Talomme takapiha on aika tilava, ja vaikka samassa omakotitalossa asuu kolme taloutta, on piha käytännössä meidän. Yläkerran naapurimme ei ...

Näin tehdään puutarha helposti

24.6.15 Satu Kommentteja: 12

Talomme takapiha on aika tilava, ja vaikka samassa omakotitalossa asuu kolme taloutta, on piha käytännössä meidän. Yläkerran naapurimme ei ikänsä puolesta enää jaksa pihalla kuokkia ja alakerran asuntomme vuokralaisella taas ei pahemmin ole kiinnostusta tai aikaa pörrätä puutarhahommissa. Minä tietysti unelmoin joka kesä ihanasta puutarhasta, jossa voisin kukkien keskellä siemailla kesähelteillä itsevalmistettua sitrunamehua ja auringon laskiessa poimia illallispöytään salaatit.
Orvokki ei petä.
No ei se tietenkään ihan noin mene. Tämän maan keskilämpötilassa (+4 astetta) ei kesällä oteta puutarhassa aurinkoa. Oma kärsivällisyyteni ei kestä puutarhanhoidon opettelua - eli salaatit ja porkkanat joko jäätyvät tai kuivuvat pystyyn. Sitruunamehua osaan kyllä valmistaa sekoittamalla vissyyn sitruspuristimella valmistettua sitruunamehua, mutta se puutarhapuoli on jäänyt vähän rempalleen.

Tänä kesänä päätimme ryhdistäytyä. Puolisolla oli  kesäkuun alussa yksi täysin vapaa viikonloppu - eli tietysti hänen piti keksiä itselleen jotain tekemistä. Niinpä hän pakkasi kersan autoon ja ajoi puutavarakauppaan. Yhdessä he kävivät valitsemassa lautaa isoa istutuskehikkoa varten ja porasivat sen kasaan sillä välin kuin minä katselin ikkunasta.
Tunkio kottikärryyn.
Hienohan siitä tuli. Ja mikä parasta: saimme vihdoinkin paikan, jonne tyhjentää kompostimme. Se on seissyt puutarhan seinustalla eksyneen näköisenä siitä asti kun tänne muutimme. Kompostoitut biojäte muhennettiin kehikkoon  ja  päälle haettiin paikallisesta kierrätyskeskuksesta kuutio multaa.
Tunkion sisältö kukkapurkkiin.
Tunkio sileäksi.
Se, mitä laatikkoon laitettaisiin, jäi minun vastuulleni.

Olosuhteet olivat nämä:

- Takapiha avautuu pohjoiseen, eli puutarha on varjoinen.
- En osaa viljellä esimerkiksi perunaa (kokeilin viisi vuotta sitten, mutta koska perunoista tuli kolmen kuukauden odottelun jälkeen kahden euron kolikon kokoisia palleroita, en motivoitunut yrittämään uudestaan.)
- En ole pedanttinen pitkien projektien ystävä: ostin esimerkiksi kukkasipulit yksi syksy, mutta ne unohtuivat autotalliin ja muistin istuttaa ne vasta joulukuussa. (Ihme, että tulppaanit kukkivat ja nyt jo toistamiseen.)
- Olemme välillä pitkiäkin aikoja poissa kotoa eli emme lannoita, kastele tai kitke säännöllisesti.

Näine faktoineni ajoin paikalliseen puutarhakauppaan. Ilmoitin tarvitsevani kasveja, jotka ovat helppoja ja kestävät kidutusta.
Näyttää kutsuvan pehmeältä... Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta kukkakaupassa minuun iskee aina selittämätön halu käydä kukkien päälle makaamaan.
Rupattelutuokion ja infolappujen tankkaamisen jälkeen päädyin ostamaan puutarhakaupanomistajalta viittä sorttia. Ihan ensiksi orvokkeja. Ne tuntuvat kestävän mitä vain. Näkeehän niitä paljon hautausmaakukkina ja kaupunkien kävelykatukoristeina. Orvokkien kavereiksi ostin pientä valkoista kukkaa puskevia kasveja, joiden nimeä en enää muista, mutta etiketissä niitä kehuttiin kovatekoisiksi.
Onneksi on tämä lava-auto...
Puutarhuri suositteli kokeilemaan parsakaalia, se kuulemma menestyisi varjossa eikä ole niin nuuka kastelun tai lämpötilan suhteen. Otin myös yhden riskin: kolme lehtipersilijakasvia - väittivät, että ne kestäisivät hyvin ulkona. Varmuuden vuoksi tein ensimmäisen kasvin lehdistä herkullisen pastakastikkeen jo ensimmäisenä iltana, että saisin rehuista edes jotain iloa.
Ööh, no kyllä niistä riveistä aika suoria tuli.
Juuri ennen kuin suuntasin kärryjen kanssa kassalle, näin lehtikaalit. Viime kesänä huomasin naapurustossamme asuvan Sígur Rósin laulajan pihalla rehevän lehtikaaliviljelmän. Lehdet olivat muhkeita ja kasvit reilusti yli puolimetrisiä. Päättelin, että jos jatkuvasti kiertueella olevan vinkurokkimegastaran puutarhaan kasvaa tuollaiset pusikot, ne voisivat menestyä meilläkin. Ostin niitä sitten kahta sorttia: vihreää ja punaista lehtikaalia.
Ajoin ostokset kotiin, irrotin taimet muovirasioista, googlasin lehtikaalin ja parsakaalin istutusvälin, kaivoin kasveille kuopat ja iskin kasvit multaan. Päälle heittelin vähän puutarhakauppiaan suosittelemaa veteen laimennettua Maxi Cropia.

Syksyllä olisi edessä sitten sadonkorjuu. Jään jännityksellä seuraamaan, kuinka tässä käy. Toivottavasti saadaan lehtikaalisipsejä.
Voila!

12 kommenttia:

  1. Onko teillä ruohonleikkuujätettä tms. jota laittaa katteeksi? Esim. paksu kerros sanomalehtiä tai pahvia suikaleet tohon kasvien väliin, kastelet ne, ja sitten sitä ruoho- tai heinäsilppua päälle -> ei todellakaan tarvitse kitkeä, multa säilyy kuohkeana, madot viihtyy ja kosteus pysyy! Suosittelen todellakin! Ja lehtikaali oli hyvä valinta, ei voi epäonnistua.
    - Suotar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upee vinkki, kiitos! Me ei olla viela kertaakaan leikattu nurmikkoa tänä kesäna (ehheh...), mutta kun sen aika tulee, isken nurmikkosilpun laatikkoon. Mahtavaa - ei tullut edes mieleen tälläinen :)

      Poista
  2. Oikein hieno siitä tuli! Saa laittaa kuvia välivaiheista tänne :)

    VastaaPoista
  3. Kylmyydensietokykyä en tiedä mutta helppouden puolesta suosittelen kokeilemaan maa-artisokkaa. Itse sain alut vanhasta puutarhasta siten että omistaja kaivoi minulle kipollisen kypsiä artisokan mukuloita. Kuorin ne ja tein herkullisen ruuan ja kuoret tiputtelin samanlaiseen kasvatuslaatikkoon. Satoa tuli heti seuraavana vuonna, enkä ole senkään jälkeen tehnyt oikeasti mitään sen eteen. Toisaalta tätä saa kai varoa, levinnee ymmärtääkseni valtoimenaan jos sen sallii (kuten minttukin muuten). Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maa-artisokkaa - no eipä tullut mieleen! Tuolla puutarhakaupassa en muista sellaisia nähneenikään, mutta pitääkin katsoa seuraavasta paikasta.

      Poista
  4. Orvokit eivät kestä mitä vain. Meidän orvokit lakastuivat parvekelaatikkoon, mutta ruusut, petuniat ja pelaguut vielä porskuttavat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh noh! Mä en ole ikinä onnistunut tappamaan orvokkeja, ne ovat kasvaneet jopa kumisaappaassa lokakuulla meidän ulkorappusilla ilman kastelua. Syytän hyvää tuuria...

      Poista
  5. Mun on pakko vähän kommentoida aiheeseenkin liittyen; muutin toviksi mummolaan, tapoin kaikki kukat (ainut asia josta piti huolehtia), mutta skarppasin ja sain kuin sainkin ne elvytettyä! Jee!

    Asiaan :-D mua kiinnostaisi kuulla Islannin rikollisuudesta. Millaista se noin pienilukuisessa maassa on, onko teillä paljon vankiloita ja onko ne 200 prosenttisesti kuormitettuja niin kuin Suomessa? (Luku täysin päästä, tiedän että kaikki/suurin osa vankiloista on tupaten täynnä ja ylipaikoilla mutta faktoja mulla ei ole esittää). Millaisia tuomioita siellä jaetaan? Aihe kiinnostaa ihan yleisesti, ja Islanti on vähän tollainen kummajainen noin vähälukuisena maana :-) toivottavasti jotain saisit tähän vastattua!

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei täähän on hyvä aihe! Tein aikanaan Poliisi&Oikeus-lehteen jutun Islannin rikollisuudesta, voisin julkaista jutun täällä blogin puolella pikimmiten.

      Poista
  6. Ja hallaharso laatikon päälle yöksi..ollut täällä Suomenkin kesäsäässä aika hyvä kasvatusapu.. Kosteus säilyy ja lämpö (?) hellii kesäöisin kasvinalkuja. Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä menee mun viitsimisen raja (tiedän, aika avutonta ü), mutta en jaksa alkaa pelata kaapujen kanssa...

      Poista

Mitä tuumaat?