Esikoinen täyttää ensi viikolla kuusi. Jösses! Koska Islannissa mennään kuusivuotiaana kouluun, on tämä myös ipanan viimeinen päiväkotivuos...

Kuusivuotispäivät

3.2.16 Satu Kommentteja: 3

Esikoinen täyttää ensi viikolla kuusi. Jösses! Koska Islannissa mennään kuusivuotiaana kouluun, on tämä myös ipanan viimeinen päiväkotivuosi. Koulunaloituskirje tipahti postilaatikosta viime viikolla. JÖSSES. Tämän yhden elämänvaiheen loppumisen juhlistamiseksi päätimme, että näille kuusvuotissynttäreille saa kutsua koko päiväkotiryhmän. Viime vuonna järjestimme lastensynttärit meillä kotona ja kutsuimme vain ryhmän tytöt.
Tätä  Postimies Pate ei syönyt.
Noin 25 lasta ei meille kotiin mahdu mitenkään, joten päätimme ulkoistaa juhlapaikan. Mies ja lapsi saivat loistoidean: pidetään ne kiipeilysalilla! Tyypit käyvät nimittäin yhdessä kiipeilemässä aina lauantaisin. Esikoinen on lasten kiipeilykurssilla ja samaan aikaan ukko pääsee kiipeilemään kavereidensa kanssa. Siellä ne olivat sitten keksineet, että pidetään synttärit täällä. Ensin tunti kiipeilyohjausta helpolla seinällä ja sen jälkeen kakkuöverit kiipeilysalin kokoustilassa. Hyväksyn!
Kuva: Björgvin Hilmarsson
Näitä juhlia on ihana viettää, sillä elämä melkein kuusivuotiaan kanssa on ihan mahtavaa. Tällä viikolla olin tikahtua nauruun autoa ajaessani, kun tanssitreeneistä palannut lapsi osoitti erinomaista kuullunymmärtämistä uudelleensanoittamalla Postimies Paten tunnarin. Tämä kiersi jo Facebookissa, mutta siltä varalta että te ette ole vielä sitä nähneet:
"Postin syö, postin syö, postin syö
Pate jokainen yö.
Pate sekä kissa
Aina juovuksissa
Tuhoavat sun postilaatikon."
Mä en kestä! Vielä vähän aikaa sittenhän se laittoi lattialta löytämiään roskia suuhun ja kaatoi edeltään kaiken vastaantulevan. Nyt se on jo hauska.

Esikoisen kehitys on antanut perspektiiviä myös omaan äitiiyteen. Mörssärin pikkuvauva-aika ei tunnu yhtään niin vaikealta tai loputtomalta kuin esikoisen kanssa kuusi vuotta sitten. Koska nyt tiedän ja uskon ihan oikeasti, että se on ajanjakso, joka on aika pian ohi.

Niin se aika vain kuluu. Ei enää nukkumisvaikeuksia, nillitystä ruoasta, vatsavaivoja, vaippoja, itkua josta ei tiedä mistä se johtuu, ei puklua olkapäällä. Ne ovat korvautuneet hyvillä vitseillä, hauskoilla keskusteluilla ja antoisalla yhdessäololla.

Mikä upeinta, lapsi on jo niin iso, että hän tajuaa tämän kaiken myös itse. Eilen hän kiskaisi minua hihasta ja kuiskasi, että pikkusisko on kyllä tosi ihana ja rakas, mutta voidaanko sopia, että meidän perheeseen ei tule enempää vauvoja.  

Joo. Voidaan.

3 kommenttia:

  1. Hih! Lapsi on koulukypsä, ainakin verbaalisten kykyjen perusteella arvioituna. Ei oo ehkä omena kovin kauas pudonnut...

    Mirja

    VastaaPoista
  2. Iiiih! Oma lapsi täyttää vajaan kuukauden päästä viisi ja kova miettiminen on pitäisikö yrittää toista lasta. Isoimpana muttana on juuri tuo että sitten siinä kestää se kolme vuotta ennenkuin se mölisevä pötkäle on ihminen. Tyyppi joka kertoo mikä sitä vaivaa jne. Miten mahtavaa on nykysellään kävellä hoidosta kotiin kun voidaan keskustella asioista!

    -sup

    VastaaPoista
  3. Kuusivuotiaat ovat ihan parhaita! Ovat vielä pikkulapsia leikkeineen ja mielikuvitusjuttuineen, mutta niiden kanssa voi jutella jo kaikenlaista maailmasta ja sen ihmeellisyyksistä. Ja se huumori, omaa muksua katsellessa ja kuunnellessa mietin usein että miten olenkaan onnistunut pyöräyttämään maailmoille tuollaisen mahtavan koomikon.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?