iime vuonna paloivat päreet lapsen balettitunnilla. Muistanette, että baletinopettajaan ei ihastunut sen paremmin lapsi kuin minäkään . Int...

Onnistumisia lapsen tanssikurssilla

13.9.14 Satu Kommentteja: 7

Viime vuonna paloivat päreet lapsen balettitunnilla. Muistanette, että baletinopettajaan ei ihastunut sen paremmin lapsi kuin minäkään. Into tanssiin on silti säilynyt. Jos musiikki soi, lapsi tanssii kotona, päiväkodissa ja kaupoissa. Kun muuten niin ujo tyyppi näkee jossain tanssilavan ja kuulee musiikkia, se hyppää lavalle vetämään yhden naisen showta. Suosikkiteeveesarja on Anniina Balleriina ja lempimusiikki jo parin vuoden ajan Joutsenlampi. Tämä ei siis ole mikään ohimenevä juttu.
Halusin antaa tanssille vielä mahdollisuuden. Tutustuin lapsen parhaan tarhakaverin äitiin, joka oli omalla kohdallaan miettinyt samaa. Hekin olivat käyneet viime vuonna siellä onnettomassa lapsibaletissa ja jättäneet sen kesken. Tyttö kuitenkin kärtti tanssitunneille. Päätimme etsiä yhdessä sopivan tanssikurssin läheltä keskustaa ja mietimme roudausvuorojen jakamista.

Reykjavikin urheilukerho Valur on parhaiten tunnettu käsi-, jalka- ja koripallotreeneistään, mutta suuren hallin yläkerrassa sijaitsee myös Jón Péturin ja Karan Tanssikoulu. He tarjoavat salsojen ja sambojen lisäksi luovaa tanssia eri-ikäisille lapsille. Ilmoitimme kersat kurssille.

Tämänpäiväisen ensimmäisen tunnin jälkeen olin myyty. Maikka aloitti kurssin juttelemalla lapsille ja aikuisille. Hän kertoi, että pienten lasten kanssa tanssiminen alkaa leikistä. Täällä ei ole takakireää suorittamista.

Opettaja myös painotti, että on täysin ookoo, vaikka osa vanhemmista hengaisi täällä mukana koira- ja juntansseissa koko vuoden lastensa kanssa. Että jotkut lapset vaan ovat toisia ujompia ja tarvitsevat aikaa tottua uuteen ryhmään. Hän painotti, että missään nimessä me vanhemmat emme saa stressaantua siitä, jos lapsi ei halua heti osallistua: "Jos hermostunut vanhempi patistaa lasta ostallistumaan ja ottamaan muista mallia, se ei ainakaan halua osallistua. Antakaa lasten olla ja näyttäkää, että on ihan okei seistä seinän vieressä ja katsella muita. Vähitellen ne ujoimmatkin alkavat heilutella varpaitaan ja sormiaan musiikin tahdissa ja jossain kohtaa ennen kevättä he jo tanssivat mukana."

Onnelliset harrastajat.
Tunnilla tanssittiin junatanssia, leikittiin luuta etsimässä olevaa koiraa ja vedettiin supermies-liikkeitä. Tunnin jälkeen lapsi oli innoissaan ja halusi heti jäädä toiselle tunnille. Nyt se jo laskee öitä ensi viikon lauantaihin. Ujoilusta ei näkynyt merkkiäkään.

Meininki viime vuoden kokeilussa oli kuin eri planeelta. Siellä vanhemmat komennettiin heti ensimmäisen tunnin alussa ulos salista lapsia häiritsemästä, lasten piti seistä suorissa riveissä ja heille opetettiin, millaiset ovat rumat ja millaiset ovat nätit varpaat. Tytöillä piti olla hiukset ponnarilla tai nutturalla ja vaalea tanssimekko päällä. Tsiisus.

Tajuan vasta nyt, miten hölmöä se meininki viime vuonna oli. Ei kolmivuotiaiden kuulu tanssia samoilla säännöillä kuin aikuisten. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä lasten harrastuksissa ei tarvitse heti treenata tosissaan ja kaikkien mahdollisten sääntöjen mukaan. Jos ilon liikuntaan, musiikkiin tai piirtämiseen tappaa heti alkumetreillä takakireällä niuhottamisella, voi kestää kauan ennen kuin ilon tekemiseen löytää uudestaan.

Onneksi oli pokkaa kokeilla toista tanssikoulua.

7 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että oikea osoite löytyi. Tää lasten harrastaminen, ja ilmeisesti tanssiharrastaminen on kyllä ihan mysteeri, ainakin täällä. Meillä oli viime vuonna sama kokemus. Tämä about saman ikäinen tapaus halusi balettiin. No, innostuksen tappoi 70-vuotias täti tukka nutturalla. Mentiin jonossa, kuuliaisesti ja hiljaa. Ei oikein napannut, kun jopa pelotti.

    Tänä syksynä löysin paikallisen urheiluopiston tanssitunnin, jossa mennään eri tanssityylejä juurikin leikin varjolla. Mahtavan tanssinopettaja mies, joka eläytyy ja tarinoi. Meidän täysin ennakoimaton superrohkea-superujo ujoili näillä tunneilla. Oli innostunut, muttei kuitenkaan. Nyt se alle viisi vuotiaana haluaa katsoa YouTubesta juurikin Joutsenlampea illat pitkät ja opettelee kiskomaan nilkkaa suoraan - ja haikailee takaisin sinne ilottomaan kuriin ja nuhteeseen. Koska siellä kuulemma opetellaan tanssimaan "oikeasti", arabeskit ja kaikki. WTF? Minä en todellakaan osaa tulkita lastani tässä asiassa.. Tosin ei kyllä tietysti tämän ikäisen vanhempana tarvitsekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin näen silmissäni tämän tapahtumaketjun. Ehkä se tulee kohta meillekin.

      Poista
  2. Itse olen tanssinut lapsena (ja sittemmin myös aikuisena) melkein kaikkia mahdollisia tanssin lajeja. Balettia harrastin kaikkein pisimpään, mutta nyt jälkikäteen täytyy todeta, että se on ehkä kaikkein huonoin valinta pienelle lapselle. Baletti on ainoa tanssin laji, jossa tanssitaan nimenomaan kurissa ja nuhteessa. Moni opettaja on (näemmä edelleen) sitä mieltä, että kaikkien lasten on näytettävä samalta ja tanssittava täsmälleen samalla tavalla. Vaikka tanssin kuuluisi mielestäni nimenomaan olla luovaa ja hauskaa ja että siinä saa toteuttaa itseään.

    Tanssi on parhaimmillaan ihana harrastus, jossa tulee hyvä mieli ja murheet unohtuu, kun saa ilmaista itseään kehon kielellä. Balettikin voi olla mieluisaa, mutta tiukkapipoinen opettaja saa kyllä tanssinkin tuntumaan orjatyöltä.

    Kanerva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itse koskaan harrastanut tanssia, mutta olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että mukavan harrastuksen kuuluisi ainakin pienillä lapsilla olla mielekästä tekemistä.

      Poista
  3. Kuulostaapa hyvältä, noin sen pitäis just mennä. Tai no, enhän minä mikään valmentaja/tanssiope ole, eli joku sellainenhan tietty voi olla eri mieltä, mutta ns. maalaisjärjellä ajateltuna tuollainen "pehmeä laskeutuminen" harrastuksen pariin tuntuis oikealta vaihtoehdolta. Tosin esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä ovat varmasti eri mieltä. :) Ja kivaa, että vanhemmatkin saavat olla tarvittaessa läsnä. Omakin lapsi (silloin nelivuotias) kaipasi vanhemman läsnäoloa viime vuonna liikuntakerhossa.

    VastaaPoista
  4. Oli hienoa, että kokeilitte vielä uudelleen! Harrastuksissa onneksi on nykyisin valinnanvaraa, silloin kun minä olin pieni, se oli naisvoimistelua tyttöjen mittakaavassa. Ei kauan jaksanut kiinnostaa. Omille pojille hyvä liikuntamuoto oli aikoinaan temppukoulu. Sellaista rajumpaa voimistelua, jossa sai purkaa energiaa. Ja sitten myöhemmin jalkapallo ja jääkiekko. Nyt ei enää kiinnosta mikään urheilu. Tosin ovat perineet isänsä huonot nivelet ja kipeytyminen haittaa liikkumista.

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa että löytyi kiva tanssikurssi! Meidän 5-vuotias poika aloitti viime talvena lastentanssin ja on tykännyt oikein kovasti. Siinäkin tanssikoulussa meno on rentoa ja opettaja mahtava :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?