Kun lapsi saa päättää viikonlopun ohjelman, se häviää Reykjavíkin sykkeeseen eväslaukun ja tyhjän muovipussin kanssa. Tässä yhtenä lauantai...

Suosikkilauantaina

29.5.15 Satu Kommentteja: 17

Kun lapsi saa päättää viikonlopun ohjelman, se häviää Reykjavíkin sykkeeseen eväslaukun ja tyhjän muovipussin kanssa. Tässä yhtenä lauantaina mies oli töissä ja me lapsen kanssa kahdestaan suunnittelimme aamiaispöydässä päivän aktiviteetteja. Tiesin vastauksen jo ennen kuin kysyin: "Mennään retkelle!" Niinpä me lähdimme.
Päivää!!
Löytöretki etenee aina samalla kaavalla. Ensin survotaan eväät peltilaukkuun ja laitetaan taskuun iso muovikassi. Sitten käännytään ulko-ovesta oikealle ja suunnataan kohti Tjörniniä eli Reykjavíkin kaupunkilampea. Sinne on meiltä matkaa alle kilometri. Kävelymatkan aikana pysähdytään jokaisen lyhtypylvään, aidan, penkin ja isomman kiven viereen katsomaan, löytyisikö sieltä jotain muovipussiin laitettavaa. Reitin varrelle osuu tietysti myös leipomo, jossa täydennetään eväsvarasto.
Retken vakiopysähdys: leikkikenttä. Melkein aina siellä tapaa tuttuja, tällä kertaa kauppiaskollegan kersa isovanhempineen. Ei liene sattumaa, että tytöillä on samanlaiset takit ja saappaat...
Tämä varsin tyylikäs eväslaukku saapui talouteemme siskoiltani. 
Lammelle päästyä vallataan pöytä, katetaan eväät ja skoolataan. Viimeisenä syödään ne leipomosta mukaan ostetut skúffukakasiivut eli islantilainen versio Suomen mokkapaloista.
Aah, skúffukakaa.
Kotiin palataan aarteiden löytämisen maksimoimiseksi vähän eri reittiä. Ainakin kirkkopuiston läpi pitää kävellä, koska puiston penkkien alta löytyy aina runsaasti vaaleanpunaista glitterisilppua.

Kotiin päästyämm koittaa se omalta kannaltani päivän helpoin osuus. Lapsi sulkeutuu vessaan pesemään aarteitaan, kuivaa ne ja levittää olohuoneen lattialle kuivumaan. Minä makaan sen aikaa sohvalla torkuttamassa. Kuivumisen jälkeen kävyt, muoviastiat ja roskat lajitellaan jäteastiaan  aarrelaatikkoon edellisten muinaislöytöjen kaveriksi.
Reissun saldo.
"Äiti tää oli taas elämäni paras päivä."

Simppeliä mutta totta: yhtään enempää ei tarvita.  Muovikassillinen roskia ja laimennettua mikrolämmintä sekamehua termarissa. Eräitä on naurettavan helppo miellyttää.


17 kommenttia:

  1. Totta! Pitäisi muistaa, että ei lapsi paljon tarvitse. Veimme alle 2-veen kaksi kertaa eri eläinpuistoon; toisella kertaa viihdytti itseään heittelemällä kiviä kaivoon, toisella taas kiipeilemällä joka paikkaan. :) Riittää, että aikuinen on läsnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin totta. Lapsista on siisteintä tehdä jotain yhdessä vanhempiensa kanssa, eikä se, mitä tehdään, välttämättä ole ollenkaan se tärkein juttu. Eilen nuo kaksi pesivät kotona lattiat, ja sekin oli lapsen mielestä kuulemma sairaan kivaa. (Mutsi kiittää.)

      Poista
  2. :) Tätä koetan lapsilta oppia eli pienistä asioista nauttimista ja hetkessä elämistä. Ihana mieli tuli tästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Tämän reissun jälkeen on tehty pari muutakin dyykkausretkeä, mutta sinne en ottanut puhelinta messiin. Saan nimittäin lapselta aika usein palautetta, että voisitko äiti laittaa sen puhelimen pois. Niinpä aika ajoin tulee lähdettyä yhdessä reissuun ilman kännykkää.

      Poista
  3. Käytiin kaverin kersan kanssa Korkeasaaressa. Riikinkukko tuli ihan lähelle, kauriilla oli uusia toikkaroivia vasoja ja laiskiainen oli laskeutunut syömään. Lapsen mielestä parasta oli kani. Niin se vaan menee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, juuri näin.
      "Mikä oli huvipuistossa siisteintä?"
      "Se vessan käsikuivaus."

      Poista
  4. Ja kuka sanoi että lapsella ei muka ole virikkeitä kaupungin keskustassa?
    Mirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä. Virikkeitä löytyy mistä tahansa.

      Poista
  5. Korkeasaaressa suurimmat Wau -efektit tuli lapsille muurahaisesta. Että näin! Meiän muksu kans on erittäin innokas keräilemään kaikenlaisia roska-aarteita aina mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tirsk, upeeta. No, pääsipä sitten äiti samalla reissulla katsomaan apinoita.

      Poista
  6. Eikä, miten liikkis! Sun tytär vaikuttaa kyllä muutenkin postausten perusteella huipputyypiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välitän terveiset. Olen samaa mieltä. Se on sellainen aika paljon paranneltu versio meikäläisestä...

      Poista
  7. Haha, ihana tarina! Kun olin pieni (siis jotain 6-8 -vuotias) tein itselleni näkkärieväät ja kipaisin pellon laidalla olevalle isolle kivelle syömään ne. Kun näkkärit oli syöty, kipitin takaisin kotiin ja retki oli tehty. Tärkeintä oli siis syöminen. Koska isosisko oli paljon vanhempi ja lähellä ei asunut muita samanikäisiä, piti itse kehitellä tekemistä.

    VastaaPoista
  8. Minulla on ollut 5-vuotiaan kanssa samanlaisia palautekeskusteluja: Minä: "Lähdetään käymään postissa, voit samalla ostaa omalla rahalla itsellesi jäätelön kesäloman kunniaksi". Lapsi: "Äiti, tää on mun elämän paras päivä!". Niinpä, naurettavan helppoa.

    VastaaPoista
  9. Voi miten ihana :) Meillä yksi kesän odotetuimmista retkistä on se kun pakataan koriin evästä ja kirjoja, otetaan vilttejä tms. kainaloon ja painellaan kotipihalle trampoliiniin lukemaan :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?