Tiedättekö sen tunteen onnistuneiden bileiden jälkeisenä aamuna? Kun keittiö lainehtii tyhjiä pulloja, astioita ja myttyyn rypistettyjä lau...

Lasten synttärijuhlaskeptikko piti bileet

23.2.15 Satu Kommentteja: 24

Tiedättekö sen tunteen onnistuneiden bileiden jälkeisenä aamuna? Kun keittiö lainehtii tyhjiä pulloja, astioita ja myttyyn rypistettyjä lautasliinoja. Heräät myöhään, mutta pikkuseikat - kuten pöydälle tuoksahtamaan jäänyt juustolautanen ja lattialta löytyvä epämääräisen tahmea lieju - eivät haittaa, koska takana olivat onnistuneet bileet, jotka naurattavat vieläkin. Juhlien isännällä on hyvä mieli, kun kemut onnistuivat, kaikki vieraat tulivat iloisina ja lähtivät kiitellen kotiin.
Tuunasimme olohuoneen lattialle piknikpöydän.
No minulla oli vähän tällainen tunne viime sunnuntaiaamuna lastenjuhlien jälkeen. Tosin ilman tyhjiä viinipulloja ja krapulaa. Keittiöstä löytyi aamusella lähinnä puolityhjiä mehutetroja, Elsa-servettejä ja sohvan takaa litistynyt pala täytekakkua.

Kersa heräsi juhlia seuraavana aamuna muikeana ja totesi, että eilen oli hänen elämänsä hauskin päivä.

Ne juhlat, joita mietin viikkoja etukäteen ja joista sain vatsasäryn vielä juhlia edeltävänä iltana, menivät ihan nappiin. Eli siis näin:

Päätimme pitää juhlat kotona. Kutsuimme kaikki lapsen tarharyhmän tytöt. Emme voineet pyytää tilanpuutteen takia koko ryhmää, mutta emme halunneet alkaa valita lapsen suoskkikavereita, koska ryhmän kaikki lapset leikkivät paljon keskenään. Koin myös epäreiluksi sen, että osa tyypeistä kutsuttaisiin ja osaa ei. Ei ole kivaa olla se, joka ei saa kutsua. Niinpä feministiminäni oli pakko väistyä ja pidimme tyttöjen juhlat. Kahdestatoista kutsutusta neljä oli sairaana, eli paikalle pääsi kahdeksan lasta. Se oli hyvä lukumäärä. Talo oli täynnä, mutta kaikki mahtuivat olemaan.
Ei irtokarkkitarjoilua, kakku riittää.
Hulabaloo alkoi kolmelta, ja ensin syötiin hodarit. Sen jälkeen ohjelmassa oli seinäkiipeilykilpailu, jossa jokainen voitti kertakäyttötatuointeja ja ilmapallon. Hitti!

Kun olimme miehen kanssa puhaltaneet päät punaisena ilmapalloja ja pitäneet märkää rättiä tarratatuointien päällä, oli aika avata lahjat. Olimme etukäteen painottanut juhlakalulle, että kaikista lahjoista pitää kiittää ja niistä pitää sanoa jotain kivaa, vaikka se ei olisikaan mieleinen. Kersa hoiti roolinsa esimerkillisesti. Se halasi kaikki lahjanantajat ja totesi paketin sisällön olevan sairaan ihana.

Ripsraps. Kuulen, kuinka kasvattajapisteitä ropisee :)

Järjestimme lahjanavauksen pullonpyöritysleikkinä. Se, keneen pullo osui, antoi lahjan ja avasi sen yhdessä lahjan saajan kanssa. Leikki jatkui niin kauan, kunnes jokainen lahja oli avattu ja yhdessä ihasteltu. Minäkin sain yhden paketin! Yksi tytöistä oli maalannut vesiväreillä auringon ja laittanut sen kehyksiin. Melko liikkistä.
Kuvassa kiipeilykilpailu ja yksi jännittynyt nainen. 

Tässä kohtaa juhlat olivat kestäneet puolitoistatuntia. Aika leikata kakku.

Tilasin yhdestä paikallisesta leipomosta Frozen-kakun, joka maksoi ihan kätevän summan (80 euroa), mutta eipä tarvinnut leipoa ja siitä riitti vielä sunnuntain sukulaiskahvitukseenkin. Kun kynttilät oli puhallettu ja kakut syöty, järjestettiin disco. Mies oli udellut edellisellä viikolla lastentarhanopettajalta ryhmän lempimusiikkia ja rakensi suositusten perusteella Spotify-soittolistan. Vedimme verhot ikkunoiden eteen ja laitoimme Tigerista jouluna ostetun pienen discopallon ikkunalaudalle pyörimään.

Vartin hytkymisen jälkeen rauhoitimme tyypit elokuvan ääreen. Laitoimme Frozenin telttakankaalle ja iskimme leffasnäkseiksi kulhollisen pilkottuja omenoita. Kun leffa oli ohi, bileet olivat kestäneet kolme tuntia ja vanhemmat tulivat hakemaan.

Juhlakalu veti roolinsa esimerkillisesti loppuun saakka. Se tervehti jokaisen kylään tulleen ja hyvästeli lähtiessä. Kiitti lahjasta ja piti ujointa tyttöä, sitä ryhmän uusinta tulokasta, kädestä noin puolet aikaa.

Kun viimeinen vieras oli lähtenyt, söimme miehen kanssa isot palat puistattavan makeaa Frozen-kakkua ja mietimme, miten asiat muuttuvat. Pari vuotta sitten emme voineet kestää prinsessakrääsää saati osata tilata vaaleansinistä Frozen-syntymäpäiväkakkua. Tässä sitä nyt ollaan. Keski-ikäistyvinä mutta suhteellisen onnellisina ja puoli naamaa sinisenä karamelliväristä.

Mitä tekisin toisin?

Frozen-kakku.
Jos järjestäisin samat viisivuotissynttärit nyt uudestaan, tekisin näin:

- Ei ruokaa heti alkuun, hodarit vasta loppumetreillä tai ennen kakkua. Lapset haluavat yleensä ensin leikkiä keskenään ja alkavat kysellä ruoan perään vasta vähän ennen kotiin lähtöä.
- Tatuoinnit ja ilmapallot jakoon vasta juhlien lopussa. Nyt sain noin miljardi kertaa vastata kysymykseen, missä mun tatuoinnit on ja miksi en löydä mun ilmapalloa mistään. Onneksi olin ostanut varastoon tätä krääsää tuplamäärän.
- Viisivuotiaalle kaveriporukalle puolitoistatuntisen leffan katsominen - olkoonkin että se on suosikkileffa - on liikaa. Keskenään leikkiminen kiinnostaa keskenään tuijottamista enemmän. Ensi kerralla ei elokuvaa ja juhlat kaksituntisiksi.
- En stressaisi yhtään. Vaikka kaikki vastaavan kokeneet olivat kyllä etukäteen sanoneet, että lapset alkavat leikkiä keskenään, kun tulevat samaan tilaan, en tietenkään uskonut sitä, ennen kuin näin omin silmin. Muksut tosiaan alkoivat puuhata heti kaikkea mahdollista. Ne halusivat piirtää, katsella kirjoja, leikata saksilla sanomalehdistä kuvia ja pelata ilmapallolla lentopalloa. Lopulta tehtäväni oli varsin helppo: pyyhin pyllyjä ja tiskasin astioita.

24 kommenttia:

  1. Ihanaa, kuulostaa ihan huippujuhlilta! :)

    VastaaPoista
  2. Hyvät bileet ja hyvät huomiot. :) Meillä ei viimeksi 8-vuotissynttäreilläkään ollut onginnan lisäksi mitään muuta ohjelmaa, koska kuitenkin kaikki haluaa vain leikkiä. Vieraiden valinta on kyllä aina kinkkistä, mä koetan mielessäni pyörittää jotain rulettia, jolla arvotaan, ketä kaksosten juhliin kutsutaan, kun kaikki 20 lasta ei meille mahdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 20 ei meillekään mahtuisi mitenkään. tämä vähän alle kymmenen oli ihan superhyvä määrä. onneksi tarhassa oli vesirokkoa liikkeellä ;)

      Poista
  3. Hyvä Satu! Kuulostaa muutamien kaverisynttärien perusteella just oikeilta huomioilta.

    Ja huh onneksi kakku oli ostettu! Mä jo ajattelin et en kestä jos osaat tehdä noin upean Frozen-kakun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan reteesti leipomosta noudettiin :D

      Poista
    2. Stressittömyys on jees :)

      Poista
  4. Kivalta kuulosti ja aika samanlaiset kuin meillä on perinteisesti lastenkutsut olleet. Ei suuremmin ohjelmaa, koska lapset haluaa leikkiä keskenään.
    Leffoja on kyllä katsottu meillä vasta isompien alakoululaisten kanssa. =)
    Suurimmissa lastenkutsuissa tais olla meillä n. 20 lasta, mutta hyvin mahduttiin silti.

    Aika aikansa kutakin.... Nyt kun nuorinkin on jo 11 v ei enää tarvitse näitä järkätä. Ennemmin menevät kaverien kanssa leffaan tai kaverit tulee yökylään tms. Joskus meillä oli 4-5 tyttöä yökylässä se oli jo aika paljon....

    Meillä haasteena tänä vuonna kahdet "isommat" juhlat eli vanhimman tytön yo-juhlat ja keskimmäisen rippijuhlat kuukauden sisällä molemmat. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi viude, tästä tulee kyllä jännää kun kersa kasvaa. Kohta ei tarvitse ostaa 80 egen kakkua tai leipoa sitä itse, vaan iskee kaveriporukalle leffaliput ja popparirasiat käteen. :)

      Poista
  5. Ooh, miten paljon ohjelmaa! Mielettömät pirskeet. Minä just järjestin kuvia koneella ja katsoin tytön 3-vuotispirskeiden kuvat. Ohjelmaa ei ollut, ainoastaan trampoliini ulkona, muovailuvahat sisällä (ja lasten juhlavaatteissa) sekä kakkua ja muumikeksejä. Tuon ikäisille riitti hyvin. Ensi vuonna on sitten ehkä toinen juttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etukäteen ajateltiin, että siitä ei tule mitään jos kersat riehuu villinä ympäriinsä, mutta loppupeleissä jouduttiin sitten kuitenkin typistämään ohjelmanumeroita. Olisi ihan hyvin riittänyt vain se kiipeily ja discopallo :D

      Poista
  6. Kiva kuulla, että juhlat olivat niin iso hitti! Ihana päivänsankari, niin hyvä emäntä :)

    Alle kouluikäiset lapset eivät tosiaan paljon kaipaa. Pari leikkiä on hyvä olla valmisteltuina, yksi alkuun "lämmittelyksi" ja 1-2 tylsän hetken/liian raisun menon taltuttamiseen. Sitten ruokaa ja kakkua ja vapaata leikkiä kunnes noutajat saapuvat. Uloslähtiessä "party favorit" käteen - ilmapallo tai tarravihko on just hyviä, jää jokaiselle kiva mieli.

    Ollaan muuten pidetty lasten kesäjuhlia niin, että ohjelmanumeroina on ollut ainoastaan iskeä jokaiselle lapselle käteen saippuakuplapurkit ja "bunch balloonit" eli vahvasta matskusta tehdyt ilmapallot, joissa on kumilenkki päässä. Niistä riittää tekemistä ihmeen pitkäksi aikaa!

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskin kesällä nämä synttärit... Vois mennä puistoon piknikille ja ottaa käyttöön just vaikka noi saippuakuplat.

      Poista
  7. No tama kiinnosti terveisin lastenjuhlajarkkailyja-kammoava-aiti-jo-etukateen. Kolmevuotiaalle on riittanyt se, etta juhlat on jarjestetty ja suurin osa vieraista on ollut perhetuttuja ja kavereita lapsineen tms. no tasta eteenpain sitten joudutaan kutsumaan varmaan niita tarhakavereita ja PANIIKKI. Ehka mekin selvitaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää oli ekat lastensyndet. Aikaisemmat on menneet sillä äidin ja isän parhaat kaverit lapsineen tai ilman. Mut jos me selvittiin, kyllä tekin :)

      Poista
  8. Hienoa että kemut meni hyvin. Mä en silti ymmärrä miksi kutsuttavat valitaan sukupuolen perusteella. Tää näyttää nimittäin olevan ihan normi. Porukka hehkuttaa kaiken maailman sukupuolisensitiivistä kasvatusta (en nyt tällä tarkoita sinua) ja tyttöjen ja poikien tasa-arvoa mutta jostain mystisestä syystä oman lapsen synttärijuhliin kutsutaan vain yhtä sukupuolta. En vaan käsitä. Terveisin äiti, jonka poika on jäänyt jo liian monta kertaa hyvien kavereidensa juhlien ulkopuolelle sukupuolensa vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mähän kuulun just tohon porukkaan, joka hehkuttaa sukupuolisensitiivistä kasvatusta ja silti kutsuu lapsensa tarhasyndeille vain tytöt :)

      Jäi meiltäkin kaksi poikaa kutsumatta tämän takia, jotka lapsi olisi halunnut juhliin pyytää. Mä koin, että tässä tilanteessa - kun osallistujamäärää oli pakko rajata tilasyistä ja hoploppiin ei haluttu lähteä eikä ulkonaolo ollut Islannin talvisäässä vaihtoehto, ja tuolle päivälle tosiaan sattui superkurja sää - oli lasten kannalta reilumpaa rajata osallistujat sukupuolen perusteella kuin sen perusteella, kuka on mitenkin läheinen kaveri tai suosittu tyyppi. (Toinen vaihtoehto oli, että kutsutaan vain pojat. Annoimme lapsen päättää ja selitimme, miksi joko kaikki tytöt tai kaikki pojat. Se valitsi tytöt.)

      Se miksi tämä oli mielestäni reilumpi tapa on, että lasten on itse helpompi käsittää että noihin juhliin kutsuttiin vain tytöt tai vain pojat kuin että sinne kutsuttiin vain parhaimmat kaverit. Ulkopuolelle jääminen sen takia, ettei ole liian hyvä kaveri on musta julmaa tässä iässä, kun ne kuitenkin kohkaavat juhlista siellä päiväkotiryhmäläisten kesken ennen ja jälkeen juhlien. Sitä siis tarkoitin tuossa tekstissä, kun sanoin, että feministiminäni piti nyt astua sivuun.

      Seuraavana päivänä tuli sukulaisia kylään ja oli tasaisesti tyttö- ja poikaserkkuja.

      Poista
    2. Mun mielestä tuo teidän valitsemanne on se ainoa karsintaperuste, joka on todella helppo selittää tuon ikäisille :)

      -NiinaS

      Poista
    3. Mä olen kyllä tästä eri mieltä. Tämä mielestäni ruokkii sitä, että tytöt ja pojat eivät voisi olla keskenään kavereita. Tuntematta lapsesi kaveripiiriä, on nyt voinut kuitenkin käydä siten, että lapsesi kanssa vähemmän leikkiviä tyttöjä on kutsuttu mukaan poikien kustannuksella. Tämähän antaa viestin, että tytöt ovat tytöille niitä tosikavereita ja pojat eivät. Olisihan tässä tapauksessa ehkä voinut esim. kutsua mukaan vielä ne kaksi poikaa.

      En väitä etteikö kutsuttavien miettiminen olisi hankalaa, mutta tällainen sukupuolijako vain hyppää itselleni kovin kielteisessä mielessä silmille. Nythän sinne päiväkotiin on voinut jäädä pari poikaa pettyneenä ihmettelemään miksi heitä ei kutsuttu (no siksi, kun et ole tyttö - mikä ihmeen perustelu se on??). Mielestäni lapsia olisi noin niinkuin muutenkin hyvä rohkaista leikkimään vastakkaistakin sukupuolta olevan kanssa, että ei aina tulisi niin selkeitä tyttö-poika -rajoja.

      Poista
    4. Me painiskeltiin tämän saman asian kanssa tosi pitkään. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämä on reilumpi vaihtoehto kaikkien kannalta kuin se, että valikoidaan ns. suosikkikaverit. Uskon, että lapsen on helpompi ymmärtää se, että hän ei päässyt nyt mukaan, koska oli tyttö- tai poikasynttärit - ja myös muut pojat/tytöt eivät päässeet kuin se, että minä en päässyt, koska en ole ihmisenä tarpeeksi hyvä, kiinnostava, hauska tai suosittu. Jos olisimme kutsuneet ne pari poikaa, olisi voinut syntyä tilanne, jossa ulkopuolelle jääneet pojat olisivat kokeneet tilanteen keljuna.

      Joku muu olisi voinut tässä samassa tilanteessa tehdä eri johtopäätöksen, enkä väitä että se olisi väärin. Tällä kertaa toimin näin, koska tämä oli minusta oikein.

      Poista
  9. Kuulosti kivalta! Omien kersojen kanssa olen yrittänyt vältellä kaverisynttäreitä niin pitkään kuin mahdollista, ja ulkoistanutkin ne useita kertoja. "Onneksi" yksi lapsi on syntynyt keskellä kesälomia niin silloin on haastavaa järjestää mitään kavereille kun kaikki on matkoilla..
    Mä en kyllä luota yhtään tuohon "turha järjestää ohjelmaa kun lapset haluaa vain leikkiä". Oman kokemuksen perusteella mikään ei ole kauheampaa kuin kymmenpäinen (poika)lauma joka vain huutaa, hyppii ja riehuu villinä omassa kodissani (joo, se on sitä niiden suosikki"leikkiä"...), juhlia jäljellä vielä 2,5h eikä ole mitään vaihtoehtoista ohjelmaa mielessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tästä syystä mekin vähän liioiteltiin sen ohjelman kanssa... Parempihan sitä on olla enemmän vaihtoehtoja takataskussa ja jättää vaikka joku kortti ravistamatta hihasta, jos homma soljuu ilman kaaosta eteenpäin vapaan ohjelman merkeissä.

      Poista
  10. S pitänyt kädestä ujointa tyttöä #määenkestä. <3 Onkohan mulla kaikki ok, kun olen melko liikuttunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasi kyllä tulla roska silmään itsellekin :)

      Poista

Mitä tuumaat?