Operaatio tahdon vyötäröni takaisin

Reilut viisi kuukautta raskausvatsani pysyi melko pienenä. Se pullahti esiin pari kuukautta sitten eikä kasvukäyrä ole ainakaan hidastumaan päin. Mahani raskausviikolla 37 on jo melko mehevän kokoinen. Ei se nyt ihan astianpesukone ole, mutta ihan pätevä säkki kuitenkin.
Syyskuu 2014. // Elokuu 2015.
Onnistuin treenaamaan itseni omalla mittapuullani superhyvään kondikseen viime vuonna. Sain lisää voimaa, kestävyyttä ja jäntevyyttä. Piristyin ja jaksoin tehdä kaikkea enemmän kuin aikaisemmin. Sain jumaleissön vatsalihakset ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Ryhti suoristui, minua kovasti vaivanneet hartiakivut vähenivät ja olo oli jatkuvasti pirteä ja energinen.

Nyt ei ole.

Haluan takaisin tuohon vuoden takaiseen olotilaan ja vartaloon niin pian kuin mahdollista. Haluan nukkua mahallaan, vetää jalkaan tutut housut ja istua pöydän ääressä enkä metrin päässä. Tiedostan kyllä, että treenausta ei voi heti synnytyksen jälkeen aloittaa uudestaan. Ensin on ihan vaan levättävä ja tehtävä pieniä kävelylenkkejä matkaa vähitellen pidentäen. Sitten uintia, venyttelyä ja superkevyitä treenejä. Jos synnytys sujuu niin hyvin kuin se nyt voi sujua eikä pahempia komplikaatioita tule, saatan päästä takaisin urheiluharrastukseni pariin lokakuun loppupuolella. Kaikki tämä riippuu ihan siitä, miten keskivartalo palautuu, sisäelimet lumpsahtavat takaisin oikeille paikoilleen ja suorien vatsalihasten välinen erkauma kuroutuu kiinni.

Totuushan on, että raskauden aikana ja synnytyksessä äiti menee aina vähän rikki - joskus ihan vähän, mutta välillä vähän enemmän. Jos käteen osuu huono kortti, keho ei välttämättä palaudu tästä mankelista ikinä, jos vain jää odottelemaan, että "luontoäiti hoitaa". Palautusprosessia voi joutua vähän avittamaan. Ja nyt aion kokeilla yhtä pientä apuvälinettä: 15 metriä pitkää korsettia.

Muistan viime vuonna - siis silloin kun koko nykyistä raskautta ei oltu vielä edes suunniteltu - mielenkiinnolla kukeneeni Lähiömutsin Hannen ja Kempparin Nooran testaamista synnytyksen jälkeisistä Belly Bind -tukiliinoista, jotka on suunniteltu jeesaamaan raskauden ja synnyttämisen rasittaman äidin keskivartalon toipumista. Ajattelin Hannen ja Nooran juttuja lukiessani, että miksi en ollut älynnyt itse käyttää jotain vastaavaa esikoisen syntymän jälkeen. Ei se vatsa nimittäin tosiaankaan palautunut entisiin mittoihinsa ihan vain itsekseen...

Kun pissatestiin alkuvuodesta tipahti kaksi viivaa ja raskaus alkoi konkretisoitua, muistin heti liinan. Nyt aikoisin testata sen! Niinpä otin yhteyttä Baby Joyn Tara Langeen, joka tuo maahan keskivartaloa tukevia Belly Bind -liinoja ja opastaa niiden käytössä. Hoitopöydän laatikossamme odottaa nyt viisitoistametriä mustaa puuvillaliinaa, jonka aion sitoa rintakehän alta lantion alapuolelle heti kun mahdollista, aikaisintaan viiden päivän kuluttua synnytyksestä.
Paitsi että liina tukee ryhtiä ja auttaa keskivartaloa palautumaan raskauden ja synnyttämisen aiheuttamasta rasituksesta, on minulla tässä myös ihan selvä ulkonäkökeskeinen missio. En halua etureppua. Haluan viimesyksyisen vyötäröni takaisin, ja mielummin aika nopeasti.

Kun sidonta tulee ajankohtaiseksi, raportoin käyttökokemuksista - ja aikanaan tuloksistakin. Odotukset ovat korkealla; toivotaan, että tämä toimii!

PS. Belly Bindistä voi lukea lisää täällä.

Belly Bind -tukiliina saatu maksutta testaukseen.

Tunnisteet: