Reykjavikin keskustan lapset

Reykjavíkissa ainakin yritetään soveltaa lähidemokratiaa. Kun asukkailta kysytään, mikä mättää ja mitä pitäisi tehdä toisin, asukkaat vastaavat. Päättäjät kuuntelevat - ja toivottavasti myös tekevät jotain.


Kirjoitin Reykjavikin lähidemokratia"äänestyksestä" viime vuonna otsikolla Laitetaanko leikkikenttä vai lisää roskalaatikoita? Myös kolme vuotta sitten asukkaita pyydettiin laittamaan verorahoilla pykättäviä hankkeita tärkeysjärjestykseen. 

Viime viikolla osallistuin kotihuudini eli Reykjavíkin keskustan 101-postinumeroalueen tilaisuuteen, jonka aiheena oli lasten keskusta. Millainen se on? Mitkä ovat sen vahvuudet ja heikkoudet ja mitä muutoksia siellä pitäisi tehdä?

Lähdimme puolisoni kanssa viettämään tilaisuuteen iltapäivää ja ryystämään palaverikahvia. Aihehan on mitä mielenkiintoisin ja koskettaa meitä keskustan asukkaina ja kahden lapsen vanhempina. Reykjavíkin keskusta on kovassa muutoksessa turismin takia. Matkailijat tulevat, hotelleja nousee, lapsiperheet muuttavat edullisempien neliöiden ja isompien asuntojen perässä pois keskustasta ja päiväkodit joutuvat vauvakadon takia lakkauttamaan ryhmiä. Yhä edelleen Reykjavíkin keskustassa asuu meidän kahden marakatin lisäksi iso porukka muitakin alle 140-senttisiä. Onhan Reykjavíkin keskustan peruskoulukin, Austurbaejarskoli, edelleen yksi maan isoimmista peruskouluista. 
Lenkkipolkuni varrelta.
Viime lauantaina koottiin asianosaiset kasaan. Saimme tilaisuuteen kutsun esikoisen koulun kaikkien oppilaiden vanhempien yhteisen sähköpostilstan kautta. Tilaisuuden avasi Reykjavikin kaupunginjohtaja. Hän lateli tiskiin hyvin mielenkiintoisia faktoja kaupungin nykytilasta:

- Reykjavik on tällä hetkellä maailman googlatuin kaupunki. (Ja me asumme sen keskipisteessä, huh!) 
- Isossa-Britanniassa syksyllä eräillä matkamessuilla messukävijöiltä kerättiin dataa tämän hetken kiehtovimmista matkakohteista. Selkeänä ykkösenä erottui Islanti. Yli 40 % messukävijöistä halusi tulla matkalle juuri meidän kotisaarellemme (huh! huh!). Kakkosena tuli vähän erilainen saari: Kuuba (vähän yli 30 %).
- Reykjavikin keskustan paikallisasukkaiden määrä ei ole vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikanan ollenkaan, vaikka monet niin virheellisesti luulevatkin. (Syynä tähän "harhaan" on ainakin Airbnb:n  yleistyminen ja se, että Airbnb:n vaikutuksesta vuokratasoon ja asuntojen saatavuuteen puhutaan täällä paljon) 
- Keskustan asukkaiden ikärakenne on muuttunut paljonkin. 0–6-vuotiaiden määrä on laskenut rajusti. Myös 18–25-vuotiaiden (eli perheenperustamisjuttuihin pian ländäävä ikäluokka) määrä on laskenut. He muuttavat  lisääntymään muualle. Nämä kaksi faktaa kun laskee yhteen saadaan havainto, että vauvojen ja päiväkodin tulevien asukkaiden määrä keskustassa laskee trendinomaisesti.
- Yli 35-vuotiaiden määrä on pysynyt samassa. 6–12-vuotiaiden lasten määrä on kasvussa ja se johtuu mm. siitä, että lamavuosina tehtiin paljon lapsia. Kun talous romahti, syntyvyys nousi. Vuosi 2009 oli poikkeuksellisen suuri ikäluokka.
- Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut huomattavasti. Tämä johtuu siitä, että Reykjavikin keskustan rantaan on viime vuosina noussut korkeiden kerrostalojen alue Skuggahverfi. Se on omasta ja aika monen muunkin mielestä kaupunkisuunnittelun kannalta epäonnistunein rakennushanke koskaan. Harmaat korkeat möhkäleet peittävät näkymää merelle ja ne nousevat Reykjavikin kaupunkikuvasta esiin kuin joku mordor. No, alue on ruma ulkoa katsottuna, mutta sisältä talot ovat hienoja. Skuggakerfin fiinit kämpät ovat todella kalliita. Niihin on viime vuosina muuttanut lähinnä varakkaampaa vanhempaa väkeä, joka haluvat asua keskustassa, hissitalossa ja saada olohuoneesta esteettömän näköalan merelle. 
Skuggahverfiä on rakennettu kohta vuosikymmen. Ei nättiä, ei alkuunkaan. 
Näistä asetelmista lähdetään. Ensin vahemmat kuulivat keskustassa asuvien eri-ikäisten koululaisten mielipiteitä kotikaupunginosastaan. Sen jälkeen vanhemmat jakautuivat eri teemaryhmiin (koulut, liikenne, vapaa-ajanviettopaikat jne.) ja keskusteltiin asioita. Mikä on hyvää? Mitä ainakin pitäisi muuttaa? Asuntopolitiikkaan ei tässä tilaisuudessa otettu kantaa, vaan keskityttiin nimenomaan keskustan kehittämiseen lasten ja nuorten näkökulmasta.

Kustakin työryhmästä valittiin tärkein esille noussut asia. Tilaisuuden lopussa nämä tärkeimmät kohdat kerättiin yhteen, keskusteltiin auki ja luovutettiin dokumentoituina kaupunginjohtajalle. Kaupungin johto on luvannut nostaa asiat esille päätöksenteossaan. Minulle itselleni jäi mieleen eritysesti kaksi esiin noussutta asiaa.

Keskustan lasten heterogeenisyys. Reykjavikin keskustassa asuu hyvin monenlaisia perheitä: perheitä kaikista mahdollisista tuloluokista ja yhteiskuntaluokista, eri maista kotoisin olevia perheitä ja kotonaan monia eri kieliä puhuvia perheitä. Kuten esimerkiksi meidän perhe (klik!). Kaupungin johdolle lähetetyssä pyynnössä me vanhemmat toivomme, että keskustan lasten monikulttuurisuus ja muukin heterogeenisyys säilyisi myös jatkossa. Kaupungilta toivottiin toimia keskustan lapsiperheiden monimuotoisuutta ylläpitämään ja edistämään. 

Valaistus. Reykjavikin keskustassa välimatkat ovat lyhyitä. Monet lapsista kävelevät kouluun ja koulusta kotiin yksin. Melko moni kävelee koulun jälkeen harrastuksiinsa tai kylään kavereiden luokse. Syksystä kevääseen on pimeää kuin säkissä, ja katuvalaistus on luvattoman huono. Monet tilaisuuden alussa puhuvista lapsista ja nuorista kertoivat pelkäävänsä kävellä kaupungilla, koska kadut ovat niin huonosti valaistuja. Tilaisuuden Liikenne-työryhmä vaati kaupungilta lisää kirkkaita katuvaloja. Myös turistibussien liikennöinnistä keskustan kapeilla kaduilla keskusteltiin paljon - voisiko bussiliikennettä rajoittaa? Ei luontoretkeltä hotellille palaavia terveitä ulkoilmaihmisiä tarvitse kuljettaa autolla hotellin pääovelle. Joku kolmen sadan metrin mittainen kävelymatka yhteiseltä bussiparkkialueelta ei varmasti olisi mikään ongelma ainakaan matkailijoille. 



En tiedä, johtavatko nämä aloitteet koskaan yhtään mihinkään, mutta ainakin tässä on yritetty. Pisteet naapurustoni aktiivisille asukkaille siitä, että tällaiseen keskellä viikonloppua pidettyyn tilaisuuteen tuli lasten koulunkäyntimatkoista, liikuntatilojen kunnosta ja leikkipuistopaikoista jaadaamaan useita kymmeniä vanhempia kolmeksi tunniksi. Kiitos! 

Koska niin se vaan on, että jos ei itse tee koskaan mitään, voi olla varma, että ei kyllä omassa lähiympäristössäkään koskaan tapahdu mitään. Siispä, käykäähän barrikadeille ja palavereihin, kollegat!