabessa jouluna ja iso peukku myös täältä sille! Tulee olemaan tämänkin vuoden kohteenamme sama hotelli.

      Poista
  9. Tässähän ihan matkakuume nousee näitä lukiessa, vaikka ei ole mikään tarkoitus lähteä Kanarialle :) Kauanko teiltä Satu on lentoaika tuonne?
    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan sama!
      Lentoaika on hintsun verran alle kuusi tuntia.

      Poista
  10. Ääni täältäkin sunwing fanabe beachille. Tosi kiva hotelli, kivat huoneet ja hyvä ranta ihan kivenheiton päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hotellissa järjestettyä lastenohjelmaa ja jumppatunteja ja hyvät lenkkimaastot. Jeijj!

      Poista
  11. Hotellivinkkejä mulla ei oikein ole antaa, varsinkaan lapsiperheen näkökulmasta, mutta pakko nyt kommentoida, kun oon viettänyt aikaa molemmilla saarilla viime vuosina. Suosittelen lämpimästi hetken ilmastopakolaisuutta Kanarialla. Oon molemmilla kerroilla karannut sinne Etelä-Suomen talvista pimeyttä; Gran Canarialle viikoksi ja Tenskulle pariksi kuukaudeksi.

    Gran Canarialla tykkäsin kohteena Puerto Ricosta, jossa olimme. Uskoisin sen sopivan lapsen kanssa lomailuun paljon paremmin kuin esim. Playa del Inglésin. Teneriffa on kuitenkin minun lempparisaari. Siellä Puerto de la Cruz yhdistää mukavasti sen kaipaamasi lomakylän ja oikean kaupungin (toki on sitten niitä pelkkiä lomakyliäkin, kuten Américas). Näin keväällä pohjoisessa Puertossakin on varmasti aika kesäistä, vaikka joulu-tammikuussa siellä voi olla vielä aika epävakaista. Kivaa on myös se, että jos haluaa poistua uima-altaalta, kaupungin kupeesta löytyy esim. ihania kävelyreittejä luonnon keskeltä.

    Oon kirjoittanut blogiini paljon Teneriffasta, joten käy kurkkaamassa, mikäli kiinnostaa! Vaikka ymmärrän kyllä enemmän kuin hyvin, jos mielenkiinto kohdistuu tällä hetkellä lähinnä aurinkoon ja altaalla oloon. Kelpaisi itsellekin, vaikka täällä Hollannissa onkin jo melko keväistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, tulen lukemaan! Mulle kun nämä kohteet ovat koko lailla tuntemattomia. :)

      Poista
  12. Gran Canarian Puerto de Mogan! Pari hotellia, mistä valita, kiva pienehkö "kaupunki" ja bussilla pääsee suoraan kentältä (niin kuin kaikkialle muuallekin tällä saarella).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Käyn tsekkailemassa hotellit. Googlen kuvahaun perusteella kylä näyttää varsin pittoreskiltä.

      Poista
  13. Oltiin täällä toissatalvena äiti ja tytär reissulla. Lapsi uiskenteli mielin määrin altaassa ja äiti luki kirjaa aurinkovarjon alla. Illalla käveltiin rantaravintolaan syömään tai käytiin ravintolan seisovassa pöydässä, jossa sapuska oli vähintäänkin hyvää ihan joka ilta. Paikassa oli paljon espanjalaisia turisteja, kourallinen meitä suomalaisia ja muutama muu. Helppoa ja rentoa lomaa, alue oli ihan kiva. Tykättiin molemmat.

    http://gfhoteles.com/en/hotel/hotel-isabel/

    Mimmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, tämäpä näyttää tosi kivalta. Ei ollutkaan tullut vastaan aikaisemmilla googlauskierroksilla. Kiitos!

      Poista
  14. Ääh, ööh, noh, huh, juuh, siis ottaa välillä koville lukea sun blogiasi :D koska tuntuisi itse pahalta olla viikko erossa pienimmästä, tai isommastakaan. En pystyisi olemaan erossa puolitoistavuotiaasta viikkoa.

    Mutta mulla ei oo ihan noin mahtavaa anoppisuhdetta. Omalle äidille voisin kyllä jättää, mutta sekin pakon edessä, jos poissaoloa olisi noin pitkästi. Oon hyväksynyt, sopeutunut ja ymmärtänyt, että pienet lapset kiintyy äitiinsä ja talvella on pimeää. En kaipaa täältä aurinkoon enkä varsinkaan erossaoloa lapsistani. Onneksi ei nyt tarvitsekaan olla erossa. Ja täällä on onneksi lunta. Ja pian on jo kesä.

    Hyvät sulle, hyvät mulle ;) :-) tämä kommentti ehkä vain siksi, että lukijoinasi viihtyy erilaisia äitejä ja silti mahdutaan samaan junaan. Ihanaa reissua ja toivottavasti saat hyviä vinkkejä muilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi blogin lukeminen ottaa koville, jos samaan junaan kerran mahdutaan? Vaikuttais siltä, että sulla vähän ahdasta?

      Poista
    2. On varmaan tarpeen taas toistaa ne samat asiat, mitä aikaisemmissakin vastaavissa tilanteissa:

      Meillä lapset ovat kiintynyt paitsi minuun, myös isäänsä joka on lasten kanssa jopa enemmän kotona kuin minä sekä anoppiin eli puolison äitiin, jonka elämäntehtävä on hänen omien sanojensa mukaan hoitaa lapsenlapsia. Tilanne on loistava kaikin puolin: se mahdollistaa joustavan elämisen ja ennen kaikkea se, että tällainen elämäntilanne antaa lapsille paljon rakkautta.

      Se, että joku ei voisi ajatellakaan lähtevänsä viikoksi pois lastensa luota, on ihan ok. Mä en ole se tyyppi kuitenkaan. Eikä minua silti ahdista tai tunnu pahalta niiden puolesta jotka tekevät siten kun minä en tee.

      Musta olisi ollut jotenkin virkistävää, että joku olisi huolestunut myös siitä, että lasten toinen on pitkillä työmatkoilla lähes koko kevään. Miksi kukaan ei huolestu hänen ja lasten kiintymyssuhteesta? :D (No vastaan itse: varmaan siksi, että suurin osa lukijoista taitaa olla äitejä.)

      Poista
    3. Pieni lapsi tarvitsee yhden ihmisen, johon kiintyä. Yleensä se on äiti, luonnollisista syistä.

      Se voi olla myös isä, isoäiti tai isoisä. Mutta yksi ihminen, joka pysyy siinä, vaikka sukua olisi ympärillä miten paljon tahansa. 1,5-vuotias ei vielä erota itseään tästä erityisestä hoitajasta.

      Sikäli siis voisi olla psykologisesti kyseenalaista, jos äiti tai isä tai molemmat ovat erossa viikon alle kolmevuotiaasta lapsesta... mutta ehkäpä teillä se ensisijainen hoitaja onkin sitten isoäiti. Se on ihan fine. No problem.

      Enkä halua arvostella, mutta näitä ääniä on pidettävä myös esillä. Ei unohdeta psykologisia tosiasioita. Nyrkkisääntö on, että lapsi pystyy olemaan ensisijaisesta hoitajastaan erossa niin monta yötä kuin hänellä on ikävuosia. Alle vuodenikäisen kohdalla puhutaan tunneista.

      Meillä se ensisijainen hoitaja olen minä, äiti. Ja siksi olisi kamalaa olla erossa lapsista viikko. Koska lapsilla olisi hätä, ikävä ja hämmennys. Ja nyt kun minun ja lasteni välille on syntynyt turvallinen kiintymyssuhde, niin en halua sitä tieten tahtoen särkeä. Iloitsen siitä enkä hevillä sitä luovuttaisi kenellekään muulle. Mutta samalla toki haluan tukea lasten suhdetta isäänsä sekä isovanhempiinsa, sillä näistäkin suhteista lapseni saavat paljon ja hekin ovat lapsilleni valtavan tärkeitä. Ei se, että lapsi luo kiinteämmän suhteen toiseen vanhempaan, ole mitään pois siltä toiselta vanhemmalta. Päinvastoin, hän voi luoda toiseen vanhempaankin sitä paremman suhteen mitä suuremman perusturvallisuuden hän on saavuttanut symbioottisessa suhteessa.

      Mutta jokainen perhe pitää itse huolen siitä, miten näitä asioita omassa perheyhteydessään toteuttaa. Ei arvostella muita, vaan luotetaan toisiin, lapsilla on kuitenkin asiat päällisin puolin hyvin.

      Ehkäpä siellä junavaunussa saa keskustella, ei se tarkoita sitä, että on ahdasta tai yritetään savustaa jotakuta ulos... ilmeisesti minä olisin nyt se, jota yritettäisiin savustaa ulos.

      Poista
    4. Tuosta "niin monta ikävuotta niin monta yötä" ei perustu mihinkään kirkkaaseen tutkimustulokseen. Mm. Jari Sinkkonen, joka antaa aika paljon aiheesta haastatteluja, on todennut monessa haastattelussa, että ei ole olemassa tällaisia kiveenhakattuja totuuksia.

      Kiintymyssuhdeteoariassakin on erilaisia näkemyksiä siitä, voiko niitä ensisijaisia kiintymyksenkohteita, joiden kanssa lapsi kokee olevansa turvassa, olla esimerkiksi kaksikin.

      En mä sua mihinkään ole savustamassa, tietenkään! Täällä on tilaa kaikille :)

      Poista
    5. Mulla oli tuollainen suhde äitiini lapsena. Seurauksena oli se, että ahdistuin aina kovasti, kun jouduin olemaan erossa äidistä. Koska kukaan muu ei hoitanut mua,en myöskään luottanut siihen, että kukaan muu voisi hoitaa niin kuin äiti. En halunnut samaa omalle lapselleni. Hän on tottunut siihen, että paikalla on aina joku turvallinen aikuinen, mutta se voi äidin sijasta olla myös isä, isovanhempi tai päiväkodin täti.

      Poista
    6. Ihan pakko kommentoida, että meillä isä on aina ollut lapsille ihan yhtä tärkeä ihminen kuin äiti. Ja minusta olisi epäreilua "omia" lapset itselleni, tehdä itsestäni jotenkin tärkeämpi kuin isä. Mä en koskaan ole ymmärtänyt näitä äitejä, jotka ei voi edes lapsen isälle lasta jättää hoitoon. Yhdessähän ne lapset on tehty ja ainakin meillä yhdessä hoidetaan ja kannetaan vastuu.

      Poista
  15. No kyllä muakin vaan ahdistaa nämä "viikoksi anopille hoitoon" jutut. En voisi kuvitellakaan jättäväni omaa samanikäistä noin pitkäksi aikaa, tai edes muutamaksi päiväksi, kun itse lähtisin reissuun aurinkoa ottamaan. Noin pienellä lapsella on aivan erilainen aikakäsitys kuin edes vähän isommalla. Jo pelkkä hoitopäivä on pienelle tosi pitkä siivu.
    Mua ahdistaa kun joudun viemään omaa lasta hoitoon päiväksi, ja yritänkin sitten pitää kaikki illat vapaana hänen kanssaan. Kyllä sinne lomalle (yksin) voi lähteä sitten parin vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on harmi tietysti, että sinua ahdistaa viedä oma lapsesi hoitoon. Ahdistus on kamala tunne eikä sitä soisi kenellekään.

      Minua tämä asia ei ahdista, eikä näytä lastakaan vaivaavan. Vaan päinvastoin se riemusta paukkuen juoksee mummolaan hoitoon. Viikonloppuisin kun ollaan kotosalla, lapsi alkaa yleensä lauantai-iltapäivisin ehdotella, että missä amma (mummo) on, ja osoittelee ulko-ovea.

      Senkin tilanteen voisi varmaan halutessaan lukea niin, että kamalaa jos oma lapsi haluaa mennä mieluummin mummolaan kuin olla kotona - mutta mä en itse koe sitä niin. Vaan koen sen niin, että lapsesta on kivaa viettää aikaa mummolassa. Hän kuuluu meidän perheeseen, vaikka asuukin eri osoitteessa.

      Ja tottakai sille lomalle voi lähtä parinkin vuoden päästä. Sehän ei estä sitä, etteikö voisi lähteä nytkin :-)

      Poista
  16. Mua ei suinkaan ahdista sun puolesta, vaan nimenomaan sun lapsen puolesta, hei. Se, että sanot et asia on pienelle lapselle yhdentekevä, oletko paikalla vai et, kertoo jotakin sun suhteesta häneen. Eikä kovin moni äiti voi katsoa sitä kauheen hyvällä.
    Se et sun miehes on matkoilla koko kevään, on vähintäänkin yhtä arveluttavaa, mutta hän ei kirjoittele siitä kuitenkaan blogia, joten on mun mielestä vähän kuin tän keissin ulkopuolella. Vai haluaako hän et isänkin elämää aletaan täällä ruotimaan, vaikkei hän blogia pidäkään. Tottakai arvostelu kohdistuu siksi sinuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta sinä yrittämällä yrität nyt olla vähän ilkeä. Tai sitten kirjoitat jotain, mitä et tarkoita. Jos luet tuon kirjoittamasi viestin uudestaan ja mun kirjoittaman postauksen, niin huomaat kyllä, että mä en ole väittänyt missään, että lapselle on ihan sama olenko paikalla vai en.

      Puolitoistavuotias ymmärtää aika paljon ja meidän mörssäri puhuukin jo, molemmilla kielillä. Jos vaihtoehdossa A olen paikalla ja vaihtoedossa B en ole paikalla, ei nämä kaksi asiaa voi mitenkään olla samanlaisia hänen mielestään. Hän voi kuitenkin olla yhtä onnellinen, rakastettu ja tyytyväinen molemmissa tilanteissa. (Rakkautta ja huolenpitoa ei vähennä se, että sitä antaa useampi kuin yksi ihminen.)

      Meidän perhe on sellainen, että äidillä, isällä ja suurimmaksi osaksi myös anopilla on yhtä läheinen suhde lapsiinsa. Mä en vain ymmärrä, kuinka sen voi saada väännettyä arvosteltavaksi asiaksi.

      Ja tottakai sä voit laittaa mun puolisolle palautetta! Jos on tosissaan huolissaan jostain asiasta, tottakai se pitää tuoda ilmi, oli blogia tai ei. Tavoitat hänet sähköpostista bjorgvin (ät) mountainguides (.) is. (Mutta kirjoita englanniksi, hän ei osaa suomea.)

      Kaikkea hyvää sinulle.

      Poista
  17. Länsimainen perhekäsitys on kyllä aika ahdas, ja myös meille melkein kaikille länkkäreille se ainoa oikea. Siis se perhemalli, johon kuuluu isä, äiti ja lapset (ehkä jotain uusperhekuvioita saa olla mutta niitäkin voidaan vähän nenänvartta pitkin katsoa). Äiti on kotona lasten kanssa, ainakin vauvojen, isä käy töissä. Mummot, papat, tädit, sedät, serkut, ystävät ja naapurit ovat vain ihmisiä, joiden luona käydään silloin tällöin kahvilla ja jotka mahdollisesti joskus hoitavat lasta pienen hetken. Niin minäkin olen lapsuuteni elänyt.

    Vaan voisiko joku muukin tapa olla yhtä oikein? Voitaisiinko perhekäsitystä hiukan laajentaa myös ydinperheen ulkopuolelle ja myös niihin ihmisiin, jotka eivät asu saman katon alla? On kulttuureita, joissa on ihan normaalia että samassa talossa asuu koko suku, kulttuureita joissa isosiarukset kantavat vauvaa selässään enemmän kuin äiti. Kulttuureita joissa asioita ei tehdä juuri niin, kuin me olemme täällä Suomessa tottuneet. ja _se on ihan yhtä hyvä_.

    Ja kyllä, myönnän että minunkin ensimmäinen reaktio saattoi olla vähän sellainen "no onko nyt järkevää jättää noin pieni lapsi nönnönnöö". Ja sitten pysähdyin vähän ajattelemaan. Onko se nyt oikeasti niin kauheaa, että lapsi viettää viisi päivää mummon kanssa, joka on ihan samalla viivalla äidin kanssa? Muistan olleeni viikon mummolassa 9-vuotiaana, siskoni oli 7 ja serkkumme 9kk, kun vanhempamme olivat yhdessä jossain reissussa. En tietysti tiedä, mitä traumoja ja ongelmia äitisuhteeseen tämä serkullemme aiheutti, mutta ihan normaalilta 13-vuotiaalta se vaikuttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KYLLÄ. Perhemalli voisi vähän joustaa, tekisi varmasti ihan hyvää monellakin tapaa, esim lapsenhoitokuvioiden ja ihan päivittäisen avunkin kanssa, molempiin suuntiin. Läheisemmät suhteet joko omiin sukulaisiin tai ystäviin olisi hyväksi ihan kaikille. Yksin tänne synnytään ja yksin kuollaan mutta siinä välissä olisi kivaa täyttää aika mahdollisimman mukavalla ja turvallisella seuralla :)

      Ei ole ollenkaan kauheaa mennä muutamaksi yöksi mummolaan, vaan tavattoman mukavaa. Esikoinenkin, nyt 7 v, kyselee jatkuvasti ja on siitä asti kysellyt kun oppi puhumaan, että milloin voi mennä taas mennä amman luokse yökylään. Eikä se sillä tietenkään tarkoita, että se ei halua ollenkaan kotona vanhempiensa kanssa.

      Poista
    2. Mun piti vastata vielä tähän, että ehkei voida puhua "länsimäisesta" perhekäsityksestä. Ranskassa isovanhemmat osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan tosi paljon lastenlastensa hoitoon. Esimerkiksi kesälomilla on ihan tavallista, että pienokaiset viettävät viikkokausia mummolassa, mitä en enää kuule Suomesta. Myös monet vanhemmat saattavat hyvin useinkin lomailla ilman lapsia. Minusta on hienoa, että lapsilla on ympärillään useita, luotettavia aikuisia.

      Poista
    3. Hyvä täydennys, Helena, kiitos :)

      Poista
  18. Ja nyt päästäänkin mielestäni ydinkysymykseen: miksi pitää arvostella toisten äitien valintoja ylipäänsä, mitä asiaa se edistää, kenellekään, etenkin kun tämän postauksen aiheena oli hotellivinkkien kysyminen? Mun mielestä on pelkästään hienoa, että lapsella on hyvä kiintymyssuhde äidin lisäksi muihin ihmisiin, kuten isään tai isovanhempaan. Tätä muuten tutkimuksissakin nykyään suositellaan: hyvä kirja aiheesta on esim. Anna Rotkirchin Yhdessä, joka käsittelee nimenomaan yhteisöllistä kasvatusta, joka on se ihmiskunnan alkuperäinen kasvatusmuoto sen sijaan, että lapsi on kotona vain yhden aikuisen kanssa päivästä toiseen. Suosittelen kirjaa lämpimästi monenlaiseen ahdistukseen. Mun mielestä jokainen tekee omat ratkaisut omalle perheelleen, mutta toisten äitien arvostelua en mitenkään hyväksy, etenkin kun on ilmiselvää, että Sadun ja hänen miehensä lapsilla on erinomaisen hyvinvoivat ja onnelliset lapset, joilla on paljon rakastavia läheisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän lisänä pohdinta, että hirmusen tärkeää jopa alle vuoden vanhan vauvan kannalta on se, että äidin ollessa pois, niin onkin äidin mielen tietoisuus siitä, mitä isän mieli ja oleminen vauvalle on, sillä vauva imee sen tiedon aivoihinsa, ja pärjää sillä. Kysehän on hänen vanhempiensa välisestä tunteiden tunnistamisesta, jos se on kunnossa, eikös lapsi ole turvassa. Sama pätee kuvioon, että isällä tulee olla taju siitä, mitä äiti lapsellensa edustaa, niin lapsi tämän kyllä hoksaa. Tämä mummo tai anoppi kuuluu samaan porukkaan, kun ollaan vain selvillä, mitä kukin vauvalle merkkaa, ja kun mummot naisihmisinä yleensä tietävät nämä äitien asemat vauvalle, osaavat hyö luotsata laivaa, vaikka äiti olisikin matkoilla.Tarkoittaen tietysti, että aina kaikki palaa sinne, mistä lähtivätkin. Tässä onkin merkittävää se, että ei toimi näin omien ahdistustensa kautta, silloin onkin parempi pysyä kotosalla, koska vauvat imee senkin. Mutta, jos voi lähteä luontevasti, niin eikös se silloin tarkoita valtavaa luottamusta omiin, isän ja mummonkin tunteisiin, joka siirtyy sellaisenaan vauvalle. Hyvää matkaa äitille ja esikoiselle, joka tulee muistamaan, että äiskän kanssa sitä vaan kahelleen reissattiin.

      Poista
    2. Kiitos, hyvää pohdintaa!

      Poista
  19. No ihan pakko kommentoida, että kylläpä kapeakatseisia moralisteja näemmä löytyy blogin lukijoista. Äiti ei ole lapsen ainoa vanhempi ja turvallisesti molempiin vanhempiin kiintynyt lapsi voi tietysti olla äidistään erossa viikon tai vaikka pidempäänkin. Ihan on lapsesta ja perheestä kiinni, miten homma toimii. Elämää ei muutenkaan voi optimoida, ei myöskään äitiyttä, tämä tuntuu joskus ihmisiltä unohtuvan. Empatiaa ja suhteellisuudentajua hyvältä vanhemmalta kuitenkin mielestäni vaaditaan aina ;) Ennen kuin ne on itsellä plakkarissa, ei välttämättä kannata muita neuvoa.

    Ihanaa reissun suunnittelua ja matkaa äidille ja tyttärelle. Kuulostaa aivan huippusuunnitelmalta minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai elämää ei voi optimoida hyvinvoiva, hyvin toimeentuleva keski-ikäinen nainen, joka suunnittelee tässä tapauksessa aurinkoreissua omaan auringonottohaluunsa vedoten. Mielestäni tässä tapauksessa elämäänsä voi optimoida juurikin niin, että siirtää joko matkaa tai ottaa oman pienen lapsensa mukaan.

      Poista
    2. Eka anonyymi: joo, aika lailla tuntuu tiukassa istuvan tietyt näkemykset. Mutta sellaista se elämä on. Toivon tietysti eniten, että tälllaiset keskustelut lähentää ihmisiä ja auttaa ehkä ymmärtämään niitä muiden tekemiä päätöksiä, vaikka ei niitä itse tekisikään. Mä en itse ikinä yrittäisi suurperhettä, mutta en silti käy arvostelemaan heitä vastuuttomiksi, joiden mieelstä 8 lasta on ihan mahtava perhekoko. Siis noin esimerkkinä.

      Jälkimmäinen anonyymi: optimointi tarkoittaa sitä, että tekee ratkaisun, jossa tavoitetaan maksimaalinen hyöty olemassaolevien rajotteiden puitteissa. Se mikä se maksimaalinen hyöty ja ne rajoitteet kullekin on, vaihtelee. Siksi et sinä eikä kukaan muukaan ulkopuolinen voi tulla minulle kertomaan, mikä on meidän perheelle se paras vaihtoehto. Eri mieltä saa totta kai olla ja kertoa vaikka omista optimeistaan, mutta pomottamisella ei yksikään keskustelu oikein etene.

      Poista
    3. Minkä ihmeen takia kahden lapsen äiti ei saa haluta ottaa aurinkoa?? Ja myös toteuttaa haluaan? Eikö äidit saa haluta mitään itselleen? Jo nyt on.

      Poista
    4. Alkuperäinen anonyymi tässä vielä - ehkäpä on sitten kyse omasta elämänkokemuksestani, mutta itse en usko, että elämässä asiat kuitenkaan menee ihan niin kuin etukäteen ajattelee. Ja optimoinnin tuloksen onnistumista on sitten kuitenkin aika vaikea arvioida, kun ainutkertaisesta elämästä on kysymys. Ehkä me erityisperheenä saadaan niin paljon (hyvääkin tarkoittavia) neuvoja, että olen aika allerginen tällaiselle syyllistämiselle. Useimmat kasvatusohjeet kun ei vaan meillä toimi, tai tulos on ihan jotain muuta, kuin neuvon antaja ajaa takaa. Omalla kohdallani esimerkiksi edes sen "äidin oman ajan" ottaminen ei nyt vaan vielä onnistu, ja sitä pitää olla koko ajan perustelemassa, että tämä on meille paras tapa nyt toimia.

      Mutta toki, hyvä on keskustella, ja mielestäni on tosi hienoa että jaksat vastata erilaisille keskustelijoille! Toivon, ettei tämä kuormita sinua liikaa, mutta olethan varmasti bloggaajana tottunut kärjistäviin nettikeskusteluihin.

      Poista
    5. Sepä se, naulan kantaan! Ei mene asiat aina niin kuin ensin ajattelee tai suunnittelee. Tilanteet muuttuu ja perheet ovat erilaisia. Ei ole olemassa yhtä ainoaa toimivaa totuutta yhtään mistään; eli kukaan ei voi mennä toiselle sanomaan, että miksi ihmeessä et tee näin ja näin, kun se toimii meilläkin ihan hyvin...

      Juu kyllä mä jaksan vastata. Minusta tämä on kivaa - ja monella tavalla avartavaa. Jos keskustelu lähtee ihan ilkeilyksi tai metelöimiseksi, niin sitten on parempi laittaa kommenttikenttä vähäksi aikaa kiinni, mutta onneksi täällä blogissa ei ole tainnut kertaakaan käydä niin. Ainakaan vielä :)

      Poista
  20. Sol Barbacan Playa Del Ingles: resortti, mutta vähän pienempi sellainen. Hoodit ei ehkä kehuttavimmat, mutta rantsuun kävelee reilussa vartissa. Lapsiperheille kaikki tarvittava, monta eri allasta, leikkitelineet, keinut, pelit, ulkopunttis, tenniskentät ja kerhohuone. Lastenkerhon vetäjät hollantilaisia, mutta puhuvat hyvää englantia. Kerhon lisäksi lapsille muutakin järjestettyä ohjelmaa. Me asuimme bungalovissa, ne on vähän isompia ja niissä on ok keittiöfasiliteetit, terassi ja kattotasanne auringonottoa varten jos ei poolille jaksa raahautua. Huoneet näyttivät myös kivoilta, niistä näkymät pääallasalueelle. Meillä oli pelkät aamiaiset, ja ainakin se oli niin hyvä, että en ole pitkään aikaan syönyt niin paljoa aamuruokaa kuin tuolla. Nirso taaperokin löysi vaikka mitä syötävää valikoimista. Lähistöllä on paljon ravintoloita jos haluaa mennä ulos syömään (toki ne pakolliset Suomi- ja muut skandimättölät, mutta myös ihan ok Espanjalaisia mestoja) ja iso kauppakeskus. Jos kävelee hotellilta vartin verran sisämaahan päin niin pääsee paikallisten(siis varmaan paikallisten turismityöntekijöiden) hoodeille jossa vielä edullisempaa ja lokaalimpaa ruokaa. Kaikki toimi, oli siistiä ja tykkäsin. Voin suositella jos löytyy hyvä diili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli sun kommentissa mainituista skandiravintoloista mieleen, että ai vitsi, oikeastaan mun tekisikin nyt ihan kamalasti mieli ruisleipää ja suomalaisia lihapullia. Miksi mä en aikaisemmin tajunnut, että niitäkin saattaa löytyä juuri Kanarialta :D

      Kiitos tästä vinkistä; ihan supernastaa jos olisi jotain pieniä liikkumismahiksia ulkona puistossa, niin voitaisiin esikoisen kanssa vaikka yhdessä vähän urheilla.

      Poista
    2. Ton hotlan vieressä on ravintola Mummola josta ne lihapullat löytyy: http://www.mummolaravintola.com/menu

      Tuolla resortissa on tosissaan hyvät sporttimahdollisuudet ja jos ei riitä niin lyhyt matka hiekkadyyneille juoksentelemaan ;)

      Poista
    3. Aah, tämä alkaa kuulostaa jo liian täydelliseltä. Nyt mun pakko kiirehtiä niiden lentojen kanssa! Kiitos!

      Poista
    4. ...jähmetyin tuohon ruisleivättömyyteen. Jos vaikka ei olisikaan kotikokki, niin kun vain saisi sinne Islantiin sulle 5 kg ehtaa ruisjauhoa, niin sen oppii tämän ruisleivän leipomisen; se on hauskaa ja siinä kehittyy koko ajan. Ottaa projektin kannalta tai yrittäjyyden:)

      Poista
    5. Haa, pitäisköhän kokeilla joskus! Jos ruisleipää ei tarviste nostattaa (tyyliin joudun kysymään tuleeko siihen hiivaa....) se saattaa onnistua. Nostattamista vaativat asiat tuntuu aina lässähtävän joko hetki ennen uuniin laittoa tai uunista oton jälkeen. Mystistä :D

      Poista
  21. Luin kerran All I ever wanted is here -blogista Teneriffalla sijaitsevasta Palacio de isora -hotellista ja totesin että tuo vaikuttaisi olevan kaikkea sitä, mitä lasten kanssa helppoa lomaa etsivä toivoo. Ja se todella oli. Kävimme hotellissa tammikuussa. Hotelli on 5* keskus jossa kaikki on kaunista ja siistiä. Löytyy monta allasta (lämmitettyjä) ja ravintolaa. Hintaan sisältyy myös liikunta-aktiviteetteja (pilatesta puutarhassa, tanssia, tennistä) ja hotellissa on oma mini club lapsille! Googlaa. Ja aurinkoista lomaa :) H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhuu, pilatesta puutarhassa, miten mahtavaa! Ja kun loma on lyhyt, sitä pystyy maksamaan vähän enemmän vuorokaudesta, eli just joku tällainen päheä 4 tai 5 tähden kompleksi olisi nyt ihan täydellistä. Kiitos vinkistä!

      Poista
  22. Ehdottomasti saarten etelärannikolle - Puerto de Mogan tai Puerto Rico Gran Canarialla tai Los Gigantes tms paikka Teneriffalla. Varmin aurinko ja kalliot suojaavat tuulelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä pointti toi tuulisuoja. Project Maman Katja taisi muuten just olla perheineen Puerto de Moganissa - ellen ihan väärin muista. Täytyykin kysäistä häneltä vielä tarkemmin hotlasta.

      Poista
    2. Täältä myös ääni Puerto de Moganille, se ei mogaa. Hotelli Cordial Mogan Playa on tosi kiva (lämmitetty pooli) ja rannan ihanat ravintolat lyhyen matkan päässä. Ottakaa potkulauta mukaan, toimii tuolla loistavasti kun on hyvät kävelytiet.

      Poista
  23. Lähtisin minäkin mielelläni aurinkoon täältä harmaasta Helsingistä, jonne illaksi lumipyryä povataan. Olen ollut sekä Gran Canarialla (Maspalomaksessa) että Teneriffalla ja ensimmäistä suosittelen. Oli lämmintä ja aurinkoista helmikuussa. Teneriffalla, Puerto de la Cruzissa satoi joka päivä (siihen Teideen ne sadepilvet pysähtyivät ja jumiutuivat) ja oli kylmä - tai ainakin hyvin viileää. Ilmankos siellä eläkeläiset viihtyvät :-) Säiden kannalta Teneriffalla varmempi paikka on ilmeisesti etelämpänä oleva Playa de las Americas. Hotellivinkkejä ei ole antaa kumpaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos maantieteellisestä vinkkailusta; mulle ei ois tullut mieleenkään tuo sadeasia. Jotenkin vaan näin mielessäni sen auringon :D

      Poista
    2. Tulin sanomaan samaa, eli jos menette Teneriffalle, niin ehdottomasti saaren eteläpuolelle!

      Poista
  24. Moneen kertaan näitä matkasuunnitelmia / -kertomuksia lukiessa olen miettinyt, että oletpa rohkea. Rohkea siksi, että uskallat jättää pienen lapsen toisten läheisten aikuisten kanssa, ja siksi että kerrot siitä avoimesti.
    Itse en ole uskaltanut olla lapsistani erossa kuin joitain yksittäisiä öitä, enkä ole uskaltanut päästää heitä esim. isovanhemmilleen muutaman sadan kilometrin päähän yökylään, koska tuntuu että ovat liian kaukana. Ja kuinka se(kin) tuntuu kurjalta, etten voi tarjota isovanhemmille sitä mahdollisuutta, että saisivat olla lastenlastensa kanssa rauhassa! Sehän on ihan huippua, että anoppisi saa myös nauttia taaperon seurasta. Meillä toiset isovanhemmat ovat enemmän lasten kanssa, mutta sielläkin lapset ovat yökylässä vain harvoin, koska en ole kehdannut pyytää useammin apua. Ja sitten harmittelen sitä.
    Eli, mahtavaa että uskallat tehdä niin kuin parhaalta tuntuu ja toivottavasti teidän matkasta tulee ikimuistoinen niin teidän osalta kuin taaperon ja isoäidinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mua harmittaa omassa perhekuviossa se että om mutsi asuu eri maassa ja siksi en voi tarjota hänelle mahdollisuutta olla niin paljoa lastenlasten kanssa ja lapset eivät pääse niin paljoa viettämään aikaa Suomen mummin kanssa vaikka haluaisivatkin. Eli ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat tuolla, että joskus tuntuu kurjalta. Tsemppiä :-)

      Poista
  25. Hei! Vähän pomppii kommentit näytössä, niin en saanut ihan luettua loppuun oliko joku jo vinkannut tätä, mutta Teneriffan Americasissa, sunwing resort (fanabe beach) on juuri sellainen, että tarvittaessa ei tarvitse mihinkään mennä - mutta toisaalta muutaman kymmenen askeleen päässä on meri. Ollaan oltu monta kertaa juuri tuollaisella "en tee mitään kuin olen" - lomalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tästä taisi parikin tyyppiä jo vinkkailla, mutta kiitos kun lisäsit - valaa uskoa siihen että tuo todella olisi se paikka. Mun pitää nyt vaan tsekata onko siellä tilaa ja saako hyviä tarjouksia näin lyhyellä varoitusajalla. Kiitos!

      Ja toi Americas on siitä jees, että matka-aika kentältä on lyhyempi kuin esimerkiksi sinne Teneriffan pohjoisosiin. Mua ei haittaa, mutta esikoinen tulee tosi helposti autosairaaksi etenkin kuumissa paikoissa. Ja olisi ikävä tuhlata yhtäkään lomatuntia oksenteluun :D

      Poista
  26. ...Ja vielä jatkan, että tuo vinkkaamani kohde on Americasin "rauhallisella" laidalla, jossa on siistiä ja mukavaa lasten kanssa olla!

    VastaaPoista
  27. Hauskaa, mekin ollaan lähdössä esikoisen (4v) kanssa kahdestaan reissuun ja olen niin innoissani! Kuopus, reilu 1,5v jää kotiin isin kanssa. Me tosin ei ihan Kanarialle asti lähdetä, mutta Berliiniin. Isompi osaa jo arvostaa kahdenkeskistä aikaa ja välillä tuntuu, että on joutunut myös paljon joustamaan pikkuveljen tupsahtaessa tonteille. Siksikin on niin kiva, että saa hetken omia äitiä.

    Kohteesta: Olen käynyt pari kertaa Kanarialla, Inglesissä ja Puerto Ricossa. Molempia voisin suositella teidän tyyppisille reissaajille, jotka kyllä löytää tekemisen ja haluamansa jutut kohteista (ja kauempaa). Mutta meidän perhe on haaveillut pitkään Teneriffasta! Joka kerta se on nyt jäänyt jonkun toisen reissun jalkoihin, mutta ehkä ensi vuonna. Eli menkää Teneriffalle ja voin sitten lukea täältä vinkit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä olen niin samaa mieltä! Mekin päätimme antaa jokaiselle kahdenkeskistä aikaa loman muodossa: joka vuosi oma viikonloppuloma vanhemmile ja yksi loma vanhempi-lapsi-kombolla. Tänä vuonna mies matkustaa 4-v esikoisen ja minä vajaa 2-v kuopuksen kanssa, ensi vuonna toisin päin. Ei tarvitse edes kovin kauaksi lähteä, riittää että on kunnolla aikaa olla yhdessä ja tehdä juuri sille kombolle sopivia asioita.

      Poista
    2. Voi, miten ihana systeemi! Tuosta lapsi-vanhempi -kuvioista voisi hyvinkin ottaa mallia meidänkin perhe.

      Ja hei meillä on kans vuosittain oma viikonloppuloma vanhemmille. Eikä tosiaan välttämättä tarvii edes kauas lähteä. Sanoitkin sen hyvin: kunhan on kunnolla aikaa olla yhdessä ja tehdä juuri sille kombolle sopivia asioita. Jes, juuri noin! <3

      Poista
    3. Voisi niin olla mun kynästä tämä - oon kokenut tämän eri komboilla lomailun ja asioiden tekemisen todella hyväksi. Koska kaikki eivät tykkää kaikista asioista eikä aina ole mahdollista ottaa koko perhettä mukaan joka paikkaan. Esim. meillä kaupunkiloma esikoisen ja kuopuksen kanssa kimpassa olisi jotain niin hirveää säätöä, että esikoinen jäisi saletisti mieluummin kotiin piirtämään :D

      Poista
  28. PLIM PLOM! Seuraa mainos Valeäidin nauhoituksista, Valeäidin puolesta! :D

    Luin tämän kommenttiketjun ja täällä toistuu sama ilmiö, josta puhuimme juuri Hannen kanssa hänen podcastissaan! Klassinen esimerkki, kuinka a) ei vastata esitettyyn kysymykseen, vaan b) arvostellaan toisen valintoja ja c) kiillotetaan omaa sädekehää. Valeäidin nauhoitusten ekassa jaksossa tästä ilmiöstä lisää, sen mahdollisista syistä ja myös ohjeet, kuinka toimia seuraavalla kerralla, kun oikein meinaa provosoitua arvostelemaan kanssavanhempaa! 28.2, stay tuned! ;)

    Mainoskatko päättyy.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niinku niin odotan tätä podcast-sarjaa. Se on ihan timanttista kamaa!
      Kiitos siis erittäin hyvin kohdennetusta mainoksesta.

      Poista
    2. PLIM PLOM! Aion jakaa tämän tekstin kommentteineen juuri ennen omaa h-hetkeä! PLIM PLOM!

      Poista
    3. Eiku lisään vielä: Ainakin täältä se löytyy sitten 28.2. alkaen:
      http://valeaiti.blogspot.fi/p/valeaidin-nauhoitukset-podcast.html

      Poista
  29. Nää kommentit on kyllä taas ihan timanttia. Mun käy sääliksi niitä, jotka ei voi syystä tai toisesta lähteä tällaiselle face-time reissulle toisen lapsen kanssa. Se on nimittäin supertärkeää aikaa sille isommalle kun nuorempi pöllii arjessa kaiken huomion.

    Mutta asiaan: pieni ja symppis Puerto de Mogan on teidän mesta. Siellä on ihan huikean hyvä mikroilmasto kersoille, sairaan hyviä ravintoloita eikä yhtään ördeturreja. Loiva, suojaisa hiekkaranta ja kolme hotellia, joista voi valita. Jos päädytte niin laita yv, neuvon hotellin valinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Kuulostaa eri hyvältä. Tää ois niin meidän mesta... Mutta Gran Canarian lennot kallistui just melkein kolmanneksella. Eli se taitaapi olla Teneriffa :-)

      Poista
  30. Kiitos todella paljon blogistasi. Olen tainnut hypätä mukaan syksyllä 2011, kun jäin esikoisesta äitiyslomalle. Matkakuume Islantiin on tässä vuosien aikana noussut kummasti :D Ja ihan mahtava idea lähteä vain toisen lapsen kanssa reissuun, täytyy ehdottomasti itsekin toteuttaa. Viikonloppureissu voisi meillä toimia parhaiten.

    Itsellä on vielä Kanarian saaret kokematta, mutta miehen siskon perhe on viettänyt nyt kaksi hiihtolomaa täällä (ja ensi vuoden lomakin on jo kuulemma buukattu samaan mestaan :) ) https://www.nordotel.com/en/hotel-flamingo-beach-resort-playa-blanca-lanzarote-canarias.html

    Mukavaa lomaa sinulle ja esikoisellesi sekä pikkuiselle mahtavaa mummolalomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, hienoa!
      Kitios myös lomantoivotuksista :)
      Tulkaa toki käymään joskus Islannissa, yhdessä tai erikseen!

      Poista
  31. Palattiin eilen ihanalta Kanarian lomalta kotiin, oli eka Kanarian reissu 25 vuoden tauon jälkeen. �� Voin lämpimästi suositella Puerto Ricoa ja ainakin Riu Vistamar (all Inc.) hotelli tarjosi erittäin helpon lomaviikon upeissa maisemissa. Iso allasalue (tosin aika tuulisella paikalla), hyvät ruuat ja kävelymatkan päässä Puerton kylästä. Mäkistä maastoa, mutta kävi kuntoilusta kävellä kylään ja rannalle. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta lomalta! Mulla on melkein yhtä pitkä aika edellisestä Kanarian-reissusta... :D

      Poista
  32. Lapsen ja isovanhemman välinen suhde kehittyy aivan erilaiseksi kun välissä ei ole keskimmäinen sukupolvi moderoimassa toimintaa. Tai tämän ainakin olen huomannut tämän oman lapseni kohdalla. En oikeasti tiedä kumpi meidän kohdalla tekee palvelusta ja kummalle. Isoäiti joka ottaa lapsen hoitoon välillä viikoksikin vai me jotka se lapsi isoäidille annetaan hoitoon.

    Tosin itselle on alusta asti ollut selvää, että meidän perheessä toteutetaan teidän tavoin jaetun vastuun mallia. Itselle tiiviin äitikeskeinen hoitaja-asetelma olisi aiheuttanut lähinnä pakokauhua. Mutta onneksi tässä on rinnalla myös ihminen joka mielellään hoitaa oman tonttinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Lapsen ja isovanhemman välinen suhde kehittyy aivan erilaiseksi kun välissä ei ole keskimmäinen sukupolvi moderoimassa toimintaa." Erittäin hyvin sanottu.

      Tämä toimii esim. käytännössä meillä niin, että mummolassa mummo määrää säännöt ja sen, mitä tehdään ja miten. (Jos taas anoppi tulee joskus olemaan lasten kanssa meille, hän haluaa että minä teen päätökset ja laitan säännöt. Se on musta ihan mahtava havainto.)

      Poista
  33. Meillä lapsi on ollut 2,5 vuotiaasta asti kaksi kertaa vuodessa muutaman (4-5) päivän reissuilla mummolassa. Ekalla kerralla toki jännitti miten menee, mutta kun näin lapsen riemun ja ilon vielä pitkään matkojen jälkeen, olen laittanut lapsen matkaan hyvillä mielin! Maaseudun mummola tarjoaa lapselle kaikkea uutta ja mummo "vaatii" näitä vierailuja jotta pääsee lähentymään lapsen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava juttu, sekä lapselle että mummolle!

      Poista
  34. Ihan mahtava idea, toivottavasti irtiotto onnistuu! Pitäisi tietysti jättää huomiotta nuo kieltämättä tunteita hiukan kuohuttavat kommentit kiintymyksestä ja äidin poissaolosta (joista osa lienee tarkoituksellisen provoja), mutta näköjään en voi. Turhauttaa, miten väärin kiintymys ja kiintymyssuhde voidaan ymmärtää! Sillä ei ole kovinkaan paljoa tekemistä äidin (jatkuvan) fyysisen läsnäolon kanssa, vaan tarkoittaa sitä, että lapsi kokee turvallisuuden tunnetta ja hoivaa. Kiintymyssuhde voi siis "epäonnistua" tai olla turvaton, vaikka vanhempi olisi fyysisesti läsnä, mutta henkisesti kyvytön vastaamaan vauvan herkkiin tarpeisiin... veikkaan, että tätä on aika paljon (öö, eikös sitä arvella että suurimmalla osalla suomalaisista on taustalla turvaton/välttelevä kiintymyssuhde). Kiintymyssuhde voi muodostua useampaan kuin yhteen ihmiseen, eli tietysti niihin, jotka ovat varhaislapsuudessa eniten läsnä. No, tämä nyt on tietysti sinulle ja teidän perheelle itsestäänselvää, mutta ihmeellistä miten niin monelle ei tunnu olevan. Toivottavasti tietoisuus tästä jatkossa entisestään kasvaa, ja erityisesti siitä, ettei fyysinen läsnäolo ole sama asia kuin turvallinen "henkinen" läsnäolo ja lapsen tarpeisiin vastaaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Teoria ei ole koskaan kasa ohjeita listamudossa vaan siihen liittyy aina paljon erilaisia tulkintoja, tutkimuksia ja sivuhaaroja.

      Koska en itse oo psykan ammattilainen enkä ole juuri kehityspsykologiaa lukenut enkä tunne kiintymyyssuhdenvanhemmuuden teoriaa sen enepmää (maallikoille tarkoitettuihin asiantuntijahaastatteluihin lähinnä rajoittuu oma tietämys), en oikein osaa enkä halua aiheesta sanoa tiukasti mitään, enkä esim. kiintymyyssuhdetteoriaa dumata. Harmittaa vaan, että monille teoria = ehdoton sääntö, miten pitää nyt ja aina toimia. Kun ei se mene niin, koskaan... MItä enemmän mistään asiasta tietää, sen vähemmän yleensä huomaa tietävänsä.

      Poista
  35. Oi ja voi, meilläkin on varmaan mennyt jotain tosi vikaan kun on ollut aina isän perään. Ja vielä enemmän vikaan, että vaikka suomalainen olenkin, suosin laajaa perhekäsitystä. Itse olen kasvanut ilman läheistä suhdetta isovanhempiin ja vielä näin aikuisenakin se on iso miinus. Tämä unohtuu aina näistä (keillä isovanhemmat on). No ehkä jos isovanhemmat ovat hirviöitä, ei lapsellakaan ole siellä kivaa, mutta jos nyt lähdetään oletuksesta, että puhutaan normaalin perheen normaaleista ihmisistä.

    Mun lapsi on kasvanut ympäristössä, missä kaikki hoitaa. Jopa naapuri voi lähes väkisin haluta kaapata lapsen hoitoon -tämäkin olisi estelyistäni huolimatta tapahtunut, pölö länkkäri kun olen enkä tajunnut antaa. Minusta on ihanaa kun lapsellani on iso perhe ja ainakin itse nautin pienempänä kun sain olla YKSIN jonkun sukulaisen kanssa ILMAN äitiä tai isää kuten tässä ketjussa joku totesikin.

    No okei hyvin pieni on hyvin pieni, eikä välttämättä osaa ehkä ajatella noin. Mutta jos pieni on koko ikänsä tottunut mummeihin ja vaareihin, näkisin että hyvin menee. Suomessa se onkin yleensä niin, että ei niin nähdä sukulaisia, niitä mummeja ja vaarejakaan ja siksi lapselle he jäävät etäisiksi.

    Ja kyllähän nykyään on skypet sun muut, että naamavärkin ainakin voi nähdä ruudun kautta jos oikein huolissaan on siitä, että pieni unohtaa äitinsä ;)

    Jokainen tavallaan, mutta joskus enemmänkin surettaa jos lapsilla ei ole laaja perhepiiriä koska Suomessahan moni toitottaa että tukiverkot on olemattomat tai niitä ei ole. Sit ihmetellään kun apua ei haeta ja vedetään köysi kaulaan. Itte on pärjättävä tai älä prkl ainakaan hanki lapsia. Suomessakin on huostaanotettuja ties paljonko ja sit nillitetään näistä. Ei tykkää. Yhteisöllisyys ei koskaan ole pahasta - se on eri asia jos siitä ei tykkää, mutta pahasta se ei ole. Paljon rakkautta ei voi olla huono kunhan ei joka viikko vaihda yökylään eri sukulaiselle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tosiaan kokenut laajan perhepiirin täällä Islannissa todelliseksi onnenpotkuksi. Minusta on aivan ihanaa, että 17kk ikäinen lapsikin toistelee jo serkkujensa nimiä ja alkaa aina nauraa kun kuulee, että ollaan menossa käymään tädin ja tädin miehen ja heidän lasten eli serkkujen luona.

      Oma perheeni Suomessa on aina ollut kooltaan pieni ja hajallaan eri paikkakunnilla, joten oikeastaan mä vasta nyt tajuan, mistä oon jäänyt aikanaan paitsi. Ihan kelpo musta näinkin tuli, mutta ei siitä laajemmasta lähipiiristä varmasti haittaakaan olisi ollut.

      Poista
  36. Niin suurimmalla osalla suomalaisista ei ole turvallisen kiintymyyssuhteen mallia. Ennen aikaan kun niiden lasten kanssa ei niin oltu, vaan lähdettiin aikaisin töihin ja lapset laitettiin hoitoon isovanhemmille tai kuka minnekin. Kotihoidontuki kun on meidän yhteiskunnassa aika nuori käsite.
    Jos itsellä ei tätä kiintymyssuhdetta ole muodostunut, sitä on aika vaikea omillekaan lapsille taata.
    Varsinkin jos kieltää sinnikkäästi koko kiintymyssuhdeteorian ja kehityspsykologian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Ai kauhee.

      Satu, mä niin nostan sulle hattua, että jaksat vastata näille nillittäjille kohteliaasti ja kivasti. Mulla palaa käpy samantien.

      Poista
    2. Joo totta. Jos ei ole itselle lapsuudessa kehittynyt hyviä kiintymyssuhteita, on tosi vaikeaa kuvitella että kiintymyssuhde vois kehittyä muullakin tavalla kuin just sillä, minkä itse kuvittelee ainoaksi oikeaksi tavaksi. Ei voi vaatii kauhalla jos on lusikalla annettu jne.

      Jep, käpy palaa. Iso hatunnosto Satun pitkämielisyydelle näiden jeesustelijoiden kanssa.

      Poista
    3. Ekalle anonyymille: koko maailmaa ajatellen kaikki lapset siis ponnistavat vaikeista olosuhteista? Sanon kaikki, koska aika harvassa ovat nimittäin ne maat, joissa äidit ovat lasten kanssa keskenään kotona lasten kolme ensimmäistä elinvuotta.

      Mä en muuten kiellä tuota kiintymyssuhdeteoriaa. Siitä on - lukemieni juttujen perusteella - olemassa aika paljon erilaisia tulkintoja ja versioita - kuten ylipäätään psykan alalla on. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä, kasvattaa ja kehittyä. Tää ei ole kemiaa jossa neutronit liikkuu aina tietyllä tavalla. Koska mä en ole psykologian alan ammattilainen, mä en myöskään ala luennoimaan psykan alan asioista. Siksi mä en kauheasti mielelläni vedä esim. tuota kiintymyssuhdeteoriaa omien argumenttieni tueksi tai esim. kiellä sitä kokonaan.

      Poista
  37. Onhan paljon lapsia jotka ovat vuoroviikot vanhemmillaan vanhempien eron jälkeen. Ihan jo esim. 1-vuotiaasta. Käsittääkseni tätä järjestelyä pidetään lasten kannalta parhaana eroperhemallina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidetä.

      Poista
    2. Pilami, mä en osaa sanoa... Oon itse avioeroperheestä, mutta me ei koskaan asuttu isän luona, joten mulla ei ole tuosta edes omakohtaista kokemusta.

      Mutta faktahan se on, että on perheitä, joissa tehdään vuorotöitä, työmatkoja, sairastutaan, erotaan, avoliittoudutaan uudestaan... Tilanteet elää ja perheet ovat erilaisia. Tärkeintä on pystyä takaamaan sellainen elinympäristö, että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla. Eikä se tarkoita sitä, etät joka perheessä on käytössä samanlaien järjestely.

      Poista
  38. Mä oon vaan tosi kateellinen, kun teillä on läheinen isovanhempi auttamassa ja jonka kanssa lapsenlapsi viihtyy. Meillä on vain yksi isovanhempi elossa, eikä häntä juuri kiinnosta osallistua lastenlastensa elämään. Surullinen olen tästä etenkin omien lasteni puolesta.
    Itse tein juuri parin viikon matkan Aasiaan kolmen lapsen kanssa, kun puoliso ei päässyt töidensä takia mukaan. Kivaa oli vaikka toki koko porukalla matkustaminen on vielä kivampaa. Harmitti välillä kokea asioita, jotka yhdeltä jäi väliin, mutta kyllä meidän reissaajajengi silti nautti hurjasti. Lähtisin uudelleenkin koska vain.
    Ihanaa matkaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hvin, että tuo tilanne pistää surulliseksi.... Meillä on käytännössä täällä vain yksi isovanhempi. Omani asuvat Suomessa eivätkä pääse osallistumaan samalla tavalla, mieheni isä taas kuoli jo muutamia vuosia sitten. On ihan lottovoitto, että se yksi elossa oleva ja lähellä asuva on tavattoman läheinen lapsille ja meille. Ilman sitä arki olisi tietysti kovin erilaista.

      Ihanaa, että lähdit kuitenkin lasten kanssa reissuun! Minkä ikäisiä sun lapset on? Mietin vaan että oliko siinä logistisia hankaluuksia liikkua kolmen lapsen kanssa ainoanan aikuisena?

      Poista
    2. En tiedä luetko tätä vastausketjua enää, mutta lapset ovat 4, 7 ja 9 vuotta. Ainoa mitä heidän kanssaan ainoana aikuisena matkustaessani pelkään on se, että jos minulle sattuisi jotain (sairauskohtaus tms) eivätkä osaa kohdemaan kieltä tms. Mutta aika epätodennäköistähan se onneksi on. Samoin se olisi hankalaa, jos lapsista joku joutuisi sairaalaan. Matkoilla yövymme hyvätasoisissa hotelleissa tai ystävien luona, samoin valitsemme aika tarkkaan ravintolat - tällä kokoonpanolla en lähtisi reppureissaamaan.

      Lapset ovat jo kokeneita matkustajia ja isommat esim. huolehtivat itsestään lennoilla. Viime joululomalla lensin heidän kanssaan yhteensä 14 lentoa, pisimmät 11 tuntia. Asumme Etelä-Amerikassa ja matkaamme aika usein Suomeen myös.

      Poista
  39. Hyvää reissua! Ja ihanaa, kun on isovanhemmat, jotka jaksavat & haluavat hoitaa lapsenlapsiaan. Itsellä ei ole mahdollisuutta jättää kahta pientä poikaani yöhoitoon, mutta muistan, kuinka oli ihanaa viettää siskoni ja serkkujeni kanssa kaikki lapsuuden kesät isovanhemmillani maalla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun puolisolla on samanlaisia kesämuistoja omilta maaseutukesiltään. Hän taisi aloittaa siellä kesä"lapsena" eli koko kesä maatilalla ikään sopivia töitä tehden jo kymmenvuotiaasta täysi-ikäiseksi. Mä taas en viettänyt kamalan paljoa aikaa isovanhemmillani - joskus käytiin yökylässä mutta aika harvoin. Ei ollut ehkä sitten niin läheisiä suhteita heihin vaikka lähellä asuivatkin...

      Kiitos reissutoivotuksista :)

      Poista
  40. Ihanaa lomaa! Aivan mahtavaa kun teillä on mahdollisuus jakaa vetovuoroja ja hoitovastuuta ja lasta kasvattaa pelkän äidin sijasta kokonainen kylä.

    Omani olen jättänyt viikoksi Freddelle ekan kerran kun jannut oli alle vuoden ja Tättis niukin naukin kolme. Lähdin Suomeen. Sen jälkeen käväisin samana kesänä ihan yksikseni pitkän viikonlopun Kaliforniassa.

    Musta on aina ollut jotenkin huikeeta ettei lasten isää lasketa oikeastaan miksikään, mutta onhan niitä sellaisiakin perheitä joissa sen faijan ainoa homma on tuoda leipä pöytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki, perheitä on erilaisia ja tilanteet muuttuu. Jos meillä ei olisi anoppia ja hänen 100 % tukea lastenkasvatuksessa, meilläkin elettäisiin varmaan aika erilaista elämää kuin nyt.

      Ja kyllä, ihan mahtavaa tällainen osaperhelomailukin; välillä reissataan yhdessä, välillä erikseen.

      Poista
  41. Voi apua, miten voi mielensä pahoittaa toisen ihmisen tavasta olla ja elää :D Täällä ollaan viimeisillään raskaana ja jo nyt suunnitellaan esikoisen kanssa kahden keskistä reissua viimeistään vuoden päästä keväälle/ kesälle. Tällä tulevalla vauvalla tulee olemaan niin isä kuin isovanhemmatkin, joihin toivottavasti (ihan varmasti!) syntyy läheinen suhde. Toki, jos lapsi ei juurikaan muuten olisi näiden ihmisten kanssa, niin varmasti olisi ahdistavaa jäädä muutamaksi päiväksi/ viikoksi "hoitoon", mutta meillä on se ajatus, ettei isä ole hoitaja vaan vanhempi, ihan siinä missä äitikin. Meillä on ollut esikoisen kanssa tapana tehdä ainakin yksi reissu vuodessa ihan kahdestaan. Tätäkin on moni jaksanut ihmetellä, kun ei olla aina koko perheellä matkassa...

    Se sama Mimmi, joka vinkkasi hotellia aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mimmi :-) Meillä ihan sama meininki: esikoisen kanssa käymme kerran vuodessa kaksin jossain reissussa. Suomessa on käyty kaksi vuodesta 2010 ja Lontoossa pari kertaa ja nyt kohta Kanarialla. Mun mies ei ole rantaloimailija tyyppiä yhtään, mutta hän tekeekin sitten omia reissujaan myös lasten kanssa. Ovat käyneet telttailemassa ja kiipeilemässä ja muuta kivaa. Toki matkustamme myös yhdessä, mutta myös tällaiset eri komboissa tehtävät reissut ovat kamalan kivoja!

      Poista
  42. Heip.

    Mulla olisi ollut juuri tuollainen anoppi, ja kyyneleet silmissä luen sun juttuja omastasi. Aivan kuin lukisin omastani. Hän kuoli syöpään ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja säännöllisin väliajoin vollotan asiaa.

    Nauttikaa auringosta! Ja terkut miehellesi. Sille piti kirjoittaa englanniksi: you're so cool, yes you are, keep going yes. Your wife is wonderful yes she is, it's great. Daughters, they are so great, yes. Your mom, yes, incredible person, tell you you all love her. You amazing people I love you.

    (Sori englanti vähän ruosteessa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osanottoni anoppisi puolesta. Mun äidillä on myös syöpä, joten voin vähän kuvitella, miltä susta tuntuu <3

      Poista
  43. Yritin laittaa kommentin iPadillä tänne luettuani tämän pian julkaisun jälkeen, mutta iPad-kommentointi ei vaan onnistunut. Nyt en voi kuin pyöritellä silmiäni kommentteja lukiessani - hohhoijaa.

    Gran Canarialle että Teneriffalla on tullut reissattua lasten kanssa ja on hyvä ymmärtää saarten mikro-ilmasto. Saarten pohjois-osissa on ihan erilaista (=sateisempaa) kuin etelässä. Ja myös tuulilla on todennäköisimmät suunnat. Gran Canarialla Playa del Inglesissä tuulee lähes aina, ja talvikuukausina se 20-23 C lämpötila tuntuu ihan erilaiselta reippaassa tuulessa kuin tyynemmissä Puerto Ricossa ja Puerto Moganissa. Mutta varoitan, bussimatka kentältä Puerto Moganiin saakka on mutkainen, matkapahoinvointiin taipuvainen kuopukseni oksensi, muuten uskoisin että Mogan olisi just sopiva paikka teille.

    Tenerifan eteläkärki ei ole yhtä tuulinen kuin Playa del Ingles ja bussimatka eteläiseltä kentältä on paitsi lyhyempi myös tasaisempi. Fanabe rauhallisempaa aluetta kuin Playa de las Americas.

    Oikein rentouttavaa lomaa sinulle ja esikoisellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä! Mä luulen että se on Teneriffan eteläkärki... Huomasin nimittäin että lentolippujen hinnat Gran Canarialle nousi tosi paljon parin päivän aikana, Teneriffa tulee myös halvemmaksi. Vielä hetken arvon muutaman hotellin välillä - laitan reissupäivitystä heti kun selviää. Jos siitä pähkäilystä olisi vaikka iloa muillekin reissua suunnitteleville.

      Poista
  44. Sorry, en ehdi muita kommentteja lukea, vaan huutelen vain omiani tänne: olimme juuri pari viikkoa Playa de las Americasissa, hotelli oli Marylanza. Matka varattiin nopeasti ja lähinnä tiettyjä kriteereitä täyttäen. Matka ylitti kaikki odotukset. Hotelli on siisti, ja vaikka liukumäkeä ei ole, uima-altaita on ja aurinkotuoleja myös. Vaikkea hotelli ole profiloitunut lapsiperhehotelliksi, oli lapsia ja viihdykettä riittämiin, ja lapset otettiin erinomaisesti huomioon.

    Hotellin ruoka on harvinaisen hyvää hotellisapuskaksi ja kävelymatkan päässä on kaikkea, vaikkei hotelli ihan rannalla sijaitsekaan. Hotellin vieressä on uusi ostari, josta saa kaikki perustarvikkeet. Yhteenkasvaneissa kylissä on tarpeeksi kaikkea, biitsiä, ravintolaa, kauppaa silmänkantamattomiin. Iso bonus lapsiperheeltä Siam Park -vesipuistolle, jonne ajoi taksilla viidessä minuutissa.

    VastaaPoista
  45. Oot varmaan jo matkan varannut ja tuon Teneriffan eteläosan on muutkin sanoneet vinkiksi. Se on se takuuaurinkoisin paikka, sinne kannattaa mennä. Mä oon sun ikäinen, vapaaehtoisesti lapseton aika lailla ikisinkku. Mulla talvi ja pimeys vaikuttaa aivan järjettömästi sekä fyysiseen että henkiseen terveydentilaan. Krooninen kipuongelma taustalla. Joten mä oon aikamoinen Kanaria-fani! Jos vaihtoehtona on olla harmaassa, loskaisessa Helsingissä tai pyrähtää edes viikoksi kirkkaaseen valoon, aurinkoon ja lämpöön parantamaan terveyttä, niin ei ole vaikea valinta. Jonnekin Aasiaan tms kauemmaksi ei ole mielestäni järkeä lähteä alle 2 viikoksi. Tällaiselta lomalta mä kaipaan vain sitä lämpöä ja totaalista lepoa. Kirjan lukemista tai musiikin kuuntelua "hätätilassa" vaikka hotellin uima-altaalla, mikäli rannalla olisi liian kylmä. Yleensä ei ole. Lasten kanssa on tietenkin aivan eri tilanne, se uima-allasalue on varmasti se rentouttavin paikka. Mutta vaikka mä oon muuten enemmän luokkaa hipsteri, pakettimatkat on mun juttu :) Vinkkejä lapsiystävällisiin hotelleihin tms ei ole antaa, mutta tulin vain toivottamaan ihanaa reissua! Ja olen varma, että Kanaria yllättää positiivisesti. Siellä on ihanan ilmaston lisäksi esim. oikein hyvää ruokaa, kun vähän valikoi ja tietty, jos niitä suomalaisia lihapullia ja ruisleipiä kaipailet, niin niitäkin taitaa löytyä. Mä sentään sen verran hipsteröin, että ruokapaikkani näin aikuisten kesken valitsen huolella ja saan kyllä ihan Espanja-fiilikset. Ryppyperunat ja tuoretta kalaa, nam.

    VastaaPoista
  46. Mä olen varmaan se ainoa suomalainen, joka ei ole eläessään käynyt Kanariansaarilla, joten siitä en osaa sanoa sit yhtään mitään.

    Mitä tulee siihen, että äiti "hylkää" lapsensa, niin just joo, eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä kuin aina olla tuomitsemassa ja heittämässä sitä ekaa kiveä? Vai onko oma elämä niin perseellään, että pitää itsensä ylentää muita alentamalla?

    Minut kuskattiin yläkerran "mummolle" hoitoon jo alle/noin vuoden vanhana, ja hänestä tulikin vanhempien jälkeen varmaankin läheisin ja lämpimin ihmissuhde läpi lapsuuden, sillä hän hoiti vaippaikäisestä kouluikään asti isovanhempien asuessa kaukana ja päivähoidon ollessa tuolloin vielä erilaista kuin nykyään kuntien kautta. Samainen mumma hoiteli meitä myös kesät läpi, vei omalle kotitilalleen (vanhempien jäädessä kaupunkiin töihin, lomaa odotelleen) useammaksi viikoksi mukanaan. Teki muuten melkoisen hyvää kasvatuksellisesti kaupunkilaisnatiaisen tutustua omin käsin siihen, mistä maito tulee, ja miltä se maistuu lehmän ollessa laitumella (spoiler alert: maistuu rasvaiselta ja ruoholta). Väittäisin, että kokemus teki minusta paremman ihmisen, ei missään nimessä ainakaan huonompaa. Lämmöllä edelleen muistan häntä ja yritän joka vuosi hänen syntymäpäivänään (joka sattuu liputuspäivälle) kopioida yhtä lempiruoistani, siinä onnistumatta, sillä vain hän osasi tehdä ruoan just eikä melkein.

    Olisko siis parempi, että lapsella on monta läheistä ihmistä ja äiti saa välillä pitää pienen breikin, ehkä kaikilla kivempaa, että äiti saa huoltaa pääkoppaansa välillä ennen kuin burn out iskee? Onko se muka oikeasti lapselle parempi, että äiti hampaat irvessä jaksaa jaksaa, vaikkei oikeasti jaksakaan? Mitä on tapahtunut toisen ihmisen ymmärtämiselle ja empatialle?

    VastaaPoista
  47. Vuosien saatossa olen kirjoittanut useammankin postauksen joka on herättänyt lukijoissa ristiriitaisia ajatuksia. On ollut hetkiä joina olen jopa harkinnut kirjoittamisen lopettamista ja on ollut sekin aika kun suljin kommenttiosion kokonaan. Kirjoitan julkisesti ja Satu kirjoittaa vielä julkisemmin. Sadulle tämä on monen muun homman sivussa ammatti. Mulle tää on vaan tällainen harrastus ja henkireikä.

    http://tahdonasiat.blogspot.com/2017/02/ken-leikkiin-ryhtyy.html

    VastaaPoista
  48. Ihan vaan hotelli ikinä: kolme vuotta sitten olimme Gran Canarialla Lopesan Baobab- hotellissa, jossa oli monta allasta (mutta en nyt ole varma - kaikki ei tainneet olla lämmitettyjä?),kävelymatka tosi hienolle Maspalomasin hiekkarannalle yms mutta ikimuistoinen hotelli oli ihan siitä syystä, että se oli afrikkalaishenkiseksi rakennettu. Pihalla kun oli norsu-, seepra- yms. Patsaita. Liikuntaharrastus ei tutustuttu kuin futiksen, jota joka päivä tiettyyn aikaan oli tarjolla. Silloinen 15v kulutti lenkkarit saa puhki ja 7v itki kun ei päässyt mukaan ryhmään kun oli liian pieni. (Kerran pääsi, voi juhlaa!) Viime viikolla oltiin Las Palmasissa 'kaupunkilomalla' mutta yhtenä päivänä vuokrattiin auto ja käytiin Maspalomasissa ja kyllä se biitsi oli tosiaan kiva, ja aurinko paistoi ja oli lämmintä ja ihanaa. Jopa uin meressä. Tai kastelun, niin matala ranta että siinä.lähinnä voi seistä odottamassa aaltoja.

    VastaaPoista
  49. Seuraan työpaikan ja omien tuttujeni kautta tilanteita, joissa molemmat vanhemmat ovat töissa pitkaa paivaa ja lapsien paasijainen hoitaja ja kontakti arjessa on isovanhempi, joskus hoitaja. Taalla kukaan ei syyllista siita silla jokaisella on oma, parhaaksi tapa toimia, joskus pakkosyista. Aion myös laittaa lapseni ensi kesana pariksi vkoksi isovanhempien kanssa johonkin rantalomalle silla me olemme miehen kanssa töissa. Monessa maassa lapsista kasvaa ihan tayspaisia vaikka aidin ei ole mahdollista olla jatkuvasti lahella silla isa tai vaikka isovanhempi voi toimia aivan yhta hyvin samassa paikassa. Kyllapa on taas jaksettu syyllistaa, hohhoijaa. Toivottavasti löytyy kiva kohde ja mukavaa lomaa!

    VastaaPoista
  50. Mä sain odottaa 15-vuotiaaksi, että pääsin oman äitini kanssa kaksin ulkomaanmatkalle. Se oli hyvä reissu, mutta kyllä olisi ollut mahtavaa päästä vähän aiemmin! Eikä ollut edes pikkusisarusta "hylättävänä", koska olen kuopus. Äidillä vain oli kiire töissä, eikä hän juurikaan pidä lentämisestä.

    Veljeni lapselle tahtoisin kovasti olla läheinen aikuinen, mutta kälyni siskot ovat lähempänä ja heillä on pieniä lapsia (minulla ei ole lapsia lainkaan), joten taidan jäädä erikoistilaisuustädiksi. Siitä olen iloinen, että omat vanhempani, etenkin isäni, ovat paljon veljentyttöni elämässä. Kälyni pyytää huoletta turvaverkkoaan avuksi, ja veljentyttöni tottuu eri ihmisiin. :)
    -S

    VastaaPoista
  51. Teneriffa, Playa de las Americas. Pari vuotta sitten viihdyttiin hotellissa nimeltä Gran Oasis Resort. Ihanat altaat ja ystävällinen henkilökunta. Sivussa keskustan hälystä. Rannalle toki matkaa jonkin verran mutta hotellilta oli sinne aamupäivisin kuljetus eikä mikään mahdoton matka kävelläkkään. Tykättiin kovasti ja parin viikon päästä ollaan lähdossä sinne uudestaan!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?