Esikoisen syntymäpäivät lähenevät. Ne ovat ensimmäiset koulukavereille järjestettävät synttärit. Mistä päästäänkin heti asiaan: ketä koulu...

Lasten syntymäpäiväjuhlien säännöt

27.1.17 Satu Kommentteja: 31

Esikoisen syntymäpäivät lähenevät. Ne ovat ensimmäiset koulukavereille järjestettävät synttärit. Mistä päästäänkin heti asiaan: ketä koulukavereista kutsutaan? Ainoita oikeita vaihtoehtoja on vain kaksi: 1) kaikki tai 2) ei ketään.


Jokainen vanhempi käy jossain kohtaa läpi tämän saman kamalan, vatsanpohjaa kylmäävän kelan: Mitä jos kukaan ei tule lapseni synttäreille? Mitä jos oma lapseni ei koskaan saa kutsua luokkakavereidensa synttäreille? Syntymäpäivät ovat lapsille valtavan iso ja merkittävä juttu. Vaikka juhlissa syötäisiin yksi jäätelöpuikko käsiparia kohti ja ohjelma olisi niinkin yksinkertaista kuin polttopalloa pihamaalla, ilman kutsua jääminen on kamalaa ja sen tunteen muistaa pitkään.

Huomasin heti syksyllä koulun alettua, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Kun me ekaluokkalaisten vanhemmat kokoonnuimme ensimmäistä kertaa koulun luokassa, ensimmäinen käsiteltävä asia - siis jopa ennen vanhempainraadin kokoamista - oli syntymäpäiväpolitiikka

Ketkä saavat kutsun lasten synttäreille? Kaikki.


Esikoisen koulussa on kaksi ekaa luokkaa. Syntymäpäiväpolitiikaksi päätettiin, että joko kutsutaan kaikki oman luokan lapset tai kaikki oman luokan tytöt tai kaikki oman luokan pojat. Saa kutsua myös rinnakkaisluokan, mutta silloinkin pitää kutsua joko koko luokka tai tytöt tai pojat. 

Mitään esivalintaa ei saa tehdä. Jos joku ei halua järjestää koulukaverisynttäreitä mutta haluaa kutsua samalla luokalla olevan kaverinsa tai kaksi kylään, niin voi totta kai tehdä, mutta niistä kemuista ei puhuta koulussa. Ne ovat kaveri- tai perhetapaaminen, eivät kaverisynttärit. 


Mitä viedään lahjaksi? Kaikki saavat saman lahjan.


Päivänsankarille vietävä lahja päätettiin myös etukäteen.  Lapset tuovat lahjana 200-500 kruunua (se on noin 2-4 euroa). Päivänsankari saa sitten ostaa rahasummalla itselleen jotain mukavaa. Kun lahja on aina sama, ei synny kilpavarustelua ja typerää jauhamista ja välituntien nahistelun aihetta siitä, kuka toi bileiden parhaimman lahjan.  Raha on siitä kätevä lahja, että se kulkee näppärästi taskusta toiseen. Jokainen, joka pitää synttärit, saa suunnilleen saman summan takaisin kuin mitä hän itse on vuoden aikana synttäripottiin laittanut. Reilu meininki.

Miten kutsutaan? Muodolla ei väliä, kunhan kaikki ymmärtävät.


Päätimme, että voi kutsua joko kortilla, sähköpostilla vanhempien yhteiselle sähköpostilistalle tai meidän yhteiseen facebook-ryhmään. Koimme myös, että on tärkeää, että kaikki ymmärtävät. Synttärikutsujen tekstit löytyvät ala-asteen koulun sivuilta islanniksi, puolaksi ja englanniksi. Eli mukaan tuleminen ei jää myöskään kielitaidosta kiinni. Ulkomaalaisena mutsina arvostan!

Melkein kaikkien lasten vanhemmista jompi kumpi oli paikalla ja kaikki halusivat toimia juuri näiden sääntöjen mukaan. Ne ketkä eivät olleet paikalla, saivat tiedon asiasta Facebook-ryhmämme kautta eikä ainakan tietääkseni kukaan marissut enemmistön päätöksestä.

Synttärisääntömme saattavat kuulostaa tiukilta, mutta en keksisi parempaakaan tapaa manageroida näitä lastensynttäreitä. Lasten päätettäväksi näistä asioita ei kuulu jättää, koska he ovat lapsia. Ei seitsemänvuotias vielä ymmärrä, minkälaisia vaikutuksia ulkopuolelle jäämisellä voi olla. 


Esikoinen on syntynyt helmikuun pakkasiin, ja koska Islannissa sää voi äityä välillä aika kamalaksi, emme voi järjestää ulkoilmasynttäreitä. Lapsella on hyviä kavereita niin pojissa kuin tytöissäkin, eli hän halusi kutsua sekä luokkansa tytöt että pojat. Rinnakkaisluokalla on myös muutama hyvä ystävä, mutta jos omalta luokalta kutsuu tytöt ja pojat, pitää rinnakkaisluokaltakin kutsua mukaan kaikki. Jööses, se on yhteensä 40 lasta. 

Onneksi lapsen hyvällä kaverilla on syntymäpäivät samassa aikaikkunassa. Ei tarvinnut kauaa pohtia. Jos pidämme synttärit yhtä aikaa, voimme jakaa vanhempien kesken juhlan kulut puoliksi. Kun synttärisankareita on kaksi, meitä aikuisia on valvomassa neljä. Luokkakavereiden vanhemmatkin kiittävät. Yhdistelmäsynttärit tarkoittavat vähemmän kuskaamista. 

Yhteistuumin vuokrasimme paikallisen voimisteluseuran hallin puoleksitoista tunniksi. Tila tarjoaa hyvät fasiliteetit riehumiseen. Lapset saavat hyppiä sydämensä kyllyydestä mutta kuitenkin valvotusti tramboliinilla ja patjoilla, roikkua renkaissa ja puolapuissa. Leikin jälkeen on vielä hyvin aikaa syödä kakkua, hedelmiä ja juoda vettä. Jos aikaa jää, organisoimme yhden yhteisen leikin - ja sitten onkin 90 minuuttia täynnä ja lauman aika suunnata kotiin päin.

Kutsuttuja on 40, mutta juhlat eivät onneksi tule kovin kalliiksi. Voimisteluhallista jää maksettavaa noin 70 euroa molemmille vanhemmille. Sovimme myös yhdessä vanhempien kanssa, että ostamme molemmat 20 lapselle kertiksiä ja hedelmiä ja kummatkin lapset saavat oman 20 lapselle leivotun kakun. Ostokset maksavat noin 100-120 euroa per perhe (kun kakun tilaa leipomosta). Sitten onkin enää yksi päätettävä asia: mikä kuva kakun päälle tilataan. Se on samalla juhliin liittyen ainoa asia, jonka synttärisankarit saavat päättää itse. 


En askartele teemasynttäreitä, en osaa koristella hienoja kuppikakkuja enkä oikein muutenkaan saa kiksejä lastenjuhlien järjestämisestä. Mutta siitä saan kyllä isot kiksit, kun tajuan toimivani oikein. Tiukka tapa on ainakin tässä tilanteessa minun mielestäni se reiluin tapa. 


Viime vuosina lastensynttäreitä on vietetty meillä tähän tapaan:

31 kommenttia:

  1. Ei kyllä pöllömpi järjestely. Pitäisköhän ehdottaa samaa. Tosin, en oikein tiedä kenen kämppä vetää reilut 20 lasta.. yleensä vieraita on 5-8. Pelkistä tytöistä tai pojista tulisi se reilu 10 ja mua henk koht närästää toi sukupuolen mukaan tehtävä jako.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukupuoleen perustuva jako ei tuntunut mustakaan hyvältä, mutta silloin kun järkättiin ekaa kertaa lastensyndet ja ne oli meillä kotona, se oli ainut tapa pitää synttärit. Nyt kun älyttiin että synttärithän voi jakaa lähellä syntyneiden luokka-/tarharyhmäkavereiden kanssa, hellitti kustannukset ja järjestysvastuu aika lailla.

      Poista
  2. Varsin tarkka, mutta tasapuolinen systeemi. Ehkä jättää vaihtoehdot vähiin. Esim jos perheellä ei ole varaa 20 hengen juhliin. Mutta bueno.

    Edellyttää kyllä, että lapset tulevat toimeen keskenään eikä luokassa ole kiusaamista. Me emme kutsuneet lastani kiusannutta lasta synttäreille, koska mielestäni kenenkään ei tartte tulla synttäreillään kiusatuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä koulu tarjoaa myös omia kerhotilojaan maksutta käyttöön. Kustannuksia tulee lähinnä juomasta (tosin sekin voi ihan hyvin olla vettä), hedelmistä ja esim. jäätelöpuikosta per tyyppi tai jos osaa leipoa (mä en ole siinä kovin hyvä..) niin vaikka pullaa tai pellillinen mokkapaloja. Ei lasten synttärien tarvitse olla mikään seisova pöytä tai hintavia kuppikakkuja tms.

      Poista
    2. Ei tietenkään kenenkään tulis tulla kiusatuksi omilla synttäreillä, mutta minun logiikalla yhden kutsumattajättäminen on ihan yhtälailla kiusaamista

      Poista
  3. Meidän esikoisen luokalla toimii sanattomasta sopimuksesta sama systeemi, ja se on hyvä. Päiväkotiaikana törmäsin kuitenkin edellisen kommentoijan kuvaamaan ongelmaan: ryhmässä oli yksi niin vilkas ja fyysisesti päälle käyvä lapsi, että oma rauhallinen ja hiljainen lapseni suorastaan pelkäsi tätä kaveria. Asiaa puitiin ja yritettiin hoitaa moneen otteeseen, mutta kokonaan ongelma ei ratkennut. Kun ehdotin, että kutsutaan koko ryhmä synttäreille, ei lapseni suostunut pitämään synttäreitä ollenkaan, jos tämä yksi lapsi pitää kutsua. Ratkaisimme tilanteen niin, että ryhmästä kutsuttiin sitten vain kaksi parasta kaveria, ja loput vieraat olivat muualta, eikä juhlista pidetty päiväkodissa meteliä. Selkeät säännöt on hyvät ja oikein, mutta toisaalta kaikkea ei vain voi ratkaista mustavalkoisesti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä ratkaisu - siis juuri noin, että jos pidetään erillisiä kaverisynttäreitä, niin niistä ei sitten puhuta koulussa eikä tarhassa eikä sinne tuoda kutsuja tms.

      Meillä on pari tällaista tavallista vilkkaampaa lasta myös koulussa, siis tyyppejä, jotka tarvitsevat tavallista enemmän huomiota. Ratkaisimme niin, että jos he tulevat, he tulevat vanhempiensa tai jo melkein aikuisen sisarensa kanssa. Sama juttu lasten kanssa, joilla on kova allergia esim. pähkinä; olemme pyytäneet tuomaan omat tarjottavat ja katsomme että hän syö vain niitä.

      Poista
  4. Siis tuo lahjasysteemi on kyllä ihan paras. Saa jotain järkevää eikä kaikkea pientä, mikä täyttää joka paikan. Ilkeäisikö ehdottaa oman muksunkin kohdalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti! Ja se oikeasti aika kivaa lapsillekin siinä kohtaa kun ne ymmärtävät, että sitten voidaan mennä yhdessä lelukauppaan ja tuhlata se raha johonkin kivaan, vähän isompaan juttuun, jonka lapsi saa itse valita. Talouskasvatusta samalla :D

      Poista
  5. Meillä täällä Norjassa toimii toi sama, että kutsutaan joko koko luokka tai kaikki tytöt/pojat. Meidän tytöllä on myös poikapuolisia kavereita, joten mekin ollaan usein päädytty noihin yhteissynttäreihin, jolloin vahtijoita on enemmän ja uskalletaan kutsua koko iso luokka.

    Motta toi lahjaidea kuulostaa upealta! Mua noissa luokkasynttäreissä itseäni ärsyttääkin eniten se lahjarumba. Jos on vaikka yhteissynttärit eli kaksi synttärisankaria ja 30 vierasta, niin siinä sitten availlaan se 60 lahjaa! Se kräärän määrä on ihan tajuton! Mutta vaikka toi teidän systeemi kuulostaa mahtavalta, niin usko, että saisin näitä (anteeksi vaan) tavaraa ja materiaa rakastavia norjalaisia mukaan tollaiseen. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten se pikkuroina hukkuu, menee rikki ja tarttuu kuopuksen kurkkuun. Noin karrikoiden. Mäkään en muuten tiedä onko tämä systeemi käytössä kauhean monessa koulussa (tai siis tarkemmin sanottuna pitäisi puhua luokista, eri käytäntöjä varmasti on eri luokilla riippuen vanhempien aktiivisuudesta ja siitä mistä on päätetty); tiedän yhdestä toisesta koulusta omamme lisäksi, missä on päädytty tällaiseen "jokainen tuo vähän rahaa" säästöpossuun ratkaisuun.

      Poista
  6. Oho, onpas järjestelmällistä! Täällä Englannissa kolmen lapsen äitinä olen nähnyt laidasta laitaan kaikenlaisia synttäreitä ja itsekin järjestänyt. Täällä ei varmasti ikinä saataisi sovittua yhdessä tuollaisia sääntöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en tiedä miten vaikeaksi olisi mennyt, jos siitä ei oltaisi päätetty heti. Siellä oli pari aktiivista vanhempaa, joilla oli ilmeisesti kokemusta vanhempien lapsiensa kautta ja älysivät siksi ottaa asian heti puheeksi. Onneksi!

      Poista
  7. Minusta on tärkeää, että vanhemmat estävät kaiken kutsuihin liittyvän kaupankäynnin mitä varsinkin päiväkoti-ikäisillä tuntuu esiintyvän. Itse en kuitenkaan pystyisi tuohon sukupuolijaotteluun sitoutumaan. Meillä ei ole mahdollisuutta kutsua kaikkia lapsia ryhmästä, koska synttärit ovat kotisynttärit tilasyistä ja kuitenkin yksi lapsen parhaimmista ystävistä on toista sukupuolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tila tässä aiheuttaakin eniten hankaluutta - meillä kun on aika pieni koti ja ulkoilmajuhlat ei välttämättä onnistu. Toi koulun jumppasali tms kerhotila ja kimppasynttärit voisi olla yksi ratkaisu?

      Poista
  8. Kuopukseni luokalla on lähes 40 oppilasta. Kyse on kahden open vetämästä yhdistelmäluokasta. Pakko siis karsia kutsuttuja, muuten koti räjähtää.
    Toisaalta meillä on sujuneet juhlat mukavasti silti. Koska juhlat ovat aina kesäloman aikana, ei kaikki pääse paikalle. Vilinää on silti aina riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäsomasyndeissä on kieltämättä etunsa. Meidänkin lapsen luokalla muutamalla on synttärit heinä-elokuussa. Veikkaan että he pitävät vapaamuotoisemmat kaverijuhlat. Tai no, ensi kesnähän se selviää :D

      Poista
  9. Meillä ei ole ollut koulussa mitään sääntöjä. Esikoisen kohdalla oli vaikea luokka ja koko vuosi meni siihen tappeluun "kutsutko mut, jos et, mäkään en kutsu" tai "jos kutsut ton, niin sun täytyy kutsua mutkin". Esikoinen on nyt jo niin iso, ettei vietä enää. Nuorimmainen ei ole koskaan halunnutkaan kuin yhden tai kaksi kaveria (miksi pitäisi kutsua muita kuin kavereita on hänen kommenttinsa).

    Lahjarumba mua on ahdistanut, kun meillä ei ole varaa. Muiden synttärien jälkeen sitten kuulee mitä muut ovat tuoneet ja pakosta sitä omassa päässään käy vertailemaan. Olen usein tehnyt jotain itse ja ajatellut, että tässä ajassa voisi sitäkin tuoda esiin, että lahja voi olla itse tehty tai kirpparilta.
    Mutta juu, onneksi meillä ei enää tarvitse pahemmin järjestellä synttäreitä. Lapset pitäneet paljon viime vuosina sellaisia leivotaan yhdessä synttäriherkut ja katsotaan leffaa synttäreitä. Helpotus. (tietenkin idea lähti multa :)). Nuotiollakin on käyty, mikä on ollut monista lapsista tosi ihmeelistä ja kivaa.
    Lunni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siis juuri tuo lahjojen vertailu ja "mä en sitten kyllä kutsu sua mun hienoihin juhliin jos et anna mulle sitä keinua nyt" -tyylinen kaupustelu korpeaa. Ja siitä osa jää tietysti piiloon eli vanhempana ei pysty edes puuttumaan...

      Sitten on tietty eri meininki kun lapset kasvaa ja sosiaaliset suhteet muuttui muutenkin. En tosin tiedä milloin se tapahtuu, mutta viimeiset "kouluryhmäsyndet" joista mä täällä kuulin oli 12-v juhlat...

      Notskille pisteet!! Retkeily on ihanaa! Jos täällä
      ei olisi noita satunnaisia lumimyräköitä talvisin, olisi ulkoiluteema todella jees!

      Poista
  10. Kaupankäynti ja syntymäpäivällä kiristäminen on ehdottomasti kitkettävä pois jo ennen kuin se alkaa. Sen takia on tärkeää, että vanhemmat ovat yhdessä tekevässä sääntöjä hommalle. Kukaan ei saa joutua tilanteeseen, ettei kutsua kuulu, mutta muut menevät. Sellainen saattaa jättää todella pahat arvet. Kuitenkin tuo lahja, eli lasten tuoma rahasumma, ei ihan istu omaan ajatusmaailmaani. Toki ymmärrän ajatuksen sen takana. Todettakoon siis, että kukin tavallaan ja kaikki on hyvin, jos homma toimii :)

    VastaaPoista
  11. Meillä se on itseasiassa koulun sääntö, joko kaikki kutsutaan tai ei ketään - siis jos kutsut kulkevat repuissa koulun kautta. Luokassa ei jaeta kutsuja vain valituille kavereille.

    Lahjaidea kuulostaa mahtavalta ja saatan hyvinkin ehdottaa sitä ensi vuonna. Toisaalta täällä kavereille ostetun lahjan hinta on $15-20 ja sen myötä jo oikeasti mukavia ja järkeviä - legoja, askartelujuttuja, lautapelejä, kirjoja. Vähemmän toivottuja lahjoja kierrätetään ja annetaan eteenpäin tulevilla kutsuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...lahjojen kierrätys :) asia, jota harrastan aika paljon. Esim. edellisen vuoden ei käyttöön tulleet joululahjat laitan aina kiertoon seuraavana jouluna.

      Poista
  12. En olisi ikinä voinut pitää synttäreitä, jos minun olisi pitänyt kutsua kaikki luokkani tytöt tai koko luokka. Kiusaajia oli sekä tytöissä että pojissa.

    P.S. Sukupuolittaminen ei ole enää vuotta 2017.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän että tuo sukupuolittamimen kaivelee, se särähtää munkin korvaan, mutta mä en keksi yhtäkään reilumpaa tapaa tehdä karsimista, jos tilan takia on ihan pakko. Miesoletettujen ja naisoletettujen jakaminen kahteen ryhmään on minusta kuitenkin pieni kirpaisu siitä, että estetään se synttärikutsuilla kaupittelu ja kiusa.

      Tai no, kyllähän sitä varmasti muitakin keinoja on, jos ei sukupuoliolettaman mukaan niin esim. etunimistä aakkosjärjestyksessä 10 ensimmäistä?

      Tai sitten kutsuu koko ryhmän mutta järjestää juhlat muiden samassa kuussa syntyneiden kanssa koulun urheilusalissa, ruokalassa tai jossain muussa kerhotilassa jonka saisi käyttöön kohtuullista maksua vastaan.

      Esikoisen luokalla ei ainakaan vielä ole noussit esiin yhtäkään kiusaamistapausta, uskon että siinä auttaa vanhempien tiivis yhteydenpito alusta asti, varhainen puuttuminen ja yhteishengen rakentaminen. Esim näiden synttärien kautta.

      Poista
    2. Meillä ollut yläasteella kiusaamista. En todellakaan kutsuisi myöskään koko luokkaa tai tyttöjä, jos on kiusaajia joukossa (tosin ei enää vietetä). Meidän kotiin ei ole asiaa. Kiusaaminen on niin perseestä. Eikä koulu tee asialle mitään.
      Lunni

      Poista
  13. Moi! Olen lukenut blogiasi pitkään ja nyt näin yökukkujana huomasin Saara Aallon instasta, että hän lukee sun kirjaa parhaillaan hotellihuoneessaan. Siistii. On mahtavaa huomata välillä miten pieni tämä maailma onkaan. Seurailen monia mielenkiintoisia inspiroivia typpejä täällä netissä ja nyt taas huomaan joidenkin niistä kohtaavan. Pliis laita joku tsemppiviesti Saaralle. Te ootte niin uranuurtajia ja esikuvia ja mahtavia tyyppejä. Tuumii Helena Kampin yöstä

    VastaaPoista
  14. Tää oli mielenkiintoinen juttu!

    Mun esikoinen täyttää syksyllä 7 ja asia painaa omaakin mieltä. Ollaan muutettu aika usein ja lapsi on edellisiin kaverisynttäreihinsä (2kpl) halunnut kutsua vain ne muutamat parhaat kaverit ja juhlat on pidetty aika matalalla profiililla. Nyt huomaan, että asia on muuttunut isommaksi sekä lapselle että sen kavereille.

    Mua myös inhottaa sukupuolen mukainen jako, mutta tosiaan 20+ lasta juhlissa... huhhuh!

    Mutta tuo lahjajuttu. Aivan nerokas idea! Inhoan just sitä muovikrääsää mitä meillekin kertyy ja mitä isommat synttärit, sitä enemmän krääsää. Asumme myös alueella, johon tuntuu kertyneen statustietoisia vanhempia ja kilpavarustelu on aika kovaa, myös synttärilahjoissa. Nyt pitäisi vaan keksiä miten kauniisti ehdottaa synttärikutsun ohessa parin kolikon rahalahjaa :/

    VastaaPoista
  15. Meillä ei kaverisyndet ole vielä ihan ajankohtaista, mutta tämä pisti miettimään että missä on menty vikaan kun tällaista (sinällään siis reilun ja fiksun kuuloista) säätöä ylipäätään tarvitaan.

    Omat muistikuvani ovat ehkä kultautuneet, mutta en muista 80-luvun maalaispitäjän synttäreillä kutsujen kaupittelun tai lahjojen kilpavarustelun olleen minkäänlainen ongelma. (Ei se tietysti tarkoita etteikö niin ole voinut olla.) Vai pelasivatko vanhemmat tätä peliä jo silloin?

    Eli mitä on tapahtunut, ja kenellä on peiliin katsomisen paikka?

    VastaaPoista
  16. Musta tuo kuullostaa jotenkin hassulta ja vähän turhan kliiniseltä..

    Tai siis, omat lapseni ovat kutsuneet kavereitaan milloin mitenkin ja toisaalta jokainen on jäänyt jonkun luokkakaverin synttäreille kutsumatta, joskus ehkä jopa lähes ainoana eli kaikki muut on kutsuttu. Toki lapsi on ollut pettynyt mutta olen todennut että voi olla ettei kaveri ole saanut kutsua kuin tietyn määrän lapsia ja kaikki ei ole mahtunut. Ja muistutellut niiden kavereiden synttäreistä joihin on ollut kutsuttuna.
    Ja meillä on sitten kutsuttu välillä kaikki välillä vaan osa, mutta varmaan joka vuosi on kutsuttu sellaisiakin joiden juhliin lapsi ei ole saanut kutsua sinä vuonna.
    Yhdellä lapsella oli kaveri, joka saneli tyyliin "kutsun sinut jos ostat sen ja sen lahjan, muuten en" ja nuo toiveet oli kalliita. Lapselle sanottiin ettei tosiaan kaverisynttäreille tuollaisia ostella ja sen voi sanoa kaverille niin että "äiti sanoi että ostetaan kaverisynttäreille pienet lahjat, en mahda sille mitään". Kutsu taisi silti tulla sitten loppujen lopuksi.
    Mutta siis, mun mielestä nuo synttärit ovat sellaisia että ne ovat se lapsen omat juhlat ja lapsen pitäisi itse saada vaikuttaa siihen ketä juhliin tulee. Ja toisaalta, ainakin meidän lapsille on iso juttu valita kaverille kiva lahja, joten tuo pelkän rahan vieminenkin on musta vähän tylsää. Ja mitä tuohon kutsuilla kiusaamiseen tulee, mua kiusattiin koulussa ja en olisi kyllä halunnut mennä kiusaajan synttäreille jonkun vanhempien "kaikki kutsutaan"- sopimuksen takia, en olisi halunnut edes kutsua, vaikka kaikki muut olisikin menneet.
    Mutta kiva että juhlat onnistui ja vaikka itse tuota rahalahjaa karsastan, niin olisihan se oikeasti maailman kannalta parempi, jos se krääsän määrä vähenisi..

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?