Halusin tehdä kolme asiaa, ennen kuin toinen lapsi syntyy. Ne littyvät kaikki itseeni. joku pesi keittiön Aivan ensimmäiseksi tilasin ...

Raskausajan himotukset

1.9.15 Satu Kommentteja: 16

Halusin tehdä kolme asiaa, ennen kuin toinen lapsi syntyy. Ne littyvät kaikki itseeni.
joku pesi keittiön
Aivan ensimmäiseksi tilasin kotiimme perusteellisen kotisiivouksen. Palaaminen juuri siivottuun kotiin, johon yksikään pölyhiukkanen ei puunauksen jälkeen ollut ehtinyt laskeutua, oli juuri niin ihanaa kuin olin kuvitellutkin. Aivan, kuin joku olisi heilauttanut taikasauvaa.

Eteinen näytti toiselta, samoin keittiö. Vessanpöntön olivat unohtaneet pestä, mutta annoin sen anteeksi, koska sälekaihtimista oli pölyt pyyhitty ja ikkunalaudat olivat hohtavan valkoiset. Asunnossa oli helppo hengittää ja tuoksui puhtaalle. Lakanat vaihdettu ja keittiö pesty katosta lattiaan. Samoin jääkaappi, eteisen matto ja pölyt lamppujen päältä. Järkyttävän ihanaa kahden sadan euron hintaan!

Siivouksesta pitävä ja siivousfirmojen palveluihin kriittisesti suhtautuva puolisoni ei ollut järjestelystäni kovin otettu, mutta hänpä sattui sopivasti tuolloin olemaan työmatkalla. (Tässä kuten muussakin: ajoitus ennen kaikkea).
eräs onnellisuuden määritelmä: kun joku muu on pyyhkinyt pölyt kirjojenkin päältä
Sitä seuraavalla viikolla tilasin meille kotiin ikkunoiden ulkopesun. Kolmen asunnon talossamme on yli kaksikymmentäviisi ikkunaa ja niistä osa monen metrin korkeudessa. Reykjavikilainen ikkunanpesufirma veloitti työstään vain satasen. Satasen! Se oli paras hankinta, mitä olen elämässäni vastaavalla rahasummalla tehnyt. Nyt lasin läpi näkee kirkkaan maailman. Ilokseni huomasin, että ei niissä olkkarin ikkunalaseissa ollutkaan naarmuja! Se oli ihan rehellista laajalle levinnyttä linnunpaskaa ja muuta töhnää.

Tässä kohtaa koti oli puhdas ja siisti. Sitten katsoin kokovartalopeiliin. Ja katsoin asialliseksi tilata remonttiajan myös itselleni.
miten voi jalkakylpy muoviämpärissä tuntua näin hyvältä?!
Menin päiväksi hoitolaan: kokovartalohieronta, pedikyyri, kasvohoito, kulmien nyppiminen (viimeisestä pinsettikäsittelystä olikin vasta 15 vuotta aikaa), sauna ja jalkahieronta - tämä kaikki sadalla viidelläkympillä. Valitsin ihan tarkoituksella old skool -henkisen hoitolan - siis sellaisen, jossa anoppinikin käy. Ei solisevia vesiputoksia, kukkia hierontapöydä alla, huonetuoksuja tai muuta oheistoimintoa vaan ihan tavallista hiljaa olemista ja iso froteepyyhe ympärillä. Sauna, jossa sai suomalaiset löylyt ja kosmetologi, joka ei antanut kasvohieronnan ja kuorinnan aikana yhtäkään ihonhoitosuositusta.
pientä turvotusta, mutta onpa kynsilakkaa
Okei, nyt olen valmis. Tai siis melkein!! Huomenna pitäisi tehdä valmiiksi arvonlisäverotilitys kirjanpitoon, viimeistellä yksi kirjoitusjuttu, päivittää kaksi ekseliä ja tehdä viikonloppuna yksi lyhyt ja pitkään odotettu työmatka. Sitten sen jälkeen voisin ottaa jaon kahteen yhdellä epiduraalilla ja alkaa taas nukkua vatsallaan.
matkalla paratiisiin

16 kommenttia:

  1. En tiedä käytetäänkö Islannissa, mutta mulle iskettiin downstairsiin sellainen kuin pudendus-puudute. Ja ai että se oli ihana!! Paikallispuudute joka vei ponnistuskivun kokonaan, ei kuitenkaan niin vahvasti kuin epiduraali. Suosittelen jos sen sattuu saamaan, vaikka sekin on kait vähän henkimaailman juttuja kenellä toimii ja kenellä ei. Sen voi saada ihan loppussa, jos kaikki on jo käytetty. Mä jouduin menemään luomuna kun poika syntyi tunnissa ja oli jo melkein ulkona kun sairaalaan päästiin. Sitten ihana kätilö päätti kokeilla vielä tätä. Tsemppinä voin kertoa että ekan jälkeen hankin itselleni luvan pelkosektioon koska ei koskaan enää. Ja tää toinen tulikin kuin oppikirjasta; ihana, helppo, (KIVUTON) kokemus. Juuri niin ällöttävän ihana kuin jotkut hehkuttaa. Toivon sullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä en ollut kuullutkaan, pitääkin pyytää cocktail-listaa nähtäväksi osastolle saapuessa ;)
      Jotenkin outoa ajatella, siis ensimmäiseen kokemukseen peilatessa, että synnytys voisi sujua täysin kivuttomasti. Se olisi upeaa.

      Poista
    2. No, juuri tämä ekan hirvittävän kipukokemuksen (juu EI unohdu) jälkeen voin sanoa että oli kivuton. En tosiaan muista kipua, kroppa ei muista, ja siksi käytin adjektiivia kivuton. Koska ekasta värisee fasciat vieläkin enkä todellakaan ole unohtanut, vaan selkäytimestä hiipuu se pieni muisto. En tiedä mistä johtui, Ehkä nopeudesta, olin jo ponnistusvaiheessa kun kotoa lähdin ja siitä että kaikki rysähti kerralla päälle ja kesti vain hetken, Oikeesti, vaille 30min sitä kovaa kipua :D Olin hyvin HYVIN yllättynyt, koska olin koittaut kaikin tavoin valmistautua paluu helvettiin-kokemukseen. Ja oli se upeaa, varsinkin kotona kun oli kirkas pää ja toimiva kroppa.

      Poista
  2. Voin vain kuvitella, miten ihanaa olisi astua noin puhtaaseen kotiin. Sinne on vauvankin hyvä syntyä :) vaikka ymmärrän myös miestäsi, minuakin arveluttaisi päästää kotiini ventovieraita tekemään jotakin niin intiimiä kuin siivoamaan :D mutta työtähän he tekevät ja rehellisestä työstä maksaa mielellään. Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen! Kaikki menee varmasti hyvin, epiduraalilla tai ilman (sain sen omassa synnytyksessäni, mutta ei ehtinyt auttaa: kaikki tapahtuikin sitten onneksi nopeasti)! -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puoliso ei haluaisi kenenkään vieraan hiplaavan esim. levyhyllyä. En ymmärrä :D

      Poista
  3. Mie sain kanssa pudendaalipuudutuksen, kun yhtäkkiä olinkin jo auki sen 10cm. Hirvitti se epiduraali ja onneksi kestin avauskivut ja sit sitä epiduraalia ei voi enää antaa... mutta sain tosiaan pudendaalin ja ponnistaminen ei sattunut yhtään. Tosin ois sattunut, jos ei ois saanu ponnistaa. Ja onneks sain, kesti sen verta pitkään tuo ponnistaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää nyt kyllä heti lukea tästä pudepuudutuksesta lisää. Kiva että se nousi täällä esiin!

      Poista
  4. Kirjastossa törmäsin uuteen kirjaasi, ja luinkin sen samantien! Olen satunnaisesti seurannut blogiasi, mutta vielä enemmän tuossa kirjassa tulee esiin sun erinomainen asenteesi! Voi kunpa siitä tarttuisi minuunkin ripaus! Hoidan kahta pientä lasta kotona ja kyllä usein tuntuu etten saa mitään tehtyä, vaikka sekin taitaa olla vain asennekysymys. Ihan hengästyneenä luin kirjastasi miten tehokas ja samalla innostunut voi pienen tytön äiti olla myös työprojekteissa.

    Enivei, hyvä kirja, ja tuli vaan tästä postauksesta kimmoke sitäkin kommentoida, kun täällä haaveilen jonkun muun tekemästä kotisiivouksesta ja hierontaan menosta yms, mutta en oo vielä saanut aikaiseksi kun suomalaiseen tyyliin pitää joka asiaa niin jahkailla. Kai sitä voisi pankkitilin sijaan sijoittaa johonkin muuhunkin :)

    - Hilu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans haluun kittää sua tosi innostavasta asenteesta elämää ja kaikenlaista tekemistä kohtaan, you are an inspiration! Nyt mäkin laitan tän koneen kiinni ja listaan ylös asiat jotka haluun tehdä ja sitten... just do it.
      Tsemppiä synnytykseen, hyvin se menee, oot niin rautaisessa kunnossa :)
      -Anna

      Poista
    2. Kiitos ihanasta palautteesta!! Juu ehdottomasti käyt pamperoimassa itseäsi ja tilaat siivoojan, jos vain kassatilanne antaa periksi. Sitten sitä jaksaa taas eri tavalla ja minä ainakin sain siinä hierojantuolissa maatessa taas uusia ideoita, joita haluaisin päästä toteuttamaan. Mutta tosiaan yksi lapsi on yksi lapsi ja sitten kun niitä on kaksi niin veikkaan että pakostakin vauhti vähän hidastuu muutamaksi vuodeksi. Kai?

      Mutta on kyllä myönnettävä, että olen ollut myös pirun onnekas siinä, että lähes naapurissa asuu eläköitynyt mutta teräskunnossa oleva anoppi - ilman sitä olisi ainakin puolet kaikesta mitä olen viime vuonna tehnyt, tekemättä.

      Kiitos tsempeistä teille ihanat!

      Poista
  5. Sinulla on hyva asenne elamaan! Peukkuja jatkoon!

    VastaaPoista
  6. Hyvältä kuulostaa! Paitsi en halua lannistaa, mutta mahallaan ei välttämättä ihan heti synnytyksen jälkeenkään pääse nukkumaan. Siitähän vois tissit räjähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai saakeli niin. Tämä(kin) fakta oli jo päässyt unohtumaan. No ainakin pääsen sängystä ylös muutenkin kuin vyörymällä ja peruuttamalla - haha. Ellei sitten ole paikat niin tikissä, että ei paljoa ponnistella mihinkään suuntaan. Sormet ristiin - ehkä tapahtuu ihme, ja synnytys on täysin kivuton, nopea eikä nirhaa mitään paikkaa hajalle. Toivossa on hyvä elää...

      Poista
    2. Sen "ihmeen" on moni kokenut, ja sen nimi on ei-ensimmäinen synnytys. :)

      Mulla oli eka synnytys 30 h, ja parista epiduraalista huolimatta siihen tietty ehti mahtua paljon kivuliaita hetkiä. Seuraavassa pyysin ensin ilokaasua siihen asti, että alkaisi kunnolla sattua, jolloin saisin epiduraalin. 1,5 tuntia meni ilokaasulla, kunnes sanoin, että nyt voisin ottaa sen epiduraalin. Kätilö sanoi, että mitäs jos mieluummin rupeaisit ponnistamaan. Toinen synnytys kesti kaikkiaan 3 h.

      Poista
  7. Mä haluan kans muutaman sanasen sanoa rohkaisuksi. Kolmatta lasta synnyttäessä ehdin olla sairaalassa vain pari tuntia, lilluin sen ajan lähes kokonaan ammeessa ja vain hetken oltuani kuivalla maalla sain alkaa ponnistaa. Kaikki meni niin hyvin, ei pienintäkään vekkiä missään. Mäkin sain pudendaalipuudutuksen, enkä muuta. Sen vaikutuksesta en nyt osaa tarkemmin sanoa, mutta tyttö oli ulkona 1,5 minuutissa. �� Nyt 5 vk synnytyksestä olo on ihan normaali. 5 kg painoa jäljellä, jumpat alkaa ensi viikolla. Mieli on hyvä ja iloinen. Kohta näkyy taas päkki.

    Sylvia

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?