itiydessäni on saavutettu seuraava merkkipaalu. Lapsi ilmoitti taannoin, että haluaisi kutsua päiväkotiryhmästä löytyneen ystävänsä meille ...

Olen kasvanut äitinä

22.8.14 Satu Kommentteja: 34

Aitiydessäni on saavutettu seuraava merkkipaalu. Lapsi ilmoitti taannoin, että haluaisi kutsua päiväkotiryhmästä löytyneen ystävänsä meille kylään ilman vanhempiaan. Nielaisin kerran. Näin tilanteessa useamman haasteen. Miten voisin ottaa tahdikkaasti selvää, että tämä ei ole ns. yksipuoleista tai mielikuvitusystävä? Kauhea pettymys pyytää toinen kylään, jos se ei haluakaan tulla. Ja jos se haluaa tulla, mitä ne meillä tekevät? Olen kädetön lapsen kanssa, jota en tunne. Osaanko lohduttaa parkuvaa tuntematonta nelivuotiasta? Epäilen syvästi. Entä jos se on allerginen ja syötän sille vahingossa kiwiä mansikoilla? Kenellä on korvausvastuu?
I did it!
En kuitenkaan halunnut olla lapsen silmissä typerä nahjus, joten otin asian hoidettavaksi. Selvitin tämän niin kutsutun ystävän vanhempien nimen päiväkodista. Menin Islannin verkkopuhelinluetteloon ja etsin numeron. Otin luurin käteen ja esitin asiani. Ystävän äiti oli iloinen, että soitin. Heidän kersansa kun on karttanut äidiltään ihan samaa. Kyläreissua kaverilleen.

Päätimme tavata ja juoda kahvit lasten leikkiessä. Se meni niin hyvin, että suunnittelimme heti jatkoa. Ilmoitimme lapset samaan luovan tanssin ryhmään (sitä lasten balettia ei kukaan perheestämme halunnut kokeilla uudestaan), joka kokoontuu tunniksi joka lauantai. Koska olemme melkein naapureita, päätimme jakaa kuljetusvuorot. Putkeen meni.

Se on maljan paikka. Hyvää viikonloppua!

34 kommenttia:

  1. Mahtavaa!
    Pitäiskö iteki joskus uskaltaa ottaa kontaktia niihin muihin äiteihin siellä tarhan pihalla...
    Harrastusten suhteen tällä hetkellä mietitään temppukerhon (ei varmaan), taapero-taekwondon ja koripallokerhon välillä, oisko noissa paikoissa saman henkistä porukkaa?

    -sup-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riskinotto voi kannattaa :) Vähän kyllä ujostelin soittaa tätä islanninkielistä puhelua. Jaiks.

      Poista
  2. Onneksi olkoon! Meilläkin kaverikyläilyt alkoivat äitien kahvittelulla lasten leikkiessä, molemmilla lapsilla. Jo seuraava kyläily otettiin ilman toisen äitiä, ja hienosti on mennyt aina. Yli 4-vuotiaat jo jaksavat leikkiä sen tunnin, puolitoista, ilman minkäänlaista aikuisen ohjausta ("otatteko jätskit" on kyllä aika suosittu ohjelmanumero) ja ainakin tyttären kohdalla 6v oli myös yökyläilyjen rajapyykki. Pari kertaa olen joutunut menemään väliin ja ottamaan oman lapsen puhutteluun, tyyliin "nyt leikitään sellasta josta molemmat tykkää, tai sitten x/y ei voi enää tulla meille kylään" ja tepsinyt on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut yökyläilyjä serkusten kesken ja on mennyt ihan hyvin (tosin lapset eivät ole olleet meillä, haha). Mutta nuo serkukset ovat melkein yhtä läheisiä kuin sisarukset. Kavereiden kanssa yökyläilyyn menee varmasti vielä muutama vuosi.

      Poista
  3. Hyvä hyvä! Hauska kuulla, että Islannissakin ujostellaan muiden vanhempien kontaktoimista. :D Meillä on ollut yökylässä Skidin silloin kuusivuotias kaveri. Olennaista on mun mielestä se, että ei pidä alkaa skarppaamaan ja tsemppaamaan hulluna vaan on sellainen kuin on. Silloin on jotenkin paljon helpompi olla auktoriteetti esim sääntöjen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin!
      Se on vähän sama hevosten kanssa: kun alkaa hermoilla, voi saman tien sanoa hyvästit omalle auktoriteetilleen ;)

      Poista
  4. Loistavaa! Tästä tuli itsellekin tosi hyvä mieli, vaikkei meillä olla tuota vielä lähelläkään. Mutta se on siis mahdollista! :)

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se näköjään mahdollista, kun mäkin tähän pystyin.

      Tosi hienoa muuten, että täällä on niin tsemppaavia kommentoijia. Kukaan ei vielä avautunut päätään pyöritellen. Koska joillekin tämä kanssavanhempien tapaaminen ja playdatejen järkkääminen saattaa olla ihan läpihuutojuttu.

      Poista
  5. Hieno homma, siitä se lähtee! Kohta joutuu ottamaan jo kalenterin käyttöön, että pysyy ajan tasalla muksun menoista (terveisin ninim. Kokemusta on :) Meidän kohta seitsemän täyttävä poitsumme on kaverikyläillyt jo himpun verran alle 3-vuotiaasta lähtien, tosin ihan naapurustossa aluksi. Mitä isommiksi ne kasvavat, sitä tärkeämpiä kaverit tuntuvat olevan ja ovatkin. Nykyisin tosin suuri osa kyläilyistä hoituu meidän poitsun osalta ilman vanhempien kuskailuja tai sopimisia - puhelin on kuitenkin täynnä "senjasen" isän ja / tai äidin puhelinnumeroita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on nyt tuo ensimmäinen XX:n äiti -niminen tyyppi listattu puhelimeen. :)

      Poista
  6. Mahtavaa,onnea!Itse olen löytänyt muutaman uuden hyvän ystävän esikoiseni kavereiden äideistä.Ihmisiä, joihin en muuten olisi tutustunut. Helpottaa kummasti myös lähenevässä esiteinivaiheessa, kun tuki ja valvovat silmät löytyvät läheltä .
    viime viikolla lopetin kyräilyn kuopukseni fudiskentän laidalla, laitoin kirjan pois ja astuin rohkeasti rinkiin�� hauskoja tyyppejä kaikki ja tuntuivat tuntevan suhteellisen sosiaalisen kuopukseni hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, jos sai samalla itselleen samanhenkistä seuraa. Onnittelut!

      Poista
  7. Oi onnea! :D Itsekin kunnostauduin päiväkodin eteisessä ja pyysin meille kylään sen *maailman parhaan kaverin* ja tämän äidin. Ja meillä äideilläkin riitti juttua! :)

    VastaaPoista
  8. Huraa, niin reipasta meininkiä. Lapset usein on reippaampia - ne ujoimmatkin - kuin epämukavuusaluelle viemänsä vanhemmat. Ihmejuttu tuo yökyläilykärttäminen kyllä; jotkut yksilöt tekevät sitä paljon, joillekin ei tule mieleenkään moinen ehdottelu. Kunnes sitten oppii kaverilta. Mutta jei, luuri kädessä olet jo voittaja. Hienoo.

    -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin itse olla yli kymmenen ennen kuin menin kaverille yökylään.

      Poista
  9. Tuo on tosi tärkeää, tutustua lasten kavereiden vanhempiin. Uskaltaa myös päästää oman murun kylään kaverille, kun on aavistus, minkälaiset vanhemmat siellä toisessa päässä on. Mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sitä enemmän tulee ylläreitä näissä. Lapsi kysyy tekstarina, että voinko mennä kaverin x luo koulun jälkeen. Jos ei ole mitään hajua kaverista x, eikä tämän perheestä, tulee nuo tilanteet usein aika yllättäen. Ja siinä sitten miettii, että teettääkö lapselle pettymyksen ja kieltää vai yrittää jotenkin onkia kaverin x:n vanhmpien numeron käsiinsä ja päätteleen lyhyen puhelinsoiton perusteella kaverin x:n vanhemman äänestä, että laittaako lapsensa tavalliseen kotiin vai johonkin karmeaan huumeluolaan (vainoharhaisen äidin mielikuvitus voi olla tällainenkin). Onneksi näistä on tähän mennessä hyvin selvitty. Olin itse tänään niin huojentunut, kun samaan aikaan törmäsin lapsen uuden kaverin vanhempaan, kun lapset olivat jo päättäneet vaihtaa puhelinnumeroita. Sekä lapsi että vanhempi vaikuttivat mukavilta. On kivaa, että lapsella alkaa olla oma sosiaalinen verkostonsa. (Toki alussa välillä hämmentävää, kun lapsi moikkailee kaupassa tyyppejä, joita itse ei tunne .)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ehdottomasti, on ihan fiksua tutustua heihin, vaikka tuttavuudesta ei mitään syvällisempää ystävyyssuhdetta syntyisikään.

      Poista
  10. Kaverikyläily on kyllä bonusta. Meillä päiväkotikaverin (parhaan) kanssa on yökyläily säännöllisen epäsäännöllisesti nelivuotiaasta. Se on ollut pojille odotettu juttu. Homma toimi alusta lähtien hyvin. Myös liikkariviemiset on vuoroteltu ja yhtenä päivänä viikossa hakuja päiväkodista on vuoroteltu jolloin itse on saanut pitkän duunipäivän, kun oma lapsi on kaverin luona leikkimässä ja haettu sit kotiin.

    Lapsen kaverisynttärit lapsi + vanhempi kompolla on ollut tosi hyvä tapa tutustua oman lapsen kaveripiirin. Hyviä tyyppejä on löytynyt myös omiksi kavereiksi ;)

    Sanoisin siis että rohkea rokan syö ja luuriin kannattaa tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otit esille hyvän aiheen: lasten synttärit. Voisi olla hyvä tapa ainakin kaltaiselleni vellihousulle madaltaa kynnystä lastensyndejen pitämiseen sillä, että kutsuisi kahville myös vanhemmat, vaikka heitä ei tuntisikaan. Näin ei olis koko katras omalla vastuulla :D

      Poista
  11. Näköjään ylläolevaan tuli vähän puutteellisia lauseita mutta ehkä siitä selvää saa ;)

    VastaaPoista
  12. Tosi kivaa, kun järjestitte treffit. Lapsi saa hengailla kaverinsa kanssa vapaa-ajallakin ja niin kuin edellä kommentoitiinkin, niin äitikin voi löytää samalla uuden ystävän. Mä itse olen tutustunut moniin hyviin tyyppeihin sitä kautta, että ekoina vuosina ennen päivähoidon alkamista piti käyttää lasta perhekahvilassa, että se saisi jotain lapsiseuraa. Siellä tutustuttiin muutamien tyyppien kanssa ja alettiin järkätä omia leikkitreffejä. En todellakaan olis uskonut, että mistään perhekahvilasta löytyis mitään kavereita itselle, koska en mieltänyt itseäni perinteiseksi perhekahvilaäidiksi, mutta niin vaan kävi, että niitä löytyi. Kun lapset kasvavat, noista suhteista on se etu, että tietää vähän millaisten kavereiden kanssa ne pyörivät ja millaisia tyyppejä niiden kavereiden vanhemmat ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin suositeltiin yhtä perhekahvilaa Reykjavikissa, mutta se oli seurakunnan pyörittämä, joten ei tullut mentyä. Huomasin hyväksi tavaksi hengailla kahviloissa, joissa käy muitakin pienten lasten äitejä.

      Poista
  13. 3v kysyi eilen, että "äiti, milloin olen niin iso tyttö että voin pyytää oman kaverin meille" :D sööttiä.
    Olisko sulla jotain vinkkiä mitä tehdä Reykjavikissa maaliskuussA? Päätettiin lähteä kaveriporukalla reissuun kun 3/5 lähtee jonnekin konferenssiin. Mistä kannattaisi alkaa googlailemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä voi tehdä maaliskuussa melkein mitä vaan, sää voi olla kivan keväinen tai sitten voi tulla lunta. Täällä ei säätiloista osaa koskaan sanoa mitään varmaa. Mutta vaihtoehtoja on paljon, voi mennä uimaan, käyskennellä merenrannalla, käydä kivoissa museoissa (joissa myös oikeasti kiinnostavia juttuja), poiketa jätsillä tai islantilaisilla pannukakuilla kahvilassa. Uimahalleja on Reykjavikin seudulla useita ja meriuintiakin voi kokeilla, jos/kun Nautholsvikin ranta ja sen kuumat vesialtaat ovat auki täällä ollessanne (vain tiettyjä päiviä viikosta). Käy hakemassa mun kirjoittama Mondo Islanti -opas, siellä on satoja sivuja vinkkejä. Löytyy myös kirjastoista!

      Poista
  14. Jee, hyvä sinä! :)

    VastaaPoista
  15. Kiva juttu. :)

    Meidän pojalla on ollut "paras kaveri" jo kohta 8 vuotta. Tyttö johon tutustui jo vauvana. Asuttiin naaapureina ja lapset näkivät lähes . Yökyläilyt tapahtuivat jo reilun vuoden ikäisinä. Oli tuttu paikka, kuin toinen koti. Edelleen heillä on jotenkin erityinen suhde.

    Sylvia

    VastaaPoista
  16. Mit hit. Puolet puuttuu tekstistä, mutta siis lähes päivittäin näkivät.

    Sylvia

    VastaaPoista
  17. Tuttuja ahdistuksenaiheita :)
    Esikoiselle tuli kaveri kylään just joskus neljä-viisivuotiaana. Tämän naperon äiti sanoi minulle; "Kyllä se itse tietää, mitä ei voi syödä...!" Kääks. Samaiselle esikoiselle tuli ekalla luokalla toinen kaveri kylään. Mä siivosin ja leivoin kakun. Istua napotin jäykkänä siistissä kodissani koko vierailun ajan...Täytyy sanoa, että ei ole asiat kyllä paljoa helpottaneet kahdessakymmenessä vuodessa :) Sama jännitys vieläkin. Pysyykö kaikki hengissä, onko kaikilla kivaa, onko meillä tylsää, saako kuinka komentaa, mitä pitää tarjota...???

    VastaaPoista
  18. Meillä päästiin jo siihen vaiheeseen, että lapsi sopi leikkitreffit kaverinsa kanssa ihan itsenäisesti koulussa. Sitten oma lapseni vaihtoi koulua ja puhelinsoitto parhaalle kaverille oli ihan ylivoimaisen vaikea juttu. Onneksi oli äidin yhteystiedot ja saatiin treffit sovituksi.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?