Reissumuijan viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika eeppiset. Ensin Helsingin kautta Tokioon . Sitten Helsingin kautta Jyväskylään , Hels...

Kotia kohti

21.5.15 Satu Kommentteja: 16

Reissumuijan viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika eeppiset. Ensin Helsingin kautta Tokioon. Sitten Helsingin kautta Jyväskylään, Helsingin kautta Roomaan, Roomasta Toscanaan, Toscanasta Roomaan, Roomasta Helsinkiin ja juuri äsken astuin tänne Helsinki-Vantaan lentokenttähotelliin nukkumaan muutaman tunnin yöunia ennen aamulentoa KOTIIN.
Kauniita unia, hei! Suosittelen kyllä aamulentäjille hotellia hyvällä sijainnilla. Esimerkiksi lähtöselvitystiskin alapuolella.
Takana supermahtava reissu, paljon hauskoja työprojekteja ja upeita uusia tyyppejä. Tapasin Toscanassa muun muassa kaivosbisneksellä rikastuneen oopperalaulajan, joka pitää nykyään viinitilaa - mutta tästä persoonasta lisää vähän myöhemmin. Kyllä takkiinkin tuli. Sain nimittäin - luultavasti runsaan lentämisen avittamana - mojavat suonikohjut. Joten toivotaan että kotimaassa ei tule tänä kesänä shortsikelejä.

Mikään ei silti voita huomista kotiinpaluuta. Odotan jo sitä Keflavikin lentokentällä vastaan iskevää viileää merituulta, joka laittaa palelemaan ja tuntuu ihanalta keuhkoissa. Ja kotia! Omaa sänkyä ja omia huoneita ja ennen kaikkea niitä omia tyyppejä niissä huoneissa.
Suunnitelma ensi viikonlopulle: nuku pois silmäpussit.
Kotiinpalusta puheen ollen.... Meillä oli viisivuotishääpäivä pari viikkoa sitten. Minä unohdin! Mutta onneksi ukkokin unohti. Ei se nyt niin viimeisen päälle ole. Kun kumpikaan ei tartu pikkuasioihin ja tällaiset merkkipäiväyksityiskohdat eivät ole kummallekaan järin tärkeitä, ei tästäkään varmaan mitään draamaa aikaiseksi saada. Osuvasti Katja kirjoitti juuri kymmenvuotishääpäivästään. Suosittelen. Vinkit olivat erinomaisia.

Vaikka yksityiskohdat unohtuvat, en minä nyt sentään ihan kehno vaimo ole. Kävin nimittäin tänään ostamassa myöhästyneen lahjan! En uskalla ihan suoraan sanoa, mikä se on, ettei yllätys paljastu. Tiedän puolison välillä selailevan tätä blogia. Sen verran uskallan kertoa, että sen laittaa ranteeseen, sitä voi käyttää vuorilla ja pinnan alla ja se on suomalainen. Vähän kuin minä, mutta siinä vekottimessa on vain kahden vuoden ttakuu.
Reissut reissattu. Seuraavan kerran sitten kesällä, Suomi-visiitille.

16 kommenttia:

  1. Mä olen reissannut kolme päivää Turun ja Helsingin väliä ja olen ihan poikki, joten ymmärrän jos sua vähän väsyttää tuon reissaamisen jälkeen. Mutta oma koti on aina paras! Mukavaa viikonloppua perheen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä otti aika koville - nukuin pari päivää kotona ja keskityin lähinnä syömiseen. Huippu reissu joka tapauksessa :)

      Poista
  2. Hei! Sain vihdoin kirjastosta sun uusimman kirjan. Kutsuin serkkutytöt yökylään lapsille kaveriksi ja luin itse kirjaa. Kokonaan, ensimmäisen sitten kuuteen vuoteen (koska lapset) ja ai että tykkäsin! Kiitos <3. Voikaa hyvin! Marle

    VastaaPoista
  3. Hei
    Mä sain suonikohjut jo ekan raskauden aikana. Joo rumat, mut ennen kaikkea kenkut ja ajoittain kivuliaat.
    Oon tässä vuosien saatossa ihmetellyt, miks sääriin pitää väenvängällä hankkia tatskoja (jotka näyttää suonikohjuilta). Sen tiedän, että kaikki suonikohjut ei oo hankalia, vaan vähän rumia. Joten jos sulla ei oo niistä muuta vaivaa ku ulkonäkö, ni säästitpä tatuointikulut. Ja vielä tiedoksi, ne s-kohjut muuttuu vuosien myötä ihan ittekseen, tatskoja pitää kuulemma hankkia rahalla aina vaan lisää, kun niihin tulee himo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tuli ekan raskauden aikaan, mutta ne häipyivät sitten muutama kuukausi synnytyksen jälkeen. Toivottavasti nyt kävisi samalla tavala... Onneksi eivät ole vielä kipeytyneet. Saapa nähdä...

      Poista
  4. Minkäköhänlainen takuu annettaisiin suomalaiselle vaimolle?

    VastaaPoista
  5. Mulla ois tälläinen hassu kysymys, eli mikä on tyttäresi sukunimi? Toki ei tarvitse sitä paljastaa, mutta mietin vaan että kun olet ei-islantilainen äiti niin voiko tyttäresi sukunimi olla muotoa Satudottir? :D vai miten? Ei kai isänkään mukaan voida tyttöä nimetä "Hansdottir"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islannissa sukunimi - tai siis "isännimi" - muodostuu aina nimenomaan isän mukaan: eli esim. Björnin tytär --> Björnsdóttir. Ja käsittääkseni myös avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi saa yhtä lailla isännimen kuin avioliitossa syntynyt. Toki en tiedä onko mahdollista, että kun toinen vanhemmista on ulkomaalainen, niin lapsi saisi äidin suomalaisen sukunimen? t. Toinen anonyymi

      Poista
    2. Joo perinteisesti usein isännimen mukaan. Äidinkin nimeä voi käyttää, eli sen saa itse päättää. Jotkut käyttää molempia (vaikka Pétur Jóns og Hafdísarson), mut toi on aika harvinasta.

      Ulkkarivanhemmatkin voi käyttää samaa systeemiä, mutta koska musta Satusdóttir kuulosti niin hassulta kun Satu ei ole islanniksi naistennimi sanan vikan kirjaimen takia niin ajateltiin keep it simple ja laittaa mieheltä "sukunimi" ja sitten se sai multa etunimen... :)
      -satu

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Ihan vähän aikaa sitten muuten mietin tätä samaa ja tulin siihen lopputulokseen, että sun nimeä käyttäen tyttö ois Satadottir :D Kun eikö nimen loppuessa vokaaliin s jää pois? Käytin päättelyn tukena nimeä Helgason ja vaihdoin siksi u:nkin a:ksi (ainakin kuvittelen Helgasonin tulevan Helgistä?) mutta meni vissiin metsään. Nyt tuli mieleeni nimi Inguson, joten ilmeisesti nimi vokaaliin päättyessään taipuu ihan niiden järjettömien taivutussääntöjen mukaan ja ulkkarinimiä ei tuossa yhteydessä taivuteta?

      Poista
    5. Nimet taipuu genetiivimuodossa samojen sääntöjen mukaan kuin substantiivit, ja se sääntö riippuu sanan suvusta. Naisten nimet on feminiinejä, miesten maskuliineja. Esim Annasta tulis Önnudóttir, Íriksestä Írisardòttir. Jóninpoika on Jónsson ja Helginpoika Helgason. Eli genetiivillä on erlaisia päätteitä. Melko monimutkaista :D Ulkkarinimet taipuu useimmiten neutrin tavoin eli s-päätteellä. Se ois siis Satusdóttir. Islannin kielioppi...

      Poista
  6. sain just luettua sun blogin alusta tähän asti, jokunen viikko siihen meni : D kirjoitat hyvin, useempaan kertaan oli pakko nauraa ääneen! kirjankin laitoin varaukseen, ootan innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katri! Tervetuloa lukijaksi :)

      Poista

Mitä tuumaat?