Anoppi muutti meille. Siis väliaikaisesti vain, mutta puolestani tämä ajanjakso voisi ihan hyvin venyä pitkäksikin. Vaikka vuodeksi tai ka...

Islannin paras alakerran naapuri

3.11.16 Satu Kommentteja: 13

Anoppi muutti meille. Siis väliaikaisesti vain, mutta puolestani tämä ajanjakso voisi ihan hyvin venyä pitkäksikin. Vaikka vuodeksi tai kahdeksi. Niin mahtava järjestely tämä on!


Kuten monet tätä blogia säännöllisesti seuraavat jo tietävätkin: välit anoppiini ovat erinomaiset. Ei hän nyt tietenkään sama asia ole kuin minun oma äiti, mutta kovin läheinen kuitenkin. Oikeastaan anoppi on monen asian summana osa meidän ydinperhettä.

Kesän ja syksyn aikana sattui niin ikävästi, että meidän remontti on rakennuslupapaperimössön takia vähän viivästynyt aiotusta. Onni ikävässä tilanteessa oli se, että anoppi sattui myymään oman kotinsa kesällä tarkoituksenaan muuttaa vähän pienempään asuntoon. Koska uutta asuntoa ei kuitenkaan löytynyt ostettavaksi niin nopeasti kuin arvioitiin - jep, Islannissa on taas ihan hullu nousukausi menossa - oli itsestään selvää, että anopin muuttokuorma muuttaa meille eikä mihinkään superkalliiseen vuokra-asuntoon. Anoppi ei muuttanut osaksi tätä meidän 58 lattianeliötä, vaan alakerran tilavaan kaksioon. Siis niihin huoneisiin, joista joskus hamassa tulevaisuudessa tulee meidän kotimme makuuhuoneosasto ja nykyistä hieman tilavampi kylpyhuone. Sitten joskus, kun ne rakennuslupa-asiat ovat vihdoin selvät.



Anoppi alakerran naapurina on aivan loistava järjestely eikä vähiten siksi, että kuopus on edelleen päivähoidossa mummollaan. Aamupuuron jälkeen esikoinen lähtee kävellen kouluun ja kuopus siirtyy yhden kerroksen alaspäin. Meillä on kaksi alle 7-vuotiasta lasta ja asumme lämpötilojen osalta ikuisessa marraskuussa, eikä minun edes marraskuussa tarvitse pukea aamutuimaan kenellekään kurapukua, villakerrastoa ja pipoa lapasineen. Eikö olekin jo melkein törkeää?

Kuvasanakirjassa ei siis ole luksuksen kohdalla LV:n käsilaukkua vaan kuva meidän aamusta: esikoinen pukee itse ja lähtee kättä heilautettuaan kohti koulua ja kuopuksen matka päivähoitoon kestää sen noin viisi sekuntia.  

Anopilla on avain paitsi omiin neliöihinsä, myös meidän asuntoon. Jos mörssäri tarvitsee päivän aikana lisää vaippoja, puhtaita vaatteita tai lisää maitoa, varustearsenaali on tosiaan täällä viiden sekunnin päässä. Välillä kun tulen asioilta kotiin, ulko-ovelle asti leijailee kahvintuoksu, siisti kenkärivi on ojennuksessa eteisessä ja olohuoneessa on vastassa koko kööri. Roskiskin on viety. Ah.



Minulta on joskus kysytty, että eikö anopin jatkuva läsnäolo tunnu yhtään tungettelevalta. Että eikö se ole vähän ärsyttävää, jos se järjestelee teidän astioita tai viikkaa omasta aloitteestaan sohvalla makaavaa puhdasta pyykkikasan sisältöä vaate kerrallaan vaatekomeroihin.

No ei herrantähden! Ei se tunnu lainkaan tungettelevalta tai ärsyttävältä. Päinvastoin, se on vain ja ainoastaan luksusta. Jos hän haluaa laittaa puhtaat astiat tiskikoneesta kaappiin ja viikata pusereot siisteihin pinoihin, se on enemmän kuin ihanaa. Se on arkielämän apua, jota ei koskaan saa liikaa. Tiskikoneen tyhjentäminen ei astu henkilökohtaiseen tilaani millään tavalla. (Totta puhuakseni sehän on itse asiassa tila, jonne joutumista yritän vältellä.)



Eikä minulle tule tästä jatkuvasta avunsaamisesta edes hyväksikäyttäjäolo. Avun vastaanottamisesta jää hyvä mieli, koska tiedän, että tilit menevät kuitenkin loppupeleissä tasan. Mekin jeesailemme häntä tarpeen mukaan kaikessa mahdollisessa ja pidämme mummoa aktiivisessa menossa mukana. 

Niin. Ja maanantaisin ja torstaisin en sovi mitään aamutyömenoja, koska silloin on anopin laatuaikaa. Hän ajelee kyljistä pienille lommoille kolhiintuneella Subarullaan vesijumppaan, käy samalla saunassa ja kuuntelee ajomatkalla vanhoja islantilaisiskelmiä.

13 kommenttia:

  1. Minun anoppi ja appi eivät asu ihan viiden sekunnin päässä, mutta ihan naapurustossa kuitenkin. Ja se on parasta ikinä! Aika usein lumityöt on tehty, koirat käytetty ja postit haettu, kun tulemme töistä kotiin (tai vaikka tekisin kotona töitäkin). Minä puolestani laitan aika usein ruokaa heillekin asti, ja kiikutan pullaa tai piirakkaa iltakahveille. Se, että apu on lähellä puolin ja toisin, on todellakin luksusta.

    Vierastan suomalaista, kapeaa perhemallin ajattelua. Että perheeseen kuuluvat vain ne, jotka asuvat samassa osoitteessa. En tiedä onko asiaan erilainen tapa suhtautua, kun omia lapsia ei ole, mutta kyllä minä ajattelen, että meidän perheeseen kuuluu miehen ja minun vanhemmat ja sisaruksen perheineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepulis, juurikin näin! Ja kun tuo anoppi tuosta muuttaa omaan asuntoonsa jossain kohtaa, välimatka kasvaa taas (mutta sitten kuopus onkin jo melkein päiväkoti-iässä, heheeh), mutta sitä kilsasta tai parista huolimatta melkein joka päivä nähdään.

      Poista
  2. Ihan mahtavaa!

    Minäkin otan anopilta riemuiten vastaan kaiken liikenevän avun. En koe, että kotitöiden tekeminen millään lailla olisi minun varpaille astumista!

    Kohta ehkä isovanhempien apu on osa meidänkin arkielämää - kuulin juuri, että haluavat muuttaa lähemmäksi meitä ja ovat ostamassa asuntoa samasta kaupungista kuin missä me asutaan. (Ja toki meidän vuoro auttaa koittaa myös.) Jes jes jes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot onnittelut tulevista "naapureista". Mahtavaa!

      Poista
  3. Mä tässä odottelen, että mun täti tulee meille ammaksi. Amma tarkoittaa mun murteella lapsenvahtia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta? Voi kun kivaa! Islannissa amma tarkoittaa isoäitiä.

      Poista
  4. Eihän tarvitse mennä kuin pari kolme sukupolvea taaksepäin, kun Suomessakin vielä vanhemmat asuivat usein jonkun lapsensa luona vanhaksi tullessaan. Vanhustenhuolto ja päiväkotijärjestelmä kun eivät olleet vielä niin kehittyneitä tai ainakaan koko Suomen kattavia kuin nykyään. Aina se ei tietenkään ollut se paras ratkaisu, mutta oli siinä varmaan aika usein paljon hyviä puolia.

    Minunkin vanhempani asuivat aluksi isän vanhempien kanssa ja myöhemmin "pitivät perhepäivähoidossa" kahta serkkuani, kun tätini opiskeli viikot kansanopistossa. Se oli hyvä ja toimiva järjestely.

    Itse asuin opiskeluaikana muutaman vuoden eräässä perheessä (oma huone, sisäänkäynti ja wc) ja hoidin opiskelujen ohella 3-4 lasta. Ei kertynyt opintovelkaa ja sain lisää "sisaruksia", joiden luona kyläily on edelleen yhtä kotoisaa kuin omien sisaruksienikin. Ei paha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hear, hear! Muistan kuinka lapsuudessa, maalla kun asuttiin, muutamissa taloissa oli vielä sillä tavalla, että vanhemmat asuivat "vanhaa päätyä" ja nuorempi perhe talon isommassa osassa.

      Poista
  5. Kiva lukea näitä mukavia anoppikokemuksia, yleensä kun se tuntuu olevan ihan päinvastoin!

    Me ollaan ostamassa sijoitusasuntoa, joka on (toistaiseksi) tarkoitus laittaa vuokralle ja myöhemmin siitä tulee toivottavasti anoppini koti. Vielä hän on hyvinkin virkeä, mutta kremppaa alkaa olla ja todettiin kimpassa, että tämä voisi olla hyvä ratkaisu (tosin ensin anoppi kauhistui koko ajatusta, mutta pienen keskustelun jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen). Anoppi on auttanut meitä vuosien varrella todella paljon ja nyt alkavat osat kääntyä toisinpäin, autan häntä mielellläni.

    Viltsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten hienosti tehty teiltä, tuollaisessa tilanteessa kaikki on voittajia. Jee!

      Poista
  6. Minulle olisi kauhistus että joku koskisi minun taloudenpitooni! Minulla on aika hyvä tatsi hommaan ja muutamat ärräpäät olen niellyt ja kiittänyt mielessäni kiroten kun äitini tai anoppini on (hyvää tarkoittaen, tietysti) auttanut meillä. Voisin kuvitella että minulle tämä on ehkä sama asia kuin että joku haluaisi auttaa sinua työssäsi kirjoittamalla lehtijutun kolmannesta kappaleesta puolet sinun puolestasi. En pidä sitä varpaille astumisena tosin, pakka vain menee sekaisin kun muut tulevat härkkimään systeemiini :D
    Olemaan, lasten tai aikuisten kanssa, äidit ovat aina tervetulleita ja koen itsekin heidän kuuluvan tiiviisti perheeseen. Niin kauan kun pysyvät poissa keittiöstäni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ihan oikein arvattu. En olisi sellaisesta sekaantumisesta kovinkaan tyytyväinen :D Tai koskisi mun kuittikansioon. Siinähän menisi multa pasmat ihan sekaisin!

      Poista
  7. Mulla myös on kämppä sekaisin, mutta sen on saatava olla _mun tavalla_ sekaisin. Kaikki muiden "siivoaminen" vain sotkee enemmän. Pysykää pois!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?