Islantilainen voittaa aina julkaistiin englanniksi viime viikolla. Julkkaribileet tapahtuivat eilen lauantaina. Ja ne menivät alusta loppu...

Kirjajulkkaritunnelmia Reykjavíkissa

13.11.16 Satu Kommentteja: 2

Islantilainen voittaa aina julkaistiin englanniksi viime viikolla. Julkkaribileet tapahtuivat eilen lauantaina. Ja ne menivät alusta loppuun juuri niin islantilaisesti kun vain voi mennä. Hah.

Islannin-seikkailuni rakkainta satoa (vasemmalla) <3 
Tilaisuuden oli määrä alkaa kolmelta. En mennyt suomalaisena sinne puoli kolme odottamaan ja tekemään valmisteluja, koska tiesin, että juhlapaikalla ei olisi siihen aikaan vielä muitakaan järjestäjiä. Menin kymmentä vaille. Ja sain odottaa kymmenen minuuttia yksin. Minuuttia vaille kolme aloin lähetellä kustantajalle puolihätääntyneitä viestejä, että missähköhän se viinitarjoilu on ja ne kirjat. Koko kirjakaupassa kun ei ole yhtäkään kappaletta, vaikka niitä toimitettiin viime viikolla pari laatikollista. O-ouuu.

Viisi yli kolme saapuivat viinit ja tarjoilut. Ohhoh. Toimiikohan mikki? Huhhuh.

Islannin-kustantaja (Ódinsauga) ja Suomen-kirjailija.
"Ei näihin tilaisuuksiin kukaan ensimmäisen vartin aikana tule, ei stressiä", kustantajani totesi leppoisasti. No, tiesinhän minä sisimmässäni sen. 

Islantilainen ei ole koskaan ajoissa tai ainakaan etuajassa. Jos kutsun ystäviä syömään ja olen pyytänyt tulemaan seitsemältä, kello seitsemän oveen koputtavat kutsutuista vain suomalaiset. Aikaisintaan kaksikymmentä yli seitsemän saapuvat ensimmäiset islantilaiset. Niin se vain menee.

Kun kello alkoi lähestyä varttia yli kolme, yksi kirjakaupan myyjistä tuli hiki otsalla kahta kirjalaatikkoa kantaen. Olivat löytyneet varastosta. "Joo, nämä olivat jostain syystä unohtuneet tuonne taakse noin..."


Reykjavikin muissa kirjakaupoissa olin nähnyt kirjan hyvällä myyntipaikalla, joten ei käynyt mielessänikään, että juuri täällä julkkarijuhlapaikalla ne myyntiin tuodut kirjat olisi unohdettu jonnekin varaston perälle. Mutta eipä hätää - Þetta reddast. Tarvittavat asiat löysivät peri-islantilaiseen tapaan viime hetkellä oikeille paikoilleen.

Ensimmäiset vieraat tulivat juurikin silloin kun ne ensimmäiset vieraat yleensä tulevat: 20 minuuttia aloitusajan jälkeen.

Sitten jengiä alkoi virrata sisään. Yksi toisensa jälkeen kaikki, jotka olivat ilmoittaneet tulostaan, tulivat. 

Puheeni alussa vitsailin, että kivaa kun te kaikki perheenjäsenet ja ystävät tulitte. Se taitaa tarkoittaa, että ette ole vielä lukeneet kirjaa.

Islantilainen huumori on yhtä mustaa kuin suomalainen, joten läppä upposi. 

Pientä tilitystä :D
Pitkän ja polveilevan puheenvuoron jälkeen vielä vilpittömästi kiitin kaikkia islantilaisia perheenjäseniäni ja ystäviäni siitä, että he ovat aina näin paljon kaikessa messissä. Niin kuin nyt täällä julkkareissakin. Ei niin pientä juhlaa olekaan, että koko suku ei pärähtäisi paikalle - ja poistuisi vasta viinin loputtua (ja kassan kautta). Se on mahtavaa! 

Sardinian-lomaseuruetta.
Kippis!
Suomalaisvahvistuksia: Maarit-kauppiaskollega (vas.) ja Maaria  Päivinen, jonka uutuuskirja Kellari on kuulemma todella mainio teos (en ole vielä ehtinyt lukea, mutta pian teen sen).
Mörssäri ja yksi Islannin-tädeistä. 
Kirjan lukeneet muistanette geenibileet-luvun? Tässä yksi järjestäjistä.
Kirjani lukijoille: Yksi toisen geenibileiden järjestäjien vaimoista (vas.) ja muutama vuosi myöhemmin synnärillä huoneeseen kurvannut kaverilääkäri.

Islannissa on sellainen hassu maan tapa, että jos poliitikko, bisneksentekijä tai muuten näkyvä henkilö tekee jonkun ison virheen tai jää kiinni rysän päältä jostain arveluttavasta kähminnästä, tyyppi häippäisee hetkeksi ulkomaille median ja uutisten ulottumattomiin. Kun hän palaa takaisin kotiin: tadaa! Kukaan ei enää muista, mitä tapahtui. 

Noudatan tässä vahingossa vähän samaa taktiikkaa. Tipautin kirjani tämän teoksen kriittisimmälle lukijajoukolle, jonka jälkeen luikin kotiin pakkaamaan matkalaukun ja suuntasin seuraavana aamuna viikoksi Alanyaan. Kun palaan... Noh, katsotaan sitä sitten. 



Kuvat: Björgvin Hilmarsson

2 kommenttia:

  1. Jee, ihanat bileet, olisi ollut kiva olla mukana!

    VastaaPoista
  2. Kyl kyl, ensi kerralla sitten ;)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?