iimeiset pari vuotta olen ollut aika stressaantunut. Tai oikeastaan stressaantunut on täysin väärä sana, sillä ihminen jolla on ihan oikeas...

Karsimisen jalo taito

20.5.14 Satu Kommentteja: 23

Viimeiset pari vuotta olen ollut aika stressaantunut. Tai oikeastaan stressaantunut on täysin väärä sana, sillä ihminen jolla on ihan oikeasti stressi ei ole vain pikkuisen väsynyt tai kiireinen. Pitäisi kai ennemminkin sanoa, että olin aivan liian kiireinen. Piti saada lyhyessä ajassa ihan helvetisti aikaan. Täyspäiväiset opinnot yhdistettynä kaupan pyörittämiseen (ja kaikkeen siihen liittyvään sesonkisuunnitteluun, markkinonitiasioihin, kirjanpitoon ja itse myyntityöhön), monelaisten kirjojen kirjoittamiseen ja kaikenkarvaisiin markkinointiprojekteihin täyttivät päiväni ja yöni niin, että oli hankalaa järjestää aikaa millekään mukavalle omalle toiminnalle. Piti ottaa pitkä loma.

Thaimaan rannoilla.
Mietin matkamme aikana, mitä haluaisin tehdä (no kaikkea ja lisää aikaa lukea ja urheilla) ja mihin on oikeasti aikaa (ei kaikkeen, ei mitenkään). Niinpä oli pakko ronskisti vähän järkeistää arkeani. Tein pientä karsintaa työpuolella. Olen jäämässä sivuun design-kaupan päivittäisistä operaatioista. Pysyn mukana omistajana, mutta en enää päivittäin tee kauppaan liittyviä työtehtäviä. Voin tehdä tämän hyvillä mielin, koska omistajakollegallani on minua enemmän paloa ja ennenkaikkea osaamista jatkaa siitä, mihin me yhdessä jäimme.

"Äiti, eihän nyt sada!"
Kaupan tilalle en ota mitään uutta työprojektia. Aion tehdä töitä korkeintaan kahdeksan tuntia päivässä. Jätän arkisin koneen ja työpaperit Reyjavikin pääkaudulla sijaitsevalle toimistolleni. Viikonloppuisin en avaa konettani työasioissa (mutta blogia en laske työksi). Aion joka ilta omistaa aikaa lukemiselle ja urheilulle. Ajattelin aloittaa crossfitin ja uusia Parnasson tilauksen.
Jäätelömyyjä.
En usko, että tarvitsen enää viiden kuukauden mittaista maailmanympärimatkaa ajatellakseni ja palatuakseni työrääkistä. Sen sijaan aion tästä eteenpäin työskennellä tuntimääräisesti vähemmän ja ottaa käyttöön ihan tavallisen kesä-, syys- ja talviloman. En tee enää mitään ilmaisia tai huonosti maksavia töitä, vaan keskitän rajalliset työtuntini asioihin, joita tekemällä pystyn maksamaan itselleni ihan tavallista palkkaa. Aion pysyä yrittäjänä, koska se on ainoa työnteon muoto, joka tällä hetkellä tarjoaa mahdollisuuden yhdistellä keskenään erinäköisiä mutta sisällöltään tavattoman mielenkiintoisia työtehtäviä. Ne kaikki liittyvät jollain tapaa Islantiin, Suomeen, kirjoittamiseen ja matkailuun.
Välttämätöntä toimintaa pieninä annoksina.







Oli kyse sitten henkilökohtaisen tai kokonaisen maan hyvinvoinnin lisäämisestä, ratkaisu ei ole polttaa moottoria niin kauan, että se ylikuumenee. Avain on tuottavuuden lisäämisessä. Minulla on vahva usko siihen, että kun vähemmällä saa aikaan enemmän, sekä lompakon- että päänsisäinen hyvinvointi paranevat. Tässä ei sitten todellakaan ole kyse mistään hemmetin downshiftauksesta. En ole lähdössä hiljaisuusleirille erämaahan enkä mä mitään hidastelua ole vieläkään oppinut kestämään.

Elämänmuutoksen sijaan kyseessä taitaa olla asennemuutos. Tuntuu hyvältä!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

23 kommenttia:

  1. Aamen. Hyvä päätös! Oman maailmanympärysmatkan jälkeen päässä käytiin tismalleen samoja keskusteluja ja onnekseni olen itsekin saanut kalenteria karsittua. Me likes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Kun on aikaa ajatella, tulee ajatelleeksi.

      Poista
  2. Hei, vähän siistiä! onneksi olkoon! :) aivan loistavaa saada lisää aikaa tehdä asioita, joista pitää.

    VastaaPoista
  3. Hyvä juttu! Minä vähennän 8 tunnin päivästä kuuden tunnin päivään. Tosin vain kuopuksen ekaluokan syksyn ajaksi. Toiveissa, että lapsi selviää läksyistään siihen mennessä, kun normisti vasta tultaisiin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! On tosi hienoa, että tilanteen mukaan voi työnteossakin joustaa. Toki omallekin kohdalle tulee vielä varmasti niitä sairaan pitkiä päiviä, mutta en enää halua, että ne ovat perusoletus.

      Poista
  4. Maailman ympäri tai ei! 3-6 kuukautta maailmalla, josta nettoaa kirjoittamalla, haalimalla kamat "testikäyttöön" jne. ei v a r m a s t i tehnyt lovea kukkaroonne.
    Käsittääkseni kotinnekin oli vuokrattuna ?!
    Ja kuka se on keksinyt haalia itselleen puljua, kirjaa, retkiä SINÄ!
    Joten less is more, iloa elämäänne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu ei tehnyt pysyvää lovea kukkaroon, koska _säästimme_ matkaan yli vuoden.

      Toki kotimme oli vuokrattuna, koska olimme niin pitkään poissa. Se on paitsi raha- myös turvallisuuskysymys. Mutta pitäähän sitä matkustaessaankin jossain asua ja syödä, että ei siinä matkaa tehdessä rahaa tosiaan säästynyt.

      Enkä ymmärrä sanan testikäyttöön-lainausmerkkien merkitystä, joten en osaa kommentoida siihen mitään. Tarkenna toki, mitä tarkoitat, niin mielelläni selitän tarkemmin, jos tässä jäi joku kaivelemaan.

      Poista
  5. Jeei, crossfit ja Parnasso. Hyvältä kuulostava elämän/asennemuutos. Kunpa oppisi itsekin keskittymään vaan olennaiseen. Välillä melkein oppii, mutta sitten aina jotenkin hairahtuu ja haalii kaikkia turhia energiaa kuluttavia juttuja arkeensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, mä en yhtään yllättyisi, vaikka kesän jälkeen taas löytäisin itseni yölamppua polttamasta. Mutta mä yritän :)

      Poista
  6. Hidastamisen jalo taito, ah sitä kaivattaisiin täälläkin. Ihmisten kyky kestää jatkuvaa ylikuormitusta vaihtelee suuresti, samoin kuin se, mikä on ylikuormitusta.

    Itselleni mm. erityisen rajutahtinen opintojen edistäminen, 2-vuotias lapsi, jonka kanssa haluaisin olla, aktiivinen vapaaehtoistoiminta harrastuksessa, bloggaaminen ja enemmän tai vähemmän aktiivinen harrastelijaurheileminen ovat olleet viime kuukausina vähän liikaa.

    Jotain tartteis tehä, mutta mitä. Kun mistään ei haluaisi luopuakaan...

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/05/15/puisto-puhuu/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa tuossa, että ylikuormituksen sietokyky vaihtelee paljon, ihan ajanjaksoittainkin. Ei minusta pari vuotta sitten tuntunut yhtään siltä, että teen liian paljon töitä, mutta nyt sellainen vauhti tuntuu epämielyttävältä edes ajatuksena. Voihan toki tilanteet taas muuttua. Never say never :D

      Tsemppiä sinun kiireisiin, toivottavasti opinnot saavat lepäillä kesän yli?

      Poista
  7. Joku viisas sanoi joskus, taisi olla äiti, että onnellisuus tulee pienistä asioista. Niitä asiota joita meillä on tapana haalia, raha, liiat työt, vastuu ja jne, on vain niitä jotka syövät sitä mahdollisuutta onneen. Kauan se meni mulla asian sisäistämiseen.
    Mä elän jotain saman tapaista renesanssia, tulotason pudottamisen mukana sain kelpomäärän lisää sisältöä elämään täällä itävuonolla. Suunnitelmat muuttuivat keväisestä, mutta en valita.
    Luulen, että teet enemmän kuin oikeita valintoja.
    Ja nuo puskista huutelijat tarvivat vielä lisää aikaa huomata, että mikään toisen ei ole itseltä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitisi oli niin oikeassa! Kuulostaa niin mainiolta tuo nykyinen sijaintisi. Olisi mahtavaa tulla kesällä kyläilemään sillä suunnalla... Jos vaikka joku lyhyt telttaretki ehdittäisiin tehdä miehen työkiireiden keskellä. :)

      Poista
    2. Tervetuloa ja by the way, tää talo missä asutaan on vanha koulu ja hotellinakin toiminut 2000-luvun alussa, että täältä löytyy majapaikka vaikka erillisillä huoneilla koko perheelle eli sydämellisesti tervetuloa! Mä sain duunin tuosta naapurikylästä, Breiðdalsvikistä eli olen kotosalla työvuoroja lukuunottamatta ainakin syyskuun loppuun.

      Poista
  8. Kuulostaapa hyvältä. Mä olen huomannut omalla kohdalla, että jos on muka sitä aikaa, niin haalin vähintäänkin opintoja täyttämään kalenterin. Sitten ihmettelen tenttiä edeltävinä öinä, että mitä ihmettä mä taaskin olen mennyt tekemään. Mä en tykkää itse siitä, että multa jää ensimmäisenä liikunta pois listalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös liikunta kärsinyt ensimmäisenä. Ja kun liikunta jää pois, pinnani lyhenee entisestään ja muutun ihmiseksi, josta en itsekään pidä. Mä yritäin olla haalimatta kalenterintäytettä - nähtäväksi jää, miten tässä käykään. Työnteko on minusta kivaa ja tykkään tehdä rahaa. Mutta nyt on pakko löytää joku balanssi, että ehtisi sinne lenkillekin joskus :) Puhumattakaan, että ehtisi viettää aikaa perheen kanssa.

      Poista
  9. Äitiysloma on ollut hyvää aikaa stressaantua ihan muista kuin työasioista, ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi elämässä. Nyt alkaa kuviot täälläkin onneksi selkiintyä ja kalenteri täytyy asioista mitä haluan ihan oikeasti tehdä. Jes :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan mahtavaa, onnittelut! :)

      Poista
  10. Välillä pitää mennä kauas nähdääkseen lähelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä ainakin osa totuutta on. Olisinhan voinut pitää puolen vuoden lomajakson myös kotimaisemissa, mutta oilsin luultavasti kyllästynyt. Ja mennyt takaisin duuniin :D

      Poista

Mitä tuumaat?