Olen lievästi sanottuna pyörällä päästäni. Kuten kai jokainen, joka käy Tokiossa ensi kertaa. Miten ihmeessä voi olla niin, että ympärillä ...

Aasian Tampere: Tokio

11.5.15 Satu Kommentteja: 29

Olen lievästi sanottuna pyörällä päästäni. Kuten kai jokainen, joka käy Tokiossa ensi kertaa. Miten ihmeessä voi olla niin, että ympärillä on 30 miljoonaa asukasta, vieras kieli, vieraat ruokalajit ja omituiset käytöskoodit, mutta kaikki tuntuu matkailijalle yhtä mutkattomalta ja helpolta kuin - noh - Tampereella?
Lentokentällä ei ollut jonoja. Passitarkastus lauantaiaamuna kesti 10 minuuttia. Laukut saapuivat laukkuhihnalle kauniissa rivissä, kukin laukku samassa asennossa. Tapasin Singaporen kautta Balilta paikalle suhahtaneen siskoni lentokentän tuloaulassa, joka vaikutti rauhallisemmalta ja noin kymmenen kertaa järjestelmällisemmältlä paikalta kuin Reykjavíkin bussiterminaali. Otimme bussin hotellille ja puolentoista tunnin kuluttua seisoimme Park Hyattin aulassa (siis juuri se Lost in Translation -hotelli. Siskoni päätti hieman panostaa).


Seuraavan 48 tunnin aikana ehdimme

- hengästyä hotellihuoneen ikkunasta avautuvista maisemista (Fuji-vuori näkyi, tietysti), kymmenen neliön kylpyhuoneen lämmitetystä wc-istuimesta ja huoneen teevalikoimasta
- uida kilometrin
- ottaa nokoset
- käydä iltapäivädrinkeillä 41:n kerroksen baarissa


- käydä pikaillallisella pikasushibaarissa (halpa seitsemän euron paikka, mutta parempaa kuin missään muualla aikaisemmin)

- kävellä Shinjukun hämärillä kaduilla, vilkaista Golden Gain huoneen kokoisia pikkubaareja ja seurata baseball-lyöntitreenejä

- käydä ruokakaupassa ostamassa japanilaisia mangokeksejä
- nukkua erinomaiset yöunet
- syödä järkyttävän kokoinen äitienpäiväaamiainen Park Hyattin näköalaravintolassa
- käydä Meiji Jingun pyhätössä ja nähdä vilaus japanilaisesta hääparista

- hortoilla pari tuntia pitkin Harajukun katuja ja katsella japanilaisteinejä ja ostaa itselle sellaiset röyhelönilkkasukat (kolme paria 6 euroa)



- nähdä Yoyogi-puistossa tanssivia showt-tyyppejä ja japanilaisperheitä sunnuntaipiknikillä
- eksyä japanilaista designia myyville kirpputoreille
- tutustua eroottiseen nykytaiteeseen Harajukun Design Festa Galleryssä ja jakaa sydäntarroja omille suosikkitöillemme

- löytää kaverin kaverin kaverin suosituksesta 35 steps -niminen izakaya eli japanilainen pubiravintola Shibuyan kellarista ja syödä maailman parasta makrillia, creme bruleetä ja uppopaistettuja katkaravun pyrstöjä ja ihmetellä japanilaisia kokkeja, jotka juovat ruoanlaiton ohessa kaljaa, huutelevat toisilleen ja kertovat vitsejä, joille nauravat kaikki muut tiskillä istujat paitsi me, jotka ujoina hihittelemme kämmeniemme suojassa

- huristaa junalla Shibuyasta takaisin Shinjukuun
- käydä soft-drinkillä Park Hyattin American baarissa ja nähdä kuinka kuutamo nousee Tokion taivaalle

- nukkua 7 tunnin yöunet ja herätä siihen kun joku pesee ulkona hotellihuoneemme ikkunaa (44. kerros)

Eihän tuossa listassa pitäisi olla mitään järkeä. Etenkään kun emme noudattaneet armeijamaista kuria ja tehneet tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä pitäisi nähdä. Olemme vain vähän vaellelleet, vilkaisseet välillä mainiota Mondon Tokio -opasta ja vilkaisseet vähän useammin karttaa. Luulin, että olisi tavattoman työlästä kokea asioita 30 miljoonan ihmisen suurkaupungissa, jonka kielestä en ymmärrä mitään, jonka ruokalistoista en tajua mitään ja jonka katujuoma-automaatilla minulla ei ole käsitystäkään siitä, mitä olen ostamassa.

Silti kaikki on ihan järjettömän helppoa. Saa olla hiljaa, ujo, eksynyt ja pihalla - eikä se nolota pätkääkään. Suurin mokani oli marssia kengät jalassa sovituskoppiin, kun nehän olisi pitänyt tietysti jättää siihen ulkopuolelle. Tai se hetki kun hotellin käytävällä vastaan tuli iäkkäämpi japanilaispariskunta enkä minä osannut päättää, pitäisikö mennä ohi oikealta vai vasemmalta ja siinä aikani heiluttuani mies ja nainen vetäytyvät seinään kiinni ja viittovat anteliaasti menemään ohi ja pyytävät anteeksi ja hymyilevät leveästi ja minä yritän änkyttää jotain sumasimaa tuskin kuuluvalla äänellä ja kädet hikoillen.

Siis melkein kuin olisin Tampereella.

Edessä on vielä kolme täyttä reissupäivää ja uusi hotelli. Kuka tietää, mitä tässä vielä ehtii tapahtua.

29 kommenttia:

  1. Tervetuloa Tokioon! Kannattaa käydä Odaibassa sekä Tsukijin kalamarketalueella syömässä tolkuttoman hyvää sushia! Toivottavasti teillä on kiva reissu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kävimme kalamarkkinoilla - voi luoja mutta se oli upea paikka. Ja ne sushibaarit.... Huh, veivät tajun vaikka raakaa kalaa jouduinkin väistelemään.

      Poista
  2. Ihania kuvia! Ja ei vitsi miten makeet sukat, mäkin haluan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on ihanat! Aajttelin ensin, että ne ovat kaukana omasta tyylistä, mutta onneksi ostin. Sopii tosi hyvin tennareiden ja mekon kanssa :)

      Poista
  3. Kaikki Japani tietous on tervetullutta. Mun 50 -v synttärilahjatoive. Mut viel menee pari vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on ainakin yksi postaus tulossa! Ja suosittelen tosi lämpimästi Mondon Tokio -opasta. Meillä on ollut se reissussa mukana ja siitä on ollut iso apu, vaikka onkin jo muutaman vuoden vanha.

      Poista
  4. Japani kuume vaan kasvaa tätä lukiessa! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! Ainoa miinus on tuo kymmenen tunnin lento ja aikaero, mutta kyllä nekin kestää. Tulin itse Finskin suorilla lennoilla; olivat vähän kalliimmat kuin välilaskulliset lennot muilla lentoyhtiöillä, mutta 150 euroa lisää mukavuudesta ja lyhyemmästä matkustusajasta on pieni hinta kokonaiskulujen kannalta.

      Poista
  5. Kohtelias kiitos ja kumarrus :) Tämä kirjoitus varmisti sen, että sinne lähdetään.
    Jatkoa odotellen, hennamaria.j

    VastaaPoista
  6. Onpa mukaansatempaavaa matkakertomusta, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Ainakin yksi osa tulossa vielä. Paksuilijan näkökulmasta :)

      Poista
  7. :) :) Simasumaa sinnekin! Tampere on kyä niin hyvä kaupunki, jos kohta sitten vissiin Tokiokin!
    Kasvikset on rivissä ja herran nuhteessa :)

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. No niin, tänne vaan! Saleitisti helppo kohde myös lasten kanssa (paitsi toi pitkä lento...)

      Poista
  9. Tuohon ekana olevaan kommenttiini pitää vielä lisätä, että melko hyvä tuuri sattui, että pääsitte näkemään vilaukselta temppelialueella hääväkeä. Temppelissä järjestettävät häät alkavat käsittääkseni olla harvemmassa, koska ne ovat niin kalliit. Suurin osa pareista järjestävät hotelleissa häänsä länsimaiseen tyyliin. Täytyisikin välillä käydä siellä Meiji Jingun ympäristössä bongailemassa, josko sattuisi näkemään hääpareja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vau, tätäpä en tiennyt. Meillä kävi siis verraton mäihä.

      Poista
  10. Annapa sitten loppuraportti: voiko sinne mennä 3-4-veen kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mun mielestä. Me oltiin viime vuonna muutama päivä Kuala Lumpurissa 3-vuotiaan kanssa ja se meni tosi hyvin (suurkaupunki, mutta ostareilla oli hyvä ilmastointi ja ulkona oli paljon puistoja joissa ulkoilla iltojen viiletessä). Muutaman päivän kokemuksella mun mielestä Tokio on vieläkin helpompi kuin Kuala Lumpur, joka puolella on julkisia vessoja ja kaikkialla on tavattoman siistiä. Vesijohtovettäkin voi juoda. Luksus!

      Poista
  11. Japani tuntuu kiehtovalta mutta myös hieman pelottavalta juuri mainitsemistasi syistä. Kielestä ei saa mitään tolkkua ja jos ruokalistat on täynnä koukeroita, voi mennä sormi suuhun ja sillä ei nälkä lähde.. Mutta koska pärjään joten kuten Tampereella, niin siitä rohkaistuneena selviän ehkä myös Japanista. Kirsikkapuut olisi nähtävä! Teillä on ihana sisko-sisko matka, tuon idean voisi kopioida ;) Have fun ja simasumat peliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsikkapuut olivat jo kukkineet, eli vähän myöhästyimme... Kannattanee tulla huhtikuussa.

      Monissa ravintoloissa listat on englanniksi tai ainakin ruoista on kuvat. Mondon Tokio -oppaassa oli hyvät selostukset siitä mitä missäkin ravintolassa saa ja mitä kannattaa tilata. Auttoi huimasti!

      Täällä jokaiselle ruokalajille tuntuu olevan oma ravintolansa. Eli noin pääsääntöisesti sushia ei saa kuin sushiravintolasta, tempuraa ei saa kuin tempurapaikoista jne.

      Poista
  12. Vielä kun japanilaiset eivät juurikaan englantia puhu, tai hyvin välttävästi. Mutta kulttuuriin kuuluva ystävällinen ja nöyrä asenne pitää hommat pyörimässä. Turistina siellä on helppoa ja mukavaa, ihmisvilinääkään ei tajua kun kukaan ei käytä kyynärpäätaktiikkaa. Ruokahan tilataan monissa safkapaikoissa automaatista, josta painetaan vain ruoka-annoksen kuvaa, joten kieltä osaamatta näkee kyllä suurinpiirtein mitä lautaselle on tulossa. Toki erityisruokavalion kanssa homma olisi huomattavasti hankalampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kohteliaisuus ja maltillinen jonottaminen esimerkiksi ruuhkametroihin on ihailtavaa.

      Poista
  13. ...kunhan ei vahingossakaan tilaa nattoa eli fermentoituneita soijapapuja. Tein sen virheen, kasvissyöjänä katsoin vain ruoka-annoksen kuvaa että kappas, papuja. On yksi niistä karvoista ruuista joita olen koskaan jättänyt kokonaan syömättä.

    VastaaPoista
  14. Japanin matkakuume senkun nousee. Suosittelen muuten lämpimästi Mia Kankimäen kerrassaan hurmaavaa Kiotoon sijoittuvaa matkakertomus-romaania "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin":
    https://fi-fi.facebook.com/miakankimakiofficial

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuo kirja on mulla lukulistalla - tämä Japanin-matka muistutti siitä jälleen. :)

      Poista

Mitä tuumaat?