Islannissa nautittiin tänään harvinaisen aurinkoisesta päivästä: lämpötila kohosi varjossa melkein viiteentoista. Aamulla makkariin paistoi...

Seikkailu kallioilla

14.6.15 Satu Kommentteja: 10

Islannissa nautittiin tänään harvinaisen aurinkoisesta päivästä: lämpötila kohosi varjossa melkein viiteentoista. Aamulla makkariin paistoi aurinko. Upeaa! Tulin eilen kotiin Pohjois-Islannin työreissulta. Siinä sängyllä yhteisenä vapaa-aamuna kölliessä mietimme, että mitäs kivaa tänään yhdessä tehtäisiin. Puolisolla ja lapsella oli jo suunnitelma valmiina. Me mennään kiipeilemään!


Kiipeiljähän tuosta nimittäin näyttäisi olevan tulossa. Pätkä harjoittelee päivittäin omalla kiipeilyseinällään. Sitä on asennuksen jälkeen reititetty uudestaan pari kertaa. Isänsä kansa se käy kerran pari kuussa bolderoimassa paikallisella kiipeilysalilla. Viime talvena salilla oli kuulemma sovittu, että tänä kesänä mentäisiin yläköysikiipeilemään kallioille. Se päivä koitti tänään.

Lähin kalliokiipeilypaikka sijaitsee vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista, Valasvuonon reunamilla Valshamarissa. Siellä on parisenkymmentä boltattua reittejä, joista pari sopii aloittelijiollekin.

Lapsi oli innoissaan - mutta vielä enemmän ehkä puoliso, joka ihan selkeästi toivoo perijättärestä itselleen kaveria tulevan vuosikymmenen kiipeilyreissuille. Köysisäkki auki, lapselle kypärä päähän, kalkkipussi vyötärölle ja Suomesta ostetut lasten kiipeilyvaljaat päälle. Mies soolosi yläköyden paikalleen, koska minä en mahani kanssa pysty enää varmistamaan.
Ensimmäiset pari yritystä ylsivät kahteen metriin. Rohkeuden herättämiseen tarvittiin muutama kannustava sana ja vähän köydestä vetämistä. Viimeisellä kahdella yrityksellä korkeutta tuli jo useampi metri ja lapsi oppi laskeutuessa käyttämään jalkojaan kallion seinämään. Molemmat olivat silminnähden onnellisia onnistumisesta.
Meistä kolmesta minä olen eniten jänishousu ja korkeiden paikkojen pelkääjä. Tiedän, että olen liian varovainen lapsenkin kanssa. Sitä kuuluisaa varo varo varo -tyyppiä. Kun me kaksi yritämme tehdä jotain hurjaa, se on lähinnä roskien keräämistä puistossa. Isänsä kanssa tytär uskaltaa tehdä paljon enemmän, koska hän ei vedä keuhkoja täyteen kauhistuksesta jokaisen kiveen kompastumisen kohdalla. Kivaa, että me näin täydennämme toisiamme.

Oli minullakin reissussa ihan tärkeä rooli. Sytytin kertakäyttögrillin ja grillasin meille pylsat.

Paluumatkalla lapsi nukahti autoon, minä kävin kaupassa ostamassa omenapiirakan ja ajoimme ystävän luo kahville. Ihana päivä!


10 kommenttia:

  1. Tulipa tästä hyvälle mielelle! :)
    -Anna

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä, todellakin hyvää mieltä tuova postaus! - Suotar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan selkeästi mun angstipostaukset ovat vähentyneet lapsen kasvamisen (oman kypsymisen/antautumisen?) myötä. Tästä kannattaa nyt nauttia, koska kohtahan ne yövalvomiset taas alkaa - tirsk.

      Poista
  3. Just tätä se on parhaimmillaan. Päiväseikkailu lähelle. Oman perheen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä oli kyllä huippupäivä!

      Poista
  4. Ihan mieletöntä, erittäin vahva peukalo! Omalla vyötärölläni kun roikkuu vain karkkipussi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mulla on tällä hetkellä vyötäröllä reilunkokoinen lampaanpotka :D

      Poista
  5. Mahto pylsat maistua hyville noin kivan touhun jälkeen. Meillä on myös suunnitelmissa kiipeillä tänä kesänä. Saa nähdä mitä siitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan! Hyvä siitä tulee, iisisti vaan aluksi. Fiilis kalliolla on tietty toisenlainen kuin kiipeilyseinällä, joten ihan metristä parista nuokin aloittivat. Korkeimmillaan taisi kiivetä kuuteen metriin, ihan mahtavaa!

      Poista

Mitä tuumaat?