Lukaisin tänä viikonloppuna viime aikoina paljon esillä olleen japanilaisen Marie Kondon kirjoittaman bestsellerin KonMari - Siivouksen elä...

KonMari - eli kuinka tartut jätesäkkiin

6.3.16 Satu Kommentteja: 34

Lukaisin tänä viikonloppuna viime aikoina paljon esillä olleen japanilaisen Marie Kondon kirjoittaman bestsellerin KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika (suomentanut Päivi Rekiaro). Kirjaa on hehkutettu vaikka ja missä. Sen luettuaan muodustuu kuulemma pakottava tarve järjestellä kaikki tavarat ja siivota ja heittää tarpeettomat roinat pois. Vaatekaappia järjestäessään tulee samalla järjestäneeksi koko elämänsä!

Yeah right. Olin todella skeptinen ennen kuin edes tartuin kirjaan. Syitä oli kolme.

En kestä siivoamista ja siivoan niin vähän kuin mahdollista. Jos se olisi minusta kiinni, meillä kävisi siivousfirma joka viikko. Miehelleni tämä ei jostain syystä sovi, eli työnjako kotona on selvä: hän siivoaa, mä vastaan muonituksesta (ja olen sitäkin jo vähän ulkoistanut). Aikaa on rajallisesti ja vapaa-aikaa mikrovähän, eli käytän sen mieluummin johonkin muuhun kuin tavaroiden järjestelemiseen.

Toinen syy: en usko yksinkertaisiin patenttiratkaisuihin. Kun teet näin, niin tapahtuu tämä. Ei muuten varmasti tapahdu, eikä saletisti ainakaan joka kerta. Elämää ei voi yksinkertaistaa prosessiksi, josta voi hioa siivoamalla tai mietelauseilla toimivan, onnelliseksi tekevän pakkauksen, vaikka elämäntapaoppaat niin väittäisivätkin. (Niiden kuuluukin väittää, koska eihän niitä muuten kukaan ostaisi.)

Kolmas syy liittyy omaan persoonaani. Olen hardcore-realisti, jolle ei tulisi mieleenkään puhua sukille. En osaa suhtautua edes vitsillä pseudoiluun siitä, että vaate kannattaa viikata, jotta siihen siirtyy kosketuksen kautta energiaa. Voisinko kuvitella sanovani käsilaukulle päivän päätteeksi, että kiitos kun kuljit tänään mukanani? No herrantähden en!! Tai tervehtisin kotia tullessani? En pysty puhumaan seinille repeilemättä.

Voi että. Anteeksi, anteeksi, anteeksi KonMari-fanit, että olen näin tosikko.

Viimeiselle sivulle päästyäni skeptisyyteni ei juuri ollut hälvennyt. Kirjan luettuani minulle ei auennut, miksi siitä kohistaan. Onhan kirja ihan hauskasti kirjoitettu ja ja viitteet japanilaiseen kulttuuriin ovat kiinnostavia, mutta se itse leipä eli se siivousasia? Kirjassa on kyllä ihan hyviä järjestelyvinkkejä, mutta myös aivan järjetön määrä pitkäpiimäistä jaarittelua. Kohtaus vaaleanpunaisesta joogamatosta alkoi toden teolla kyllästyttää. Heitä jo se matto helvettiin ja jatka siivousta! (Editorina olisin varmaan ehdottanut koko kohtauksen ja aika monen muunkin kohtauksen poistamista.)  Kirjan hyötyosuuden eli ne elämänmullistavat järjestelyvinkit pystyisi tiivistämään muutaman kohdan listaan.
Monta on pinoa. 
- Pidä vain tavarat jotka tuovat sinulle iloa. (Siis pidä roina, josta ihan aikuisten oikeasti tykkäät.)
- Jos tavara on tuottanut sinulle iloa menneisyydessä, ei se välttämättä tee sitä enää nyt. (Eli heivaa paikallaanmakaavat asiat pois, vaikka ne ovat joskus olleet aikuisten oikeasti sinulle tärkeitä.)
- Käy läpi roinasi tavararyhmittäin, ei huoneittain. (Etene vaatteista kirjoihin ja sitten pikkuroinaan, viimeisenä valokuvat.)
- Älä kerro kenellekään, mitä olet heittämässä pois (Ainakaan, jos olet heittämässä pois jälkikasvusi piirrustuksia.)
- Sijoita vaatekaapissa saman ryhmän vaatteet rinnakkain. (Eli ei siis urheilupaitaa jakun viereen, jos sen nyt jollain on käynyt mielessä.)
- Valitse kaikille muillekin tavaroille oma paikkansa. Esimeriksi jatkokäsittelyä vaativat paperit yhteen paikkaan.
- Älä pinoa tavaraa, vaan laita asiat vierekkäin.

Näin aukikirjoitettuna nuo vinkit kuulostavat minusta kamalan tutulta. Ne muistuttavat nimittäin erehdyttävästi yhdestä asiasta: kaupanpidosta! Jos tavara ei myy, hankkiudu siitä äkkiä eroon. Bestseller-tuote ei ole tuote, joka myi hyvin toissavuonna. Älä laita kumisaappaiden viereen myyntiin suklaalevyjä vaan vaikka sukkia! Älä pinoa paitoja kymmenen kappaleen kasoihin, koska silloin kukaan ei osta niitä, sillä paitoja on hankala katsoa. Laita ne vierekkäin.
Konmarinoituja tekstiilikappaleita.
KonMari on myynyt miljoonia kappaleita, eli onhan se tuonut maailmaan aika paljon iloa - ainakin kustantajille kaivattua kirjamyyntiä. Älkää siis kuunnelko minua tosikkomuijaa, vaan siivotkaa ilolla ja tutustukaa teokseen. Senhän voi luettuaan sitten vaikka konmarinoida. (Ostin muuten ihan tarkoituksella tämän kirjan e-kirjana.)

34 kommenttia:

  1. Nää konmarit ja hyvän mielen vaatekaapit sun muut lisää vain kulutusta. Jos sulle kertyy roinaa, sitä kertyy taatusti jatkossakin. Eli kun heittää kamaa pois, sitten tarvii toki sitä jotain täydellistä ja merkityksellistä tilalle. Eli kulutus lisääntyy. Kerran hamsteri, aina hamsteri. Kerran läski, aina läski. Kerran juoppo, aina juoppo ja mitä näitä nyt on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se nyt kyllä ihan niin mene. Konmaritettu syksyllä ja "vieläkään" ei ole rullut hamstrattua. Kun raivaamisen aikana huomaa, miten vaikea siitä melkeinhyvästä kirppislöydöstä on päästä eroon, ei niitä enää tule. Ja sitäpaitsi järjestely on rentouttavaa ;)

      Poista
    2. Tää on niin upeeta miten eri asioista ihmiset rentoutuu! :)

      Poista
    3. Konmaria en oo lukenut, mutta Hyvän mielen vaatekaapin kyllä, ja pidän sitä hyvänä kirjana. Mikään kirja ei sinänsä saa hamstraajaa muuttamaan tapojaan, mutta jos halua tavaramäärän karsimiseen on, niin Hyvän mielen vaatekaappi kyllä auttaa miettimään (toki lähinnä vaatteiden suhteen) mikä roina oikeasti on tarpeellista. Pointtihan ei ole heittää merkityksellisiä asioita pois (ja sitten ostaa uusia merkityksellisiä tilalle), vaan heittää kaikki muut kuin merkitykselliset pois. Kun omistaa vain yhden talvitakin/paistinpannun/matkalaukun, siitä pitää myös todennäköisesti parempaa huolta kuin jos samanlaisia esineitä on kaapissa jonoksi asti. Kulutus siis vähenee, kun niistä harvoista ja valituista tavaroistaan jaksaa pitää huolta.

      Suosittelen muuten suomalaista dokkarielokuvaa nimeltä Tavarataivas. Liittyy tavaramäärän kyseenalaistamiseen ja on myös hauska.

      Poista
  2. Tää kirja pitäisi kieltää ruuhkavuosia eläviltä... Ja toiseksi, miksi siinä kaivetaan jätesäkkiä esiin ja heitetään pois. Kyllä kierrätys ois se eka vaihe, Punaisen ristin Konttiin on aika helppo viedä ehjät kamat, jos ei itse jaksa myydä kirppiksillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, kyllä pitää kiertoon laittaa jos tavara on ehjää. Kaatopaikka ei ole oikea paikka esim. heräteostokselle.

      Poista
  3. Kiitos, kun säästit minut tämän kirjan lukemiselta (en olisi ostanut, vaan lainannut kirjastosta). Kaltaisenasi luonnonlapsena on helpottaavaa tietää, että kirja ei tekisi minusta ihailtua tiptop-ihmistä. Perusjärjestys ja -järki riittänee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla listalla pääsee jo pitkälle :-)

      Poista
  4. Ihanaa, että joku on vihdoin kirjasta samaa mieltä kanssani! Tosin en ole ehkä täysin pätevä teosta arvostelemaan, koska en jaksanut edes lukea sitä loppuun. Odotin ennen kirjan avaamista, että kokisin maagisen herätyksen, joka tekisi siivoamisesta kivaa, mutta tämä jäi kyllä totaalisesti kokematta, enkä tuntenut pienintäkään intoa alkaa järjestellä kaappejani (vaikka pakosti jouduin sen sitten muuton yhteydessä tekemään ja ilokseni huomasin, ettei minulla edes ole liikaa tavaraa!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa ettei ollut! Se kerää pölyä ja on vaan tiellä. Meillä on niin pieni kämppä että on oikeastaan pakko heittää tarpeetonta tavaraa eteenpäin heti kun sitä lakkaa tarvitsemasta.

      Poista
    2. Huh en siis olekaan ainoa joka ei jaksanut lukea kirjaa loppuun! Viikkaukseen asti jaksoin, ei herätystä.

      Poista
  5. Tervehtimiset ja puhumiset ajattelin niin, että tekee hyvää välillä nähdä kotinsa/tavaransa ja ihastella niitä, niin niistä saa mielihyvää. Vähän niinku joskus muistaa katsoa sitä tuttua puolisoakin uusin silmin. Tähän lopputulemaan tulin, kun mietin miksi höperö japanilaistäti kokee sen hyödylliseksi. :) Kun mietin, miksi kirjasta niin kohistaan, päädtin siihen, että kovin kovin monelle on vaikeaa hahmottaa, mistä pitää ja mistä ei. Kun se ei tule luonnostaan, niin sitä on helppo harjoitella tavaroilla. On täysin selvää, että sä tiedät tasan ja tarkkaan mistä pidät. :D T. Realistin lisäksi analyyttinen dippainssi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Erinomaist tietysti jos kirja auttaa arvostamaan sitä, mitä on.

      Mä vaan oon niin realistipuupää että en osaa ajatella saavani tavaroista mielihyvää. Ne palvelee mulle jotain tarkoitusta mutta mä en osaa ajatella niitä nautinnonlähteinä.

      Poista
    2. Ihan mielenkiiinnosta. Eikö sulle mikään esine, taulu tms. tuo vain mielihyvää? Mulle kun esim. tietyt esineet on olemassa vain siksi että pidän niistä ja saan siis käytännössä mielihyvää niitä katselemalla. Niillä ei välttis ole mitään varsinaista funktiota. Pidän ns. kauniista asioista sen kauneuden takia.

      Poista
    3. Kun äkkiseltään mietin tuota, niin eipä juuri. Mä luulen että mä en ole kauheen visuaalinen ihminen, tai ehkä esteettinen ois oikea sana? Mä saan esimerkiksi paljon hyviä pukeutumisvinkkejä mun mieheltä, kun en itse ihan aina tajua jos vaikkapa jotkut vaatteet ei sovi yhteen. :D

      Tää antiesteettisyys on varmaan muuten syy siihenkin, miksi en juurikaan käytä koruja. Me ei hankittu edes vihkisormuksia kun mä tiesin jo etukäteen että joko hukkaan sen tai ainakaan en käytä sitä.

      Yksi hauska tuoli tuo mulle mielihyvää mutta lähinnä siksi että siinä on tosi kiva istua. Eikä se (kai?) ole ihan susiruma.

      Kun näitä kodin esineitä miettii niin kirjat tuo mulle mielihyvää! Idea siitä esineestä jonka sisällä on tarina, on musta kiehtova. Mutta tässäkään ei oikein visuaalisuus ole se määräävä tekijä; kirjahyllyssäni on näkyvällä paikalla muun muassa populaaritietokirja "Mass Murderes" jossa on ihan himmeen ruma kansikuvitus...

      Poista
  6. Ihanaa Satu, kiitos! Vihdoin joku on myös samaa mieltä kanssani kyseisestä kirjasta. Minusta teksti oli niin höppänää ja lapsellista, että pieni myötis oli päällä koko ajan (vaikka toki monet vinkit mitkä tiivistit ranskalaisilla viivoilla olivat oikein päteviä). Mutta auta armias jos jollekin konmarinoituneelle mainitsee noin, niin saa vain syytökset että ei ymmärrä japanilaista lähestymistapaa (tämä toki voi pitää paikkaansa) ja vähän tosikon maineen kun ei ymmärrä hauskuutta ja symppismeininkiä, eikä erilaisia ajattelutapoja.

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Meitä on moneksi ja monille toi kirja on varmasti tuonut paljon iloa. Onneksi meidän kaikkien ei tarvitse tykätä samoista asioista :-)

      Poista
  7. Kuten jo aiempi kommentoija UN, minä myös ihmettelin miksi jätesäkkejä täytettäessä ei missään vaiheessa mainittu kierrätyksestä. Roskiin kaikki, siltä vaikutti. Sikamaista porsastelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen huomio muuten. Mun on pakko myöntää ettei käynyt edes mielessä, vaikka itse kaappeja raivatessa se on tietty eka asia joka tulee mieleen: ehjät vaatteet kierrätykseen, risat roskiin/kuteiksi jne.

      Poista
  8. Siis onko kirjassa oikeesti vinkkinä että hei puhu sun kamoille? En tosiaan minäkään niin tekis. Eipä ne sukat taida sieltä sukkalaatikosta sulle vastata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tervehdi kotiasi ja kiitä asusteita päivän päätteeksi mukana olosta. En tiedä oliko tarkoitus puhua ääneen vai ääneti, mutta mulle aika sama asia.

      Poista
  9. Ihanaa, järjen ääni. Ei voisi vähempää kiinnostaa koko kirja.

    VastaaPoista
  10. Luin ensin Hyvän mielen vaatekaapin loppukesästä ja loppuvuodesta tuon Marie Kondon kirjan.. Huvittavaa, että ihmiset, jotka eivät ole lukeneet kumpaakaan, kommentoivat sinua "järjen ääneksi". Niinkuin tässä asiassa pitäisi olla jotain vastakkainasettelua.
    Voi tietty johtua vaikka kolmenkympin kriisistä, mutta kumpikin kirja herätteli minua todella paljon!
    Mulla on nyt about neljäsosa vaatteita noin vuoden takaiseen verrattuna ja ollaan saatu kotia todella paljon tyhjemmäksi, kun olen luopunut monesta ylimääräisestä jutusta, joka alkoi ahdistaa. Viime aikoina on ollut muutenkin paljon minimalismista ja less is more -ajattelua, joten varmasti olen eri puolilta imenyt itseeni näitä vaikutteita. Ja siis skeptikkokommentoijille: En ole ostanut tilalle lisää tavaraa ja mulla on paljon kivempi olo olla kodissa, jossa ei joka kaapista tipu tavarat, kun avaa oven. Ja tietty tämä ei ole mikään staattinen tila, vaan joudun tekemään töitä sen eteen, että tavaramäärä ei kasva ja koti pysyy siistinä..
    Myönnän, etten ymmärrä Kondon neuvoa siinä, että tavara pitäisi dumpata kaatopaikalle. Toivon todella, että se johtuu vain siitä, että Japanissa ei lajitella? (Vaikka aika kökkö juttu sekin, mutta aika monessa maassa kierrätys/ jätteiden käsittely ei ole niin pitkälle edennyttä kuin vaikkapa Suomessa.)
    Siis minä olen järkeäni käyttäen dumpannut meidän ylimääräiset tavarat kirpparille, kierrätyskeskukseen ja lajitellut kaiken mahdollisen ja myynyt Face-ryhmissä/ huutonetissä eteenpäin. Ja kyllä, tuntenut myös syyllisyyttä siitä, että miksi joskus olen ylipäänsä ostanut niin kauheasti tavaraa.
    Olen kasvanut hamstraajaisoäidin (lue: sota-ajan eläneen) ja saman hamstrauksen perineen äitini tyttärenä ja meillähän on säilytetty ihan kaikki, todisteena meidän mökkimme vintti.
    Hienoa, että on sellaisia ihmisiä, jotka eivät osta ylimääräistä ja osaavat oma-aloitteisesti luopua kaikesta turhasta. Mä en ole sellainen ja aika moni muukaan ei luultavasti sitä ihan ongelmitta tässä kulutukseen keskittyvässä kertakäyttökulttuurissa pysty noudattamaan. Siksi pidin Kondon kirjasta. :)

    Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut sehän on mahtavaa, että pidit! Kirja on myynyt hyvin eli varmasti monin on saanut siitä itselleen "jotain". Mä en saanut - mutta mulla onkin tää geenivirhe :D

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Hah! Mäkin luin tuon just ja mietinpä vain että sillä naisella ei ole lapsia. Mut se ajatus oli kyllä ihan hyvä että vaikka joku asia on joskus ollut tosi jees, niin sen voi silti heittää pois. Ei muinaisen arvon vuoksi tartte kaikkea säilytellä nurkissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt hän on saanut tyttären, joten voit odotella, mitä tapahtuu.

      Poista
    2. KonMari-vanhemmuuskirja! Se olisi ihana lukea :D

      Poista
  13. Mulla on tosi vähän tavaraa ja vaatteita mutta aina voi muutaman karsia pois ja niin oon tehnytkin, ilman KonMaria.
    Ikivanhoja, lapsuuden tavaroita - kiiltokuvat, paperinuket yms. - musta tuntuu että on pakko säästää. Jonain vanhuuden päivänä ne voi olla tosi tärkeitä, esim. muistihäiriössä muistamaan edes jotain.

    VastaaPoista
  14. Minäkään en jaksanut lukea Konmaria loppuun :) Osa kirjassa mainituista asioista tai neuvoista ei vaan kolahtanut sitten yhtään. Mutta näinhän se menee, ihmiset inspiroituu ja tykkää eri asioista.

    VastaaPoista
  15. Ostin kirjan. En jaksanut lukea sitä muutamaa sivua pidempään. Nyt se vie tilaa hyllyssä. Taidan hankkiutua siitä eroon.

    VastaaPoista
  16. Ahhahaa! Mulla on Konmari kirjastosta varauksesta (ihan törkeet jonot!), mutta onpa hyvä, että täällä on tiivistelmä, jos en ehdi avatakaan sitä laina-ajan aikana, kuten viime aikoina on tupannut käymään. :D

    Itse todellakin haaveilen blogeissa vilahtaneista ilmavista vaateriveistä, mutta en jaksa oikeasti raivata kamaa ulos - lisäksi asun hamstraajan kanssa, eli jos karsisin omia juttujani niin asuisin edelleen tavarapaljouden keskellä, tuolloin vaan en olisi itse edes valinnut niitä kamoja.

    Itse olen lapsen myötä nimenomaan villiintynyt siivouksen ja remontoinnin suhteen, toki olen edelleen pikkutaaperon kanssa kotona: toisaalta on aikaa nähdä kaikki sotkut ja rumat tapetit kerrankin päivänvalossa ja kunnolla, saa nähdä miten käy kun palaan töihin. Tähän mennessä kuitenkin oma siisteystasoni on ennemminkin kohentunut lapsen myötä - koko ajan on jotain puurosotkuja tai kakkavaippoja siivottavana, jotenkin toi isompi siivoaminen menee helpommin siinä ohella kuin ennen. Lisäksi nykyään jos jostakin löytyy villakoiria, ne ovat HETI pienimmän perheenjäsenen suussa ja vaatteissa, ennen saivat levätä rauhassa nurkissa. (Plus että lapsi rakastaa imuria, se on hyvä ohjelmanumero jos alkaa hermo kiristyä kotoilijoilta.)

    Huomaan kyllä, että minuun vetoaa just tuollaiset elämä prosessina -yksinkertaistukset, toisaalta en laiskana henkilönä ole yhteenkään tämänkaltaiseen 'filosofiaan' todella uppoutua. Kai sitä kaipaa jotain sääntöjä ja rajoja elämäänsä ja luulee, että niistä saisi turvallisuudentunnetta tms. luvattujen muiden vaikutusten lisäksi.

    Nauratti toi joogamattoläppä, itsellä muutama kuukausi sitten hommattu vaaleanpunainen joogamatto kaapissa odottelee edelleen ensimmäistä käyttöään. Enkä varmaan heitä pois saakeli! :D :D

    VastaaPoista
  17. En tiedä menikö mulla jokin nyt nuriperin, mutta innostuin siivoamaan kaappeja heittämään kuusi Ikea säkillistä (joista tosin kaksi niitä pienempiä) vaatteita, kirjoja ja dvd-levyjä pois (osa kavereille, osa sukulaisille, osa Kontin laatikoihin, ihan muutama juttu palaviin roskiin). En ollut kuullutkaan Konmarista ja, kun aloin lukea postausta, innostuin ja ajattelin, että pakkohan tämä on lukea! Mutta Satu sinun loistava tiivistys lopussa auttoi älyämään, että en varmaan edes tarvitse kirjaa :) Lisäksi tulin jälleen kerran samaan lopputulemaan mitä aiemmin: jos ostaa huonekalun, kuten sohvan, täytyy ostaa niin törkeen kallis ettei siitä raaski koskaan luopua.

    VastaaPoista
  18. Täältä tunnustautuu yksi Konmarittaja sekä blogin ahkera lukija, joskaan ei kommentoija ;). Tuo Konmari oli kyllä parasta, mitä voi käsiin antaa hamstraaja-äidin taloudessa kasvaneelle. Kyllä, olen aikaisemminkin luopunut tavarasta, mutta tuon lukukokemuksen syttyi rohkeus luopua todellakin kaikesta 'joka ei tuota iloa'. Lisäksi kirja kävi aivan tajuttoman tarkkaan läpi kaikki ne tekosyyt ja välttelynvaiheet, mitä äidiltäni olen saanut perinnöksi ja riippakiveksi.

    Tuloksena monta jätesäkillistä kamaa roskiin asianmukaisesti lajiteltuna (siis vanhoja pahvilaatikoita, laskuja, paperisälää tms.), konttiin, vaatekräykseen, vähän käyttökelpoisia kamoja kavereille ja nyt järkyttävä satsi tavaraa kirpparille. Ja minä kun luulin eläväni vähällä tavaramäärällä.... =D

    (Japanista lisäyksenä, että siellä lajitellaan jätteet todella tarkasti: muovipullot etiketit poistettuna omiinsa, tölkit omiinsa, muoviroskat, palavat roskat, paperit, pahvit, patterit, elektroniikkakeräys tiettyinä päivinä, isommat roskat kuten patjat/huonekalut joko kirpparille/lahjoitukseen tai sitten roskakuski noutaa ne tiettyinä päivinä kuukauden parin välein riippuen asuinkunnasta. Lajittelujärjestelmä on todella monimutkainen, joten ymmärrän Konmarin valinnan sivuuttaa kokonaan koko kierrätyksen käsittely. Lisäksi voisin uskoa, että Japanin 'convenience' landiasta löytyisi kyllä firma, joka ottaa vastaan jätesäkkejä ja lajittelee ne asianmukaisesti ;D)

    (Pahoittelut maratoonikommentista ^^'' Ja just in case roskien lajittelu Japanissa kiinnostaa: http://homeandawaywithlisa.com/blog/2013/1/31/taking-out-the-garbage-in-japan.html)

    -AM

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?