Kulutusluottoyhtiö Credit24 haastoi pohtimaan rahankäyttöä ja lainanottoa. Näin Islannissa asuvan näkökulmasta aihe on mielenkiintoinen...

Kun islantilainen kuluttaa rahaa

13.1.16 Satu Kommentteja: 20


Kulutusluottoyhtiö Credit24 haastoi pohtimaan rahankäyttöä ja lainanottoa. Näin Islannissa asuvan näkökulmasta aihe on mielenkiintoinen, koska mullahan meni melkein neljä vuotta tajuta, että mitä ihmettä ne kaupat mainostavat aina kerran kuussa luukuttaessaan some-kanavissaan ja ikkunakylteissä "nýtt kortatimabíl!!". Jotain uusia kortteja? Kanta-asiakasohjelmaa? Ehei - vaan uutta luottokortin laskutuskautta. Uuden "kortatimabilin" koittaessa ostokset menevät vasta seuraavan kauden luottokorttilaskulle. Kaupat kertovat tästä asiakkailleen, jotta ne rohkenisivat vinguttaa luottokorttia enemmän - koska lasku pitää maksaa vasta parin kuukauden päästä ja sehän tarkoittaa islantilaiselle samaa kuin joskus sitten hamassa tulevaisuudessa ehkä.
                                                                                       Yhteistyössä Suomen Blogimedia ja Credit24 
                                                                             (Haluatko tietää enemmän? Lue lisää ja hae lainaa
Islantilainen ottaa ne kaikki.
Keskiarvoislantilaisen rahankäyttö eroaa todella paljon suomalaisesta. Yksilötasolla eroja on tietysti täälläkin eli puhun nyt siis yleisesti ja yleistäen. Jos suomalainen hyvätuloinen piilottelee rahojaan ja miettii, että kenellä onni on sen kätkeköön, niin täällä ei todellakaan toimita niin. Kellä rahaa on, sen näyttäköön. Ja vaikka ei olisikaan, on ihan suotavaa antaa olettaa, että on.

Täällä eletään vieläkin vähän sellaista 1980-luvun juppiajanjaksoa, eli rahan kuuluu näkyä ja kuulua ja tuotemerkkien olla isosti esillä. Marimekon unikko on edelleen trendikäs, koska sen kaikki tunnistavat Marimekoksi. Iittalan tuotteista menevät parhaiten kaupaksi ne, jotka ovat sitä perinteistä eli tunnistettavinta Iittalaa. Siis Kastehelmet, Ultima Thulet ja Aalto-maljakot. Kun kyläilen islantilaisten tuttujeni luona tai kun seuraan paikallisten Instagram-tilien kuvavirtaa repeilen, kun ihmiset esittelevät Iittala-astioitaan. Niissä pidetään tarrat kiinni viimeiseen asti! Että kaikki varmasti huomaavat, että nämä ovat Iittalaa (meillä on näet siihen varaa). Voi nolotus.

Nyt on menossa taas kiihkeä nousukausi. Sen huomaa etenkin siitä, että paikalliset rohmuavat kaupoista jättikokoisia televisioita, ipadeja ja äänentoistolaitteita kuin paahtoleipää. Samaan aikaan paikallinen jätteenkeräys- ja kierräytyslaitos Sorpa täyttyy ihan hyväkuntoisista ja käyttökelpoisista kodinelektroniikasta. Kävimme pari viikkoa sitten viemässä Sorpalle aaltopahvia ja tyhjiä pulloja. Siellä oli taas kontit täynnä ihan käyttökelpoista tavaraa.

Jännää tässä kuviossa on se, että islantilaiset eivät tienaa mitenkään järjettömän paljoa verrattuna vaikkapa suomalaisiin. Tämä ei ole mikään Euroopan Norja tai Sveitsi. Keskipalkka on sama, euroissa mitattuna jopa vähän matalampi kuin Suomessa. Veroprosentti ei nouse yli viidenkymmenen prosentin, mutta kyllä jokainen maksaa tuloistaan kuitenkin aika ison määrän valtiolle ja kotikunnalleen. Palkasta napsahtaa vähintään kolmannes ja isotuloisilta lähes puolet veroihin. Lapsilisät ovat peruspalkansaajalle tosi pieniä eikä esimerkiksi opintorahasysteemiä ole.

Kulutusta paikataankin hyvin paljon lainarahalla. Luottokorttikikkailun ohella tilin saa korkoa vastaan miinukselle ja melkein kaikilla islantilaisilla on jos jonkinsortin lainaa: kulutusluottoa, autolainaa, mökkilainaa, asuntolainaa, opintolainaa...
Merta edemmäs kalaan.
Höveliltä tuntuiseen lainanottoon on pari ihan loogista syytä.

Islannissa on käytännössä täystyöllisyys. Kaikille on töitä. Töitä on enemmän kuin tekijöitä: juuri toissapäivänä kuuntelin radiohaastattelua työmarkkina-asiantuntijoista,  jotka totesivat olevan ihan päivänselvää, että seuraavina vuosina tänne tarvitaan lisää väkeä. Matkailuala kaipaa tuhansia maahanmuuttajia. Nykyinen asukasmäärä ei mitenkään riitä kattamaan työvoimatarvetta.

Luottokorttilainoja ja kulutusluottoja uskalletaan ottaa ja tilin annetaan tipahtaa reilusti miinukselle ilman sydänkohtausta, sillä kaikki tietävät, että oikein tiukan paikan tullen eli kaikkien lainojen erääntyessä yhtä aikaa voi lisätä työtekoa. Itse asiassa aika monella islantilaisella on useampi kuin yksi työpaikka. Arkipäivät tehdään yhtä työtä, viikonloppuisin jotain muuta ja jollain saattaa olla vielä joku iltatyöviritys arki-illoille. Downshiftaus ei ole saanut täällä juurikaan jalansijaa.

Toisekseen täällä totutaan ottamaan isoja määriä lainaa jo parikymppisenä. Islannissa ei ole sellaista ylellisyyttä kuin opintotuki. Yliopistojen lukukausimaksut ovat vuodessa vain muutaman satasen, mutta kirjoihin, syömiseen ja asumiseen tarvitaan rahaa. Suurin osa opiskelijoista nostaa opintolainaa reilu tuhat euroa kuussa. Koska opintolaina on suhteellisen matalakorkoista lainaa, hekin jotka eivät lainaa tarvitse, nostavat sitä.  Nämä kaverit jatkavat asumista vanhempiensa luona ja pistävät opintolainan säästöön. Opintojen loputtua kasassa on muutama kymppitonni opintolainaa, joka käytetään ensiasunnon käsirahana. Sitten maksetaan takaisin sekä asuntolainaa että isoa opintolainaa.

Rahan suhteen olen melkoinen nysvääjä. Oman arjen budjetointi antaa kiksejä. Saan mielenrauhan kun tiedän paljonko rahaa tulee ja paljonko sitä menee. En ole kuitenkaan lainaamista vastaan: joissakin tilanteissa lainaaminen voi olla hyvinkin järkevää. Bisneksen pyörittämiseen tarvitaan lainaa ja tutkinnon rahoitin osaksi lainalla.  Omina opiskeluaikoinani ostin muutaman kodinkoneen osamaksulla ja kustansin pari reissua pienillä kulutusluotoilla, koska opiskelijana en saanut luottokorttia.

Ainoa iso lainani on tällä hetkellä asuntolaina, sillä ostimme muutama vuosi sitten asunnon omakerrostalosta.  Jos me asuisimme Reykjavikissa velkaisen omistusasunnon sijaan vuokralla, kuukausittaiset asumismenomme olisivat melkein kaksinkertaiset koska vuokrataso täällä on niin korkea. Lainamme siis itse asiassa tuo meille säästöjä. Varsinkin kun tavoitteemme on aika epäislantilainen: maksaa laina pois niin pian kuin mahdollista.

Emme halunneet säätää kuukausilyhennyksiä mahdollisimman pieniksi, jotta jäisi enemmän rahaa kuluttaa. Emme halunneet myöskään ostaa tilavaa, suuri-ikkunaista uudistaloa viidellä makuuhuoneella, vaan hankimme pienehkön asunnon vanhasta omakotitalosta. Tähän oli ihan pätevä syy: Islannissa nimittäin suurin osa asuntolainoista on sidottu inflaatioon. Jos inflaatio on vuodessa vaikkapa 10 prosenttia (täällä on usein ollut sen verran ja ylikin), asuntolainan koko kasvaa vuoden aikana 10 prosenttia ja siihen tulee vielä korot päälle - jotka eivät tosiaankaan ole lähelläkään euroalueen euriboreja. Jos lainaa ei lyhennä reippaasti, se ei lyhene koskaan vaan jatkaa paisumistaan. Ja sitähän suomalaiset hermoni eivät kyllä paukkumatta kestä.
Reykjavik ensi silmäyksellä: rauhallinen, uinuva, maalainen. (Älä anna ensivaikutelman hämätä.)
Islantilaisia noin keskimäärin laina ei näytä stressaavan. Lainaa tai omaa rahaa, ei sen niin väliä. Pääasia on, että päällepäin näyttää hyvältä. Vai mitäköhän pitäisi ajatella siitä sukulaispojasta, joka on melkein puolet minua nuorempi, pari vuotta sitten valmistunut koltiainen, ja ajaa autolla, jonka lähtöhinta on iso osa oman kotini arvosta. Auton nähdessäni minua alkoi yskittää pelkkä ajatuskin 70 000 euron korkeakorkoisesta autolainasta. Eikä se ole edes luksusmallin sähköauto joka säästää bensakuluissa vaan peltikasa, joka vie saletisti kaupunkiajossa 20 litraa satasella! Sanonpa vaan, että ihan järjetöntä ottaa kallis laina hankkiakseen asia, jonka arvo vain laskee ja joka ajan kuluessa vain vie rahaa.

Tässä on tosin mahdollisuus vielä toiseen selitykseen. Ehkäpä sukulaispojalla ei sittenkään ole sitä järkyttävää autolainaa vaan paljon parempi juttu: kaapissa paikallisten hyvin tuntema vaurauden lähde eli nekrohousut. Siis islantilaiset kuolleen miehen kalsarit. Paikallisen suullisen perimätiedon mukaan nekrohousut valmistetaan seuraavasti (jostain kumman syystä olen tämänkin ottanut joskus selville):

1. Sovi elävän miehen kanssa, että hänen kuoltuaan häneltä saa nylkeä ihon vyötäröstä alaspäin.
2. Varasta köyhältä leskeltä jouluna tai pääsiäisenä kolikko, ja ompele se housujen munaskuihin.
3. Lausu asiaankuuluvat loitsut ja kas, kuolleen miehen pitkät kalsongit ovat käyttövalmiit!
4. Älä kuole nekrohousut jalassa, koska sitten joudut ikuiseen kadotukseen (etkä pääse nauttimaan rikkauksistasi.)
5. Jos haluat luovuttaa housut toiselle henkilölle, ne tulee riisua siten, että omistaja riisuu lahkeen kerrallaan ja kaupan toinen osapuoli pujottaa jalkansa vapautuviin puntteihin. Näin housut kiertävät perheissä vaurauden turvaajana sukupolvelta toiselle. (Nyt siis tiedätte, mitä siellä islantilaisisissa sukujuhlissa ihan oikeasti tapahtuu.)

Eli siis rakkaat suomalaiset. Jos rahapula iskee, mutta vippaaminen epäilyttää, tulkaa käymään täällä Islannissa ja tutustukaa funktionaaliseen housumuotiin. Saatte hyvät tuotto-odotukset ja tuette samalla kierrätysmateriaalien käyttöä!


Päivitys 1.7.2016: Jouduin laittamaan kommentoinnin kiinni, tuli niin kamalasti roskapostia. Sorry!

20 kommenttia:

  1. Kommenntini ei liity ylläolevaan nahkahousumuotiin, vaan olisi ihan simppeli kysymys.
    Mä olen totaalitumpelo nettiasioissa; enkä siis ole mukana missään pikasysteemissä (ainoastaan tässä ammuvainaan aikaisessa sähköpostissa).
    Siitä seuraa se, että kun mun pitäisi lähettää sulle kysymys, jota en tässä vaiheessa halua yleiseen levitykseen, en löydä edes sun sähköpostiosoitettasi (joltain muulta bloggarilta olen löytänyt). Onko se jostain luettavissa vai voisitko laittaa sen esille. Jollei onnistu näin, voin tietty laitta seuraavaan viestiin oman mailiosoitteeni (siis kaikkien nähtäville...ehheh). terveisin Merja H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Se on tuolla Satu Rämö -sivulta (eli http://www.salamatkustaja.com/p/kirjoittaja.html)
      On siis muotoa satu (ät) suomi (piste) is.

      :)

      Poista
  2. Täystyöllisyyteen liittyen - löytyisikö sinulta vinkkejä, miten voisi hakeutua Islantiin töihin? Julkaistaanko avoimia paikkoja jossain, vai onko parempi strategia hankkiutua paikalle ja kierrellä kyselemässä? Kieli varmaan pitäisi olla hanskassa, vai pärjääkö esim. englannilla vaikkapa IT-alalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo koskaan itse hakenut täältä töitä, eli en oikein tarkalleen tiedä, valitettavasti :) Mutta paras keino tuntuu olevan se, että jos haet asiantuntijatöitä, verkotu LinkedInissä, haravoi hr-tyypit ja laita lyhyt tiedusteluviesti ja kerro sun erityisosaaminen. Englannilla pärjää matkailualalla hyvin ja myös vaativimmissa asiantuntijatehtävissä. Täällä on paljon ulkomaalaisia etenkin it-alalla duunissa, jotka eivät puhu islantilaisia.

      It-alalla työskentelevät kaverini vaihtavat työpaikkoja aika usein, kysyntä on käsittääkseni aika kova tietyillä aloilla. Tsiigaa ainakin peliyhtiö CCP (niillä on hyvä rekrysivusto) ja Plain Vanilla, joka on yksi isoja menestystarinoita viime vuosilta. Muita isoja islantilaisia työllistäjiä on esim. Össur, MS (paikallinen Valio), Icelandair ja alumiinifirmat.

      Jos hakee töitä ravintoloista, kahviloista jne. eli suorittavammasta työstä, kannattaa tulla paikalle ja kiertää paikkoja.

      Toivoittavasti tästä oli apua :)

      Poista
    2. Hei, loistavaa! Kiitoksia ihan hurjasti vinkeistä! Mullahan on tämmöinen sekametelisoppaosaaminen, humanistipohjalta IT-alalle ja markkinointiin ja koulutan vielä sukeltajiakin siinä sivussa. Pitää vissiin muistella, että miten sitä itseään oikein kehuttiinkaan taas.

      Projektia käyntiin!

      Poista
  3. Taas jälleen kerran kiinnostavaa luettavaa - kiitos! Siellä ilmeisesti todellakin eletään enemmän hetkessä. Olisi mukavaa kuulla ihan asiasta toiseen myös suomalaisen ja islantilaisen vauvanhoito/lastenkasvatuskulttuurien eroista - sellaisiakin varmaan on? Kirjastasi muistelen, että islantilaiset hankkivat paljon lapsia ja mahdollisesti nuorempinakin (?) kuin täällä. Ollaanko myös lastenhoidossa jotenkin rennompia? Missä se näkyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä :) Olen itse asiassa suunnittelemassa juurikin tuosta aiheesta postausta. Palaan!

      Poista
  4. Kulutusluotot ovat iso syy suomalaisten maksuhäiriömerkintöihin, en arvosta tämmöisiä yhteistöitä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin vähän yllätyin tällaista kulutusluotto-yhteistyötä. Ei oo mun mielestä ihan samassa linjassa blogisi muiden teemojen kanssa. Aika harvalle kulutusluotot kai on oikeasti millään tavalla järkevä sijoitus. Mulla on mielikuva, että ne on yleensä se viimeinen epätoivoinen oljenkorsi, joka johtaakin sitten vaan suurempiin hankaluuksiin.

      Mutta nekrohousuille peukut!

      Poista
    2. Tuolla Creditin sivulla kerrotaan, että tässä mainostettavan kulutusluoton vuosikorko on yli 50%! :-D Ei ole tarkoitus jeesustella, mutta en oikeasti keksi yhtään tilannetta, jossa tollainen laina kannattaisi ottaa.

      Poista
    3. Mä oon itse ottanut lyhytaikaisia kulutusluottoja esim opiskeluaikoina kun ei ollut luottokorttia mutta tarvitsin rahaa johonkin pieneen hankintaan heti - esim kurssikirjoihin ja opintoraha kilahti tilille vasta seuraavassa kuussa.

      Kaikista lainoista voi tulla ongelmia jos niitä ottaa liikaa eikä niitä pysty maksamaan. Jos ottaa lainaa selvitäkseen vanhoista lainoista ollaan jo ns deep shit (ellei tarkoituksena ole vaihtaa vanhaa lainaa matalakorkoisempaan lainaan).

      Siis noin selvennyksenä oma kantani lainaamisen järkevyyteen :)

      En mä jeesustelina ota, no worries. Lyhytaikaiset ja pienten summien lainat on aina todelliselta vuosikoroltaan paljon korkeampia kuin vaikka asuntolaina 30 vuodelle. Esimerkki: kun lainaa satasen, maksa kuukauden päästä takaisin 104 euroa, siinä on jo vuosikorko lähellä sitä 50 prosenttia...

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus, mutta mullakin nousi karvat pystyyn kulutusluottojen mainostamisesta. Ei tunnu yhtään istuvan tän blogin tai Suomen blogimedian tyyliin. Koen myös epämiellyttävänä, että Credit24 on ikään kuin vaivihkaa ujutettu postaukseen, sen sijaan että suoraan arvioisit palvelua kuten yleensä teet yhteistyöpostauksissa. Yleensä Salamatkustajan mainospostaukset on hyvin toteutettuja ja tuotteet huolella valitun oloisia. Miksi halusit tehdä tämän yhteistyön?

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas ihailen "lainamainoksen" toteutusta. Tekstissähän Satu selkeästi arvostaa suu säkkiä myöten elämistä ja toteaa, että islantilaiset ottavat herkästi luottoja, koska tietävät pystyvänsä maksamaan ne - lisätöitä kun löytyy.

      Mirja

      Poista
    2. Myös mun mielestä tän postauksen sisältö oli sinänsä mielenkiintoinen, ja ilman mainosta olisi ollut Satun Islannin havainnoinita parhaimmillaan! Kulutusluottomainokseen yhdistettynä mulle tuli kuitenkin sellainen viba, että lukijoita kannustetaan klikkailemaan vippisivustolle sillä perusteella että eivät Islantilaisetkaan stressaa velkaa. En usko blogin aiemman tyylin perusteella että se oli Satun tarkoitus, siksi ajattelin että on rakentavaa huomauttaa asiasta. Jos kulutusluottoja mainostetaan lukisin mielummin postauksen, jossa myös avoimesti perustellaan myös miksi kyseinen yhteistyö on valittu ja mitä mieltä Satu itse on palvelusta.

      -Anna

      Poista
    3. Anna, mähän totean jo ekassa lauseessa että miksi nyt kirjoitan rahasta. En puhuisi siis ujuttamisesta. Enkä mä lähde mukaan mihinkään epämääräiseen linkittämiseen vaan kerron kyllä suoraan mistä on kyse.

      Mä en halua alkaa ruotimaan erilaisten lainojen hyvyyksiä ja huonouksia tai vielä vähemmän suosittelemaan laina- tai vaikkapa sijoitusinstrumentteja, koska ihmisillä on hyvin erilaisia tilanteita ja mahdollisuuksia eikä tämä ole talousblogi.

      Siksi kerroin vain mitä itse teen ja mitä olen tehnyt oman arkeni kontekstissa ja minkälaista lainaamiseen ja kuluttamiseen suhtautuminen täällä Islannissa on.

      Mä en ainakaan haluaisi sanoa että lyhytaikainen satasen luotto on vain idiootteja varten, koska olen siihen itsekin turvautunut opiskeluaikana esim kirjahankinnoissa. En väitä että se on hyvä tapa, mutta mulle se oli siinä tilanteessa ainoa vaihtoehto. Ja kun lainan maksoi heti pois, siitä ei tullut ongelmaa. Sain kirjat, pääsin tentistä läpi ja valmistuin :) Olisin voinut tietty myös mennä rahan kanssa baariin, jättää lainan maksamatta, menemättä tenttiin, tuntea nahoissani kasvavat korkomenot ja saada maksuhäiriömerkinnän. Nää jutut kun voi päättyä niin monella eri tavalla.

      Poista
    4. Kiitos kun vastasit ajatuksella :)

      Mä itseasiassa oon tein töitä tämänlaisten lainojen parissa jonkin aikaa, ja siinä tosiaan näki että iso osuus lainojen ottajista oli tosiaan ihan hyvätuloisia ihmisiä jotka vaikuttivat pärjäävän hyvin elämässään, eivät idiootteja. Ne vaikeimmat tapaukset tosin sitten työllistivät eniten, jäivät sen sen takia eniten mieleen ja jättivät todella huonon maun suuhun koko alasta.

      Sanot ettet halua ruotia tai suositella lainoja, mutta eikö tuotteen promoaminen ole suosittelua? Miksi mainostaisit tuotetta, jota et halua suositella? Eihän se ole sun vastuulla mitä kukin talousasioittensa suhteen tekee, mutta kuitenkin tietoisesti osallistut luomaan positiivista mielikuvaa Credit24stä ottamalla osaa sen kampanjaan. Ja saathan sinä niin tehdä, mutta silloin lukisin mielelläni jo postauksessa miksi.

      Tarkoitan ujuttamisella sitä, että yleensä kun blogeissa tehdään yhteistyötä jonkun yrityksen kanssa, postaus rakentuu sen ympärille että tuotteet esitellään ja bloggaaja kertoo mitä mieltä itse on palvelusta. Vaikka yhteistyö on tässä selkeästi kerrottu alussa eivätkä linkit tosiaan ole hämäriä, tässä Credit24 yritysbrändi yhdistyy vaihvihkaa kiinnostavaan postaukseen ja Salamatkustajaan ilman, että yritys palveluineen joutuisi minkäänlaisen kriittisen arviointi kohteeksi. Tuotearvostelun ympärille rakentuvassa yhteistyöpostauksessa tuo kriittinen arviointi on laadukkaissa blogeissa sisäänrakennettu itsestäänselvyys. Tosin voi olla, että toisen tuotteen kohdalla en olisi edes kiinnittänyt tähän huomiota tähän asiaan. Tunnereaktio kulutusluottoihin vaan herkisti miettimään tätä aspektia.

      Todella toivon että kommenttini eivät vaikuta ilkeältä nillittämiseltä, koska pidän sinusta ja kirjoituksistasi todella paljon! Juuri se, että Salamatkustaja on suosikkiblogejani sai minut innostumaan ajatusteni avaamisesta.

      -Anna

      Poista
    5. Siis just hyvää tällainen keskustelu, eli hyvä kun kommentoit. Onkin loistavaa että on nää kommenttiboksit, koska täällä voi jatkaa asiasta puhumista. Kaikki ei aina mahdu postaukseen...

      Mä en siis oo itse ottanut credit24:lta lainaa enkä halunnut ottaa tätä postaustakaan varten kokeilumielessä (en edes saisi koska mulla ei ole osoitetta Suomessa). Mä tosin vertailin tosi paljon näiden Suomessa saatavilla olevien kulutusluottojen vuosikorkoja ennen kuin suostuin tähän yhteistyöhön - kun en mitään mafiaa kuitenkaan halua mainita edes nimeltä. Musta tällä firmalla oli selkein hinnoittelu (eli ei sisään leivottuja piilokuluja jotta todellinen vuosikorko saattaisiin näyttämään matalammalta - sitähän nykyään Suomessa säännöstellään eli niitä 2000-luvun alun todella törkeitä, useiden satojen prossien korkoja ei saa enää periä. Se on musta hyvä asia, koska eivät kaikki välttämättä ymmärrä sitä pientä pränttiä lukea, jos isolla mainostetaan jotain ihan muuta. Jo pelkkä vuosikorko voi olla monelle hähmäinen käsite.

      Mä jätin tän kaike pohdinnan tuosta postauksesta pois koska ajattelin että tuon karrikoidun Suomi-Islanti vertailun ja nekrohousujen jälkeen se ei oikein vaan mahdu enää. Mulla oli siis vapaat kädet toimia tässä kuten parhaaksi näin. Olisin varmasti voinut toimia toisinkin, ja siitäkin ois voinut saada ihan mielenkiintoisen jutun aikaiseksi. Esimerkiksi siitä mun opiskeluaikojen rahankäytöstä. Mut sitten ajattelin että siitähän on nyt jo niin paljon aikaa että en enää edes muista sen lainoittajan nimeä.

      Eli sellaista perinteistä tuotesuosittelua mä en voi tehdä koska en itse tuota lainaa voi hakea. Ja nyt kun mulla on luottokortti, ei ole tällaisille pikkulainoille edes tarvetta. Koska talous, raha ja nämä maiden väliset kulutustottumukset kiinnostaa, mä ajattelin että ois ihan kiinnostava haaste pohtia näitä juttuja.

      Ja oon siis tidellakin sitä mieltä, että isoihin hankintoihin kannattaa tietysti kilpailuttaa pankkien lainat (mutta ottaa huomioon myös esim lainankäsittelymaksu joka nostaa suhteessa etenkin pienemmän lainan hintaa vaikka se olisikin matalakorkoinen). Eikä saa koskaan ottaa lainaa lainan päälle ellei ole tekemässä jotain harkittua uudelleenrahoituskuviota jolla laskee vaikka korkorasitusta. Mutta tommoiset diilit tehdään kyllä pankeissa, ei pieniä lainasummia tarjoavien palveluilla.

      Mut siis tätä pohdintaahan vois jatkaa, kun tuntuu tätä juttua riittävän :D


      Poista
  6. Mielenkiintoista. Tekeeköhän ikäero sen että mielestäni puhut ihan toisesta Islannista kuin missä minä asun, vaikka samalla saarella olemme :)
    Lainanotto on nykyään huomattavasti vaikeampi kuin ennen vuoden 2008 rysäystä, jopa opintolainan edellytykset ovat nousseet (ennen sai lainaa jos lukukaudessa sai kokoon 18 hyväksyttä ECTSiä, nyt pitää saada 25). Lisätöitä on vaikeampi saada ja mielenkiintokin sitä kohtaan on pienempi. Mielestäni nuoret arvostavat enemmän muuta kuin materiaalisia arvoja. Ajavat vanhalla autolla tai eivät omista autoa ollenkaan, tyytyvät pieniin asuntoihin vaikka nukkuisivat ite olohuoneessa ja lapset makuhuoneessa, huonekalut ostetaan käyttetynä ja jos on tarve ostaa jotakin kallimpaa tai halutaan lähteä matkalle siihen säästetään, ei oteta velkaa. Yhdessäoloa ja terveellistä elämäntapaa arvostetaan.
    Tämän elämäntyylin näen aikusten (25+) vuotiaitten lasteni piireissä ja muutenkin on semmoinen tunne että yhteiskunta on muuttunut, että suurin osa olisi oppinut läksynsä. Vaikka onhan osa taas menossa suurkuluttajan tyyliin. Mutta kukaan järkevä ei kyllä lähde Creditin kautta hakemaan lainaa.
    Noista housuista en ole kuullutkaan, mitä niitä kutsutaan islanniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei päde kaikkiin, tietenkään. Mutta ihan selkeästi täällä on juppivaihe taas nousussa pienen hiljaiselon jälkeen. Samppanjan ja kalliiden katumaastureiden kysyntä alkaa nousta taas sen 2008 notkahduksen jälkeen. Paikallinen big mac -indeksi...

      Mä en nyt muista noiden housujen islanninkielistä nimitystä, en oo joutunu koskaan kyselemään :D

      Se on peräisin pakana-ajan teksteistä, noituuden harjoittamisesta. Holmavikissä on se mainio noitamuseo. Siellä on hienot replica-pääntsit vitriinissä. Ootko käynyt?

      Poista
  7. Ei, en ole käynyt. Tai siis usein Hólmavíkissä mutta en museossa vaikka aina jahtaan näitä vanhoja taikauskoja sun muita. Seuraavalla kerralla menen, kiitti vinkistä!

    VastaaPoista