Islantilainen voittaa aina -kirjasta englanninkielinen käännös

Tämän viikon mahtavat uutiset maltoin hautoa perjantaille asti: Islantilainen voittaa aina -kirjasta tulee englanninkielinen käännös. Käännöspöydällä nyt, kaupoissa viimeistään loppukesästä. Hell yea!

Ei tätä mikään HarperCollins julkaise (vielä, kjähkjäh), vaan aloitan kiltisti kotimarkkinoilta, Islannista. Kustantaja on paikallinen pienkustantamo Odinsauga, joka on julkaissut mm. monia mainioita lastenkirjoja.

Totta kai olen aina halunnut, että kirjani myyvät mahdollisimman paljon. Suomi on pieni kielialue eikä sen kokoisilla markkinoilla erinomainenkaan asiaproosa myy kuin keskimäärin muutamia tuhansia kappaleita vuodessa. Käännöksellä lukijakuntaa pystyisi kasvattamaan suuremmaksi. Ja arvatkaa vaan, kuinka monesti minulta on kysytty, voisiko sen Islannista kertovan kirjan saada englanniksi. Käännöstä ovat mankuneet niin Islannin sukulaiset, ulkomaalaiset kaverit kuin kaupassa suomenkielistä painosta hipelöineet turistit. Satoja kertoja.

No voisihan sen saada, mutta yksi pieni juttu on siinä ongelmana: kääntäminen, paino ja jakelu. Ei ole ilmaista ei. Koska kirja kertoo Islannista, se olisi luontevinta julkaista Islannissa. Täällä 320 000 asukkaan maassa markkinan koko on viidestoistaosan Suomesta. Vaikka islantilaiset ovat ahkeria lukijoita ja kirjojen ostajia, eivät paikalliset kirjankustantajat rahakasoissa tarvo. Rahat ovat tiukalla ja käännöksiä tehdään non-fictionista todella vähän.

"Ei ole budjettia" vastasi minulle useampikin kustantamo. Ymmärrettävästi.

Mutta kun minä haluan, että Islannin-väki voi vihdoin lukea, millaisia juttuja heistä olen kertonut. Haluan myydä kirjaa erinomaisena matkamuistona Islantiin tuleville turisteille. Haluan, että portfoliossani on yksi hyvä käännöskirja, koska silloin on todennäköisempää että niitä tulee enemmänkin.

Koska halusin sen käännöksen, niin aioin sen myös saada!

Päätin ottaa käännöskulut omille harteilleni ja lähettää kustantajalle valmiin, oikoluetun käännöksen. Toimitan myös valmiit erinomaiset kuvat (jotka puolisoni on ystävällisesti suostunut antamaan käyttööni edes ilman lisätiskausvuoroja) ja idean kirjan nimestä ja kannesta. Rahoitan oman osani apurahoilla ja omasta pussista. Kustantaja hoitaa graafisen suunnittelun, painon ja jakelun.

Olosuhteet ja yhteistyökumppanit ovat välillä tekemistä vastaan, se on ihan normaalia. Pankki ei anna lainaa, sidoryhmillä ei ole budjettia, portinvartija ei ole kiinnostunut ja ruokaketjussa seuraava ei koe sinua tai ideaasi kiinnostavana. "Kiitos ei tällä kertaa" on ihan ymmärrettävää ja normaalia: en minäkään  lähde mukaan jokaiseen soitteluun, johon pyydetään. Ei välttämättä ole aikaa, rahaa tai kiinnostusta - tai idea on huono.

Joskus kannattaa kuunnella päättäjää ja tiputtaa hanskat. Sidosryhmä saattaa nimittäin olla itseä fiksumpi. Mutta jos itselle tärkeän asian haluaa todella toteuttaa huolimatta siitä, onko se muiden mielestä järkevää vai ei, pitää toimia eikä jäädä vinkumaan ettei kukaan ymmärrä eikä ketään kiinnosta. Siinä ei pilaa kuin oman ruokahalunsa.

Joskus asiat siis pitää tehdä itse. Eli kääriä hihat, muuttaa olosuhteet itselle suosiollisiksi, hypätä ravintoketjussa pari askelta eteenpäin - ja pitää tulppa tiukasti veneessä kiinni.

Niin. Eihän tämä tekeminen ilmaista ole. Mutta olen ajatellut sen niin, että joku pistää säästöjään italialaisiin nahkakenkiin, minä käännökseen.

Sitä paitsi minulla on sellainen kutina, että käännös myy kyllä - huonoimmassakin tapauksessa ainakin sen verran, että kulujen jälkeen jää rahaa ostaa itselleni ne italialaiset nahkakengät.

Tunnisteet: , , ,