Tapasin ystävääni Katjaa edellisviikolla. Kuvailessani hänelle kotitaloamme sain osaksi hämmästyneen kysymyksen: siis missä te niinkuin as...

Omakerrostalo Reykjavíkissa

7.11.14 Satu Kommentteja: 25

Tapasin ystävääni Katjaa edellisviikolla. Kuvailessani hänelle kotitaloamme sain osaksi hämmästyneen kysymyksen: siis missä te niinkuin asutte? Reykjavíkin vanha keskusta tosiaan on aika omalaatuinen. Täällä on vähän kerrostaloja mutta paljon omakotitaloja. Kaikki omakotitalot eivät kuitenkaan ole yhden perheen koteja, vaan miltei jokaisessa isommassa talossa asuu useampi perhe, yleensä perhe per kerros. Oma kotimme sijaitsee 1900-luvun alussa valmistuneen kivitalon keskikerroksessa. Asumme siis omakerrostalossa.
Omakerrostalo - takapihalla on lisää sisäänkäyntejä.
Tyypillinen Reykjavik 101:n talo on syönyt yhden kellarikämpän, yhden keskikerroksen asunnon ja yhden ullakkokämpän ihanan vinoilla katoilla.
Olen tällä viikolla kuvannut lähikortteliemme eli Reykjavik 101:n alueen taloja, niin tekin näette, minkälaisella seudulla kolmihenkinen perheemme asuu. Reykjavík 101 (101 viittaa kaupunginosan postinumeroon) on vanhin osa Reykjavíkia ja melkeinpä vanhin osa koko Islantia. Historiankirjoitusten mukaan ensimmäinen Islantiin asumaan jäänyt norjalainen viikinki ohjasi botskinsa rantaan juuri Reykjavíkissa. Vuosi oli 874.
Näkymä toimistoni ikkunasta.
Siltä ajalta ei ole säilynyt kuin turvemajojen raunioita. Vanhimmat asuintalot ovat aivan 1800-luvun lopusta tai 1900-luvun alusta. Suurin osa näistä omakerrostaloista on kivitaloja. Puutalojakin löytyy, mutta niitä on hankala tunnistaa, sillä melkein kaikki puutalot on sateen ja tuulen takia päällystetty värikkäillä aaltopelleillä. Näin ollen Reykjavíkin vanha keskusta muistuttaa ylhäältä päin katsottuna kirjavaa räsymattoa.
Uulalaa! Siinä on Reykjavíkin pähein kattorakennelma.
Lähitalomme seinänaapuri. 
Meidän kotimme on tyypillinen vanha talo: ihana huonekorkeus, paksut seinät ja jumalattoman ahdas kylpyhuone. Sinne ei aikanaan mahtunut edes vaipanvaihtotasoa. Lavuaari oli niin pieni, että siinä ei pyllyä pesty ilman, että kylppärin lattia lainehti vedestä. Meillä on kaksi pientä makuuhuonetta ja iso avara tila, jossa yhdistyvät keittiö ja olohuone. Pyykkitupa on ylä- ja alakerrosten väen kanssa yhteinen, samoin takapihan puutarha, jonne minä ansiokkaasti olen istuttanut muun muassa marjapensaita, perunoita, viinimarjapensaita ja tulppaaneja. Ainoastaan viimeksimainitut nousivat pinnan aurinkoisemmalle puolelle.
Kun samassa talossa on monta asuntoa, eikä omistajien kesken päästä yhteisymmärrykseen esimerkiksi ulkosivuremonteista, voi käydä näin.
Talomme pihan autotallirakennus ja autopaikka kuuluvat keskikerrokselle eli meille. Jaoimme autotallin kahtia. Tai siis mies jakoi. Kätevänä isäntänä se nikkaroi tilaan 25 neliön suuruisen pikkustudion, jonka olemme laittaneet vuokralle. Loppuosa autotallia jäi ukon maastopyörien, kypärien, jäähakkujen ja kiipeilykamojen varastoksi. Minä pidän siellä lähinnä Jopo-pyörääni.
Ai mikä asemakaava?
Haluaisin oikein mielellään tosi tilavan kylpyhuoneen. En pistäisi pahakseni tilavaa parveketta etelään tai kodinhoitohuonetta, jonne mahtuisi esimerkiksi pölynnimuri ja moppi. Nyt ne on sullottu lastenhuoneen lelukaappiin, eikä kersa ole tilanteesta järin mielissään.
Mikä risteys! Aivan liikaa informaatiota yhteen kylttiin.
Uusissa kämpissä on ajateltu käytännönläheisyyttä. Eteiset ovat isoja ja kylppäriin mahtuu kerralla kaksikin ihmistä. Huono puoli vaan on se, että uudisrakentaminen on keskittynyt Reykajvíkin lähiöihin. Mutta kun en raaskisi millään muuttaa pois ydinkeskustasta. Tässä kaupunginosassa on kaikki, mitä tarvitsen. Olenhan keskustaihmisiä.
Reykjavik 101, kaduilla tuulee.
Näissä vanhoissa omakerrostalossa on kuitenkin yksi mahtava mahdollisuus: kotia voi laajentaa vähitellen. Ei tarvitse kerralla ostaa koko taloa. Eikä näillä Islannin korkotasoilla ja inflaatioon sidotuilla asuntolainoilla semmoinen olisi edes mahdollista. Niinpä olemme päättäneet edetä pienin askelin. Ostimme omakerrostalomme kuusi vuotta sitten. Tila on lapsen kasvettua käymässä pikkuisen ahtaaksi, joten nyt olisi aika laajentaa.
Velkomin! 
Viime viikolla tapahtui se, mitä on salaa odoteltu jo kolme vuotta. Alakerran pikkukaksio tuli myyntiin. Ensin epäilytti, koska emme pystyisi juuri nyt ottamaan maksettavaksi toista asuntolainaa. Sitten mieleen hiipi vaihtoehto: jos ostaisimme sen, laittaisimme vuokralle ja kartuttaisimme säästöjä. Vuoden tai parin päästä voisimme iskeä reiän lattiasta läpi ja - tadaa - siinä meillä olisi tuplaomakerrostalo. Niin siinä sitten kävi, että jätimme asunnosta tarjouksen. Voi hemmetin hemmetti, jos onnistuisimme saamaan sen!!

25 kommenttia:

  1. Mikähän on Islannissa asuntolainojen korkotaso? Ihan mielenkiinnosta, t: pankkitäti suomesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaihtelee aika paljon sen mukaan, milloin lainan on ottanut ja onko sen ottanut pankista vai valtion asuntolainarahastolta. meillä on tällä hetkellä asuntojen lainoissa korot 4 % ja toisessa 5,5 %. Lainoja on kaksi, koska täällä on tosi tyypillistä ottaa omiin nimiinsä asunnossa ostohetkellä ollut laina ja kattaa loppu uudella lainalla. Tulee vähemmän transaktiokustannuksia.

      Tosin Islannissa tavalliset asuntolainat on sidottu inflaatioon, eli esim. viisi vuotta sitten inflaation ollessa oin 20 % lainapääoma kasvoi saman verran vuoden aikana... Melko suolaista.

      Viime vuosina on alettu myöntää lainoja, jotka eivät ole sidottu inflaatioon, mutta silloin korkotaso on korkeampi, taitaa olla siellä yli 7-8 %. Eli ei ihan pärjätä EU-alueen koroille :D

      Poista
  2. Onnittelut asuntokaupoista! Ihastuin tuohon ajatukseen omakerrostalosta, miten siistia ja tuo miljöö nayttaa ihanalta. Meilla on tulevana vuonna edessa entisen asunnon myynti edellisessa kotikaupungissa ja uuden löytaminen taalta, nyt asumme vuokralla ja pidamme viela vuokralaisia ent.kodissa. Keskustan alueet ja mieleinen asuinalue on taalla vanhaa pienkerrostaloa, uudet asunnon keskustan ulkopuolella, enka halua sinne, ostareiden ja motareiden laidalle vaan haluan pysytella taalla kahviloiden ja pikkuliikkeiden luvatussa paratiisissa mutta talot ovat vanhoja ja alue maanjaristysherkkaa joten kunnon asunnon löytaminen on aikamoista onnekauppaa. Olen kirjoittanut kerrostaloelamasta taalla jos kiinnostaa: http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com.tr/2014/09/kerrostaloelamaa.html

    Omakotitaloelama on poissuljettu juttu taalla isoissa kaupungeissa, maksaa aivan jarjettömia, erit. yllapito ja rajaa elaman aika eristaytyneeksi porttien taakse ja keskutasta kauas, ei ikina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ei ole kauppoja tehty, jätettiin vain tarjous. Tämän pitäisi selvitä muutaman viikon sisällä....

      Reykjavik on siitä erityinen pääkaupunki, että aivan ydinkeskustassa on melko vähän kerrostaloja, suurin osa on omakotitaloja, tai siis näitä omakerrostaloja...

      Poista
  3. Hih! Omakerrostaloja on Itävallassakin! Aivan parhaita asumismuotoja on ne.

    Yksi ystävä muutti juuri omakerrostaloon, siihen ylimmäiseen asuntoon. Alakerrassa asuu kaksilapsinen perhe ja vuokrasivat talostaan yläkerran kolmion eteenpäin. Mahtava järjestely.
    Lisäksi mulla on mm. ystävä, joka asuu vanhaa taloa koko perheensä kanssa. Tai siis, heillä on yksi yhteinen sisäänkäynti koko talon isoon eteiseen, josta pääsee sitten kolmeen erilliseen asuntoon. Näppärä järjestely, kun yhden katon alla asuu ystäväni perhe, hänen vanhempansa ja enonsa. Jokaisella on oma rauha, tupa ja lupa, mutta mm. lastenhoitoapu on todella lähellä.

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistojärjestely tuommoinen, että on tuttavia ja perheenjäseniä samassa talossa, mutta omissa asunnoissa. Kätevää!

      Poista
  4. Mäkin tykkäisin keskusta-asumisesta, jos se olis niin kuin Reykjavikissa. Olin siellä vaihdossa viisi vuotta sitten ja silloin asuttiin sellaisessa sisäpihan lisäsiipeen tehdyssä asunnossa. Nyt on uusi reissu suunnitteilla ensi kevääksi/kesäksi ja Mondon oppaan uusi painos juuri hankittu ☺. En malta odottaa! Yhden puutteen tosin huomasin sanakirjaosuudessa ��. Sieltä puuttui niinkin oleellinen sanu kuin poka (?) eli muovipussi ��. Ei kauppareissua ilman välillä lähes pakkomielteisenomaisentuntuista kyselyä muovipussin tarpeesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiton hyvä pointti! Seuravaan painokseen pitää ehdottomasti tehdä tämä lisäys. Muistan ikuisesti sen hölmistyneen olon kaupan kassalla, kun en moneen kuukauteen tajunnut, että mitä ne tyrkyttää kun kyselivät jostain pooookkasta.

      Poista
  5. Exä omistaa kanssa "viikonloppukotina" omakerrostalon alakerran. En tosin tätä postausta ennen tajunnut mistä oli kyse, en tainnut kyseenalaistaa koskaan sitä faktaa et tyyppi asui omakotitalossa, mutta että sillä oli silti yläkerran naapureita : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tässähän on tullut lanseerattua uusi termi, huisia :)

      Poista
  6. Jotenkin "suomalaisen" oloisia ovat näkymät Reykjavikista noissa postaamissasi kuvissa, paitsi aaltopellillä päällystetyt puutalot ovat kyllä jotain tosi hubaa :) Mielenkiinnolla jään seuraamaan blogiasi Islannista, joka on mulle kyllä tosi eksoottinen paikka omiin kokemuksiini nähden. Mä miellän Islannin kuin kiinteäksi jäälautaksi siellä jossain kaukana hyisevän meren keskellä...hrrr, kuinka siellä oikein tarkenee ja pystyy elämään? Tosi mielenkiintoista! Tsemppiä omiin oloihisi ja terveisiä Jordanian paahtavan auringon alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itse asiassa täällä Reykjavikin suunnalla on paljon leudonpaa talvisin kuin Suomessa. Mutta ovat sitten kyllä kesätkin viileämmät. Vuodenajat eivät ole yhtä rajut kuin Suomessa, ja kyllä vähän harmittaa...

      Poista
  7. Tosi kiinnostavaa! Onnea laajennustoiveisiin.

    Suomessa on rintamamistalojen ullakoita/ullakkohuoneita vuokralla esim. opiskelijoille ja tiedän taloja vuokratun kimppakämpiksi. Mutta epäilen, että olisi yhteisomistuksessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tarjous natsaa :)

      Poista
  8. Asuin itsekin aikoinaan Kuopiossa tuollaisessa pienkerrostalossa. Niin paljon parempi fiilis ja tunnelma kuin näissä tavallisissa betonielementtitaloissa. Mitä sitten, jos yhtäkään suoraa kulmaa ei ole, lattialankut taipuvat, suihkuun pitää ahtautua pesukoneen ja lavuaarin välistä, ja ovilla on oma elämänsä, jossa ne toisinaan eivät mene kiinni ja toisinaan eivät pysy auki :) Voi kunpa pk-seudullakin olisi enemmän tarjolla vaihtoehtoja betonille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä on kyllä semmoinen hyvä muumitalofiilis.
      Isommissa kaupungeissa taitaa tila rajoittaa, kerrostalo vie niin paljon vähemmän tilaa kuin vaikka viisi kolmen asunnon omakotitaloa. Mutta olis kyllä valtavan hienoa, jos kerrostalorakentamisessa yleistyisi vaikka puurakentaminen.

      Poista
    2. Heei, tähän on tultava kertomaan, että juuri tällä viikolla uutisoitiin puurakentamisen olevan kasvava trensi kerrostalorakentamisessa :) Jes!

      Lasu

      Poista
    3. Mahtavaa! Ekologinen rakennusmateriaali ja parantaa myös sisäilmaa. Loistojuttu.

      Poista
  9. Helsingissä Käpylässä, Puu-Vallilassa ja Kumpulassa on tuollaisia pienkerrostaloja. Ihania ovat, ja ihanalta näyttää teidänkin kulmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuin ennen siellä Puu-Vallilan kupeessa... Niin upea seutu!

      Poista
  10. Täällä Etelä-Ranskassakin asutaan "omakerrostaloissa". Meidän vanha villamme oli esimerkiksi ennen kahden perheen koti - alakerrassa oli kaksio samoin kuin ylhäällä. Sitten joku puhkaisi lattiaan reiän ja nyt täällä on enää meidän poppoo. Mutta kyllä sellaisia kuuden-seitsemän perheen villojakin löytyy. Hyvin yleistä täällä on myös se, että uusiin omakotitaloihin rakennetaan erillinen pieni yksiö tai kaksio, joka pannaan vuokralle. Koska vuokrat ovat älyttömät, saadaan näin vähän lisätuloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa kuulla!
      Islannissa tehdään ihan samaa: monet vuokraavat ison omakotitalosta esim. yhtä kerrosta tai muuta erillistä studiotilaa kattaakseen asuntolainalyhennyksiä. Täälläkin on vuokrat ihan naurettavan korkealla... Suurimpana syynä se, että julkista vuokra-asuntotarjontaa on todella vähän ja toisaalta se, että lisääntynyt matkailu on houkutellut ihmisiä laittamaan omistusasuntonsa airbnb:hen pitkäaikaisvuokraamisen sijasta.

      Poista
  11. Norjassa on kuulemma väkilukuun nähden enemmän omakotitaloja kuin missään muualla. Ja täällä niissä asutaan nimenomaan noin, useampi perhe samassa talossa. Mekin asumme vuokralla omakotitalon alakerrassa, omistajat asuvat itse yläkerrassa ja kellarissa. Itse en varmaan uskaltaisi ostaa puolikasta omakotitalosta, mieluummin niin, että omistaisin koko talon ja vuokraisin siitä osan eteenpäin. Naapurissamme on nimittäin tällainen omakotitalo, jonka omistajat omistavat puoliksi ja he riitelevät jatkuvasti siitä mitä asunnolle pitää tehdä. Toinen omistaja ei halua ottaa osaa talon kunnostukseen, joten toiset joutuvat tekemään ja maksamaan kaiken itse, kun eivät halua antaa talon rapistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset naapuritilanteet ovat niin hanurista. Siksi me todella toivotaan, että saataisiin nyt tuo kellarikämppä, ettei tähän taloon muuta jotain random-jengiä. Yläkerran mummo on niin mukanva, että hänen kanssa kaikki asiat sujuvat valtavan hyvin. Hän on jo luvannut myydä asuntonsa meille, jos hän joskus laittaa sen myyntiin :) No sellaiseen 300 neliön kartanoon meillä ei kyllä vielä ole varaa pitkään aikaan... Ehkä joskus 15 vuoden kuluttua, kun edelliset lainat on maksettu alta veks...

      Poista
  12. Aah ... nythän mä vasta tajusin... noissa Indridasonin dekkareissa kun välillä puhutaan kellariasunnoista ja mä olen ihmetellyt että mitä ihmettä nämä oikein on ?
    Kiitos selvityksestä !

    Saksassa muuten on kanssa pikkukaupungeissa paljon noita samantapaisia omakerrostaloja. Siellä vuokraavat osan talosta turisteille. Itse majoituin kerran kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa kaksiossa keskikerroksessa oli kaksi kämppää vuokralla ja omistaja asuin alakerrassa.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?