Vanha ja väsynyt tervehtii Helsingistä!

Hyvä suomalaisystäväni meni eilen naimisiin. Tapasimme viisitoista vuotta sitten Kemiralla. Olin päässyt yhtiön viestintään kesätyöntekijäksi. Ensimmäisenä päivänäni rullailin tuolillani suuren työpöytäni ääressä jokseenkin hukassa ja yritin selvittää, mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä. Ja mitäköhän nämä lannoitteet ovat, joiden myyntiä pitäisi nyt jotenkin edistää?

Takanani istui graafikko, joka huomasi, että olen vähän pihalla. Hän kysyi, lähdetäänkö yhdessä lounaalle. Siitä alkoi ystävyys.

Nämä häät olivat monesta syystä juuri sellaiset häät, joita en olisi jättänyt mistään hinnasta väliin. Niinpä lensimme varhain lauantaiaamuna puolison kanssa Helsinkiin. Kapteeninkadun päästä mukavasti keinuva vene kuljetti meidät Liuskasaareen juhlimaan. Käkätettävän ihanan päivän jälkeen jatkoilla Le Bonkissa tajusin, että tanssilattialla hytkyvistä tyypeistä melkein kaikki ovat iältään lähempänä kuusivuotiasta esikoistamme kuin meitä. Se tieto hymyilytti aamun pikkutunneille saakka.

Kulunut aika on tuonut mukanaan pääosin hyvää. Pettymyksistä ja pelästyksistä huolimatta on vahva tunne, että plussalle on jääty.
Partners in crime.
Riisin sijasta saippuakuplia.
Muutamat anonyymit kommentoijat vetivät herneet syvälle nenään perheemme tavasta hoitaa lapsia ja itse keskustelun lisäksi levittivät ilkeämieliseksi tarkoitettuja kommenttejaan muutamien muidenkin postausten perään. Parhaimmat hohotukset sain aikaan yhden vanhemman postauksen perään tulleesta tölväisy-yrityksestä. "Kylläpä näytät väsyneeltä ja vanhentuneelta".

Hah! Ei osunut.
Success. Tuo Helsingin suosikkilounaspaikkani - vuohenjuustosalaatin taso oli laskenut vuosien takaisesta, mutta korvapuustit olivat yhtä pehmeitä ja ihanan rasvaisia kuin vuonna 2006.
Olen omaan pärstääni ja elämääni tyytyväisempi vuosi vuodelta. Oloni on nyt parempi kuin vuosikymmen sitten. Olen itsevarmempi, ympärilläni on enemmän upeita ihmisiä ja osaan tehdä melkein kaiken paremmin nyt kuin parikymppisenä. Sitä paitsi suunta tästäkin on pelkästään ylöspäin. Aion olla nelikymppisenä paremmassa kunnossa kuin kolmekymppisenä. Vanheneminen on ihanaa!
Tänään nautitaan päivästä Helsingin auringossa ja huomenna aamulla odottaa aikainen lento takaisin kotiin Reykjavikiin.

Illalla taidan ottaa vielä yhden drinkin tälle ihanalle vanhenemiselle.
Ai mitkä silmäpussit?!
Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: ,