Ette te mitään suunnittele, kun teette vaan!

Nuo sanat ovat niin islantilaisia, kerta kaikkiaan. Ne on lausunut viime aikoina useampikin paikallinen kaverimme, jotka ovat seuranneet läheltä remonttisuunnitelmiamme. Kodin laajennusremppamme siis etenee. Olemme tosin edelleen suunnitteluvaiheessa, mutta loppumetreillä.
Pian mahtuu vaikka neljän metrin mittainen kaffepöytä!
Arkkitehti varmisti, että olohuoneen ja nykyisen makkarin välinen seinä ei ole kantava eli sen voi avata vaikka kokonaan. Jihaa! Kun se seinä väistyy, meillä on asuinkerroksesssa yksi iso tila, jossa ovat avokeittiö, olohuone ja tarpeeksi tilaa isolle ruokapöydälle tuoleineen. Tähän asti kun olemme käyttäneet ruokailuun keittiön saareketta ja baarijakkaroita. Se on ihan jees ja visuaalisesti tosi kaunis ratkaisu, mutta yhä useammin on ikävä isoa pöytää, jonka ääressä lukea lehteä mukavassa, selkänojallisessa tuolissa.

Diggaan täysillä  yhden ison tilan ideasta eli siitä, että on avaraa joka suuntaan. Lastenhuoneeseen tulee työhuone ja keittiö säilyy entisellään. Alakertaan vievät rappuset tehdään lattiapalkkien välistä. Nuo rappuset voi sulkea ylhäältä ja alhaalta eli jos eteen tulee tilanne, joka vaatii välitöntä käteistä vuokratulojen muodossa tai me päätämme muuten vain muuttaa vähäksi aikaa pois (vaikka jonkun pitkän loman takia...no ehkä joku päivä, ei ihan lähivuosina), saamme yhdestä isosta kämpästä kaksi pientä vuokra-asuntoa ja kaikki omat henkilökohtaisimmat tavarat säilöön tähän ylhäältä ja alhaalta suljettavaan "rappukäytävään" näiden kahden kerroksen väliin. Hankala selittää, mutta laitan kuvia kun tämä nerokas viritys joskus valmistuu.

Koska joudumme tekemään aukon yhteen kantavaan seinään ja avaamme lattian, joudumme hakemaan rakennuslupaa Reykjavikin kaupungilta. Kavereidemme mielestä se on kuulemma ihan turhaa. Ei kukaan tällaisiin muutostöihin mitään lupia hae. Kysytte naapurilta, haittaako sitä, ja jos ei, niin sitten vaan lattia auki!

Niin islantilaista. Ihan totta! Joku jo ehdotti sitäkin, että teemme ensin muutokset ja piirrämme sitten paperit valmiiksi ja haemme sitten rakennuslupaa. Että ensin kokeillaan miten onnistuu, sitten suunnitellaan jälkikäteen ja lopuksi haetaan papruihin asiaankuuluvat leimat.

Sorry, mutta en pysty. Mieheni on aika jämpti tyyppi islantilaiseksi ja minua suomalaista ekselöijämuijaa kauhistuttaa pelkkä ajatuskin tuollaisesta anarkistisesta säädöstä. Minusta on parempi tehdä tämä kunnolla, vaikka se sitten veisikin vähän aikaa ja maksaisi rahaa. En halua ottaa sitä riskiä, että koko talo lysähtää kasaan jos kaadetaan väärä seinä tai tehdään lattiaan liian iso reikä. Sitä paitsi jos haluamme joskus myydä asunnon, haluan, että rakennuspiirustukset ovat kunnossa ja ajan tasalla. Huolella tehty on investointi tulevaisuuteen. Ja koska melkein kaikki varamme on kiinni tämän asuntokompleksimme neliöissä, en halua ottaa mitään ylimääräisiä riskejä.

Arkkitehti piirtää parhaillaan näitä muutoksia olemassa oleviin piirustuksiin. Sen jälkeen rakennusinsinöörin pitää antaa lausunto siitä, että rakenteet kestävät muutokset. Pumaska toimitetaan kaupungin rakennusvirastoon ja jäädään odottelemaan lupaa. Toivottavasti ehditään ennen kesälomia. Jos ei, niin kulutetaan heinä- ja elokuu sitten vaikka alakerran makuuhuoneita maalaten. Tai lähdetään telttailemaan!

Tunnisteet: ,