Terkkuja Islannin perähikiältä, Länsivuonoilta! Ollaan taas jälleen kerran perheen kanssa täällä lampaan päässä tai lampaan perävilloissa, ...

Työn ja loman yhdistäminen on vapautta

16.4.19 Satu Kommentteja: 2

Terkkuja Islannin perähikiältä, Länsivuonoilta! Ollaan taas jälleen kerran perheen kanssa täällä lampaan päässä tai lampaan perävilloissa, riippuu vähän siitä, kuinka Islannin karttaa katselee. Minun mielestäni pää on täällä Länsivuonoilla ja häntä idässä, mutta maan muotoa ihmetellessä voi kyllä nähdä lampaan juoksemassa toiseenkin suuntaan.


Juuri muuten kävimme viime vuonna näillä samoilla paikoilla, samalla kulkuneuvolla ja samoihin aikoihin (talvipurjehdus Länsivuonoilla), sitten heti perään uudestaan keväällä yksinäni (reissuvinkit Länsivuonoille) ja miehen kanssa kaksin viime kesänä juttukeikalla. Tästähän alkaa kohta muodostua meille toinen koti, hehheh.

Nyt siis olemme taas täällä bleisurilla - se on kuulemma joku aika sitten muotiin tullut tapa yhdistää bisnesmatkailu vapaa-ajanmatkailuun. Vähän hymyilin, kun luin tästä "trendistä" jostain kansainvälisestä matkailualan julkaisusta. Olen näköjään ratsastanut trendin aallolla ennen kuin lätäkössä on ollut edes vettä. Tällainen työmatkojen ja vapaa-ajan matkojen yhdistäminen on ollut osaa arkea jo vuodesta 2006. Kerrankin jonkun asian suhteen etujoukoissa!



Ensimmäinen bleisure-reissu tapahtui Lontoossa. Menin tuottamaan sisältöjä eräälle viestintätoimistoni asiakkaalle - tosin silloin ei vielä ollut mitään kunnollisia digisisältöjä vaan ihan sellaiseen painettuun ja ihanan vanhanaikaiseen asiakaslehteen tein juttua. Samalle reissulle olin pyytänyt mukaani silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni, ja harrastelimme vapaa-ajalla hotellihuoneessa niin paljon, että sain siltä reissulta sen asiakaslehtijutun lisäksi virtsatientulehduksen.

Mutta eihän minun siitä pitänyt puhua, heh.

Vaan siitä bleisuroinnista ja vapaudesta. Nyt on siis taas menossa sellainen työviikko, joka on sitä työarjen kuohuviini-irtokarkkiosastoa. Pääsin viikoksi näihin postauksen maisemiin tekemään juttua ja toisaalta samaan aikaan lomailemaan perheeni kanssa. Esikoisella on koulusta kahden viikon mittainen pääsiäisloma, kuopuksella on pääsiäislomaa päiväkodista, puoliso pystyi ottamaan töistä muutaman päivän palkatonta lomaa ja minä sain järjestettyä muut työhommat siihen malliin, että tämä keikka oli mahdollista ottaa ja toteuttaa.



Minulle tällainen työn ja loman yhdistäminen on suurinta vapautta. En koe, että minun olisi pakko olla selkeästi joko töissä tai selkeästi lomalla ollakseni kunnolla läsnä siinä, mitä teen. Kun joku ulkopuolinen - oli se sitten esimies, kalenteri tai joku "meillä on aina tehty näin" -henkinen ajatus yrittää pakottaa työntekemisen tapaani johonkin tiettyyn muottiin, sieluani alkaa hiertää.

En pysty toimimaan täydellä kapasiteetilla ja motivoituneena, jos joku muu päättää puolestani, missä minun kuuluu työni tehdä ja minkälaisia asiota minun pitää hoidettavaksi ottaa. Siinäpä se syy yksityisyrittäjyyteen oikeastaan tulikin: se, että saan päättää itse paitsi työn sisällöstä myös sen suoritustavasta, on minulle ihan valtavan tärkeää. Jos minulle tarjottaisiin huiman paljon isompaa palkkaa samansuuntaisista töistä mitä nyt teen mutta kiinteällä toimistopaikalla ja työajalla, en usko, että suostuisin. Kolminkertainenkaan kuukausipalkkakaan ei korvaisi tätä vapautta, mikä minulla nyt on.

Ja yhä edelleen vapaus kiinnostaa kovasti.



Niin, lähestyvä pääsiäisen on islantilaisille iso juttu. Täällä ei se pääsiäisen uskonnollinen puoli ole sen suuremmin läsnä kuin Suomessakaan, mutta pääsiäisen merkitys kevätlomana on todella iso. Sitä valmistellaan hartaasti ja kaikilla tuntuu olevan joku pääsiäissuunnitelma. Mökkireissua, ulkomaanmatkaa, hiihtokeikkaa ja muuta kevätriehaa aletaan suunnitella siinä heti uudenvuodenbileiden jälkeen, kun taivaalle ammuttujen ilotulitteiden ruuti on haihtunut ilmaan.

Meille alkoivat pääsiäissuunnitelmat kirkastua jo jokin aika sitten. Päätimme tulla lähimpien sukulaisten kanssa Isafjörduriin Länsivuonoille. Isafjörduriin siksi, että täällä on hyvällä onnella vielä tähän aikaan vuodesta lunta vuorilla eli pääsee hiihtämään.



Lisäksi täällä on joka pääsiäinen maankuulu maksuton musiikkifestari Aldrei fór ég sudur ("En koskaan mennyt etelään" ja etelällä viitataan siis pääkaupunki Reykjavikiin). Islantilaiset bändit soittavat kolme päivää maksutta Isafjördurin baareissa ja lähikylien pubeissa, kahviloissa, kirjastoissa ja muissa kulttuurikeskuksissa. Meno on lapsiperheystävällistä ja kaikki ottavat osaa. Festari ei ole vain musadiggareiden tai bilettäjien juttu, vaan ihan kaikki paikalliset osallistuvat. Hauskaa, että pääsen kokemaan tämän festarin vihdoin itsekin.



Koska ajomatka Reykjavikista tänne on pitkä ja koska Islannissa-lomailu ylipäätään on nastaa hommaa, kannatti yhdistää tämä työmatka pääsäislomailuun, joten täällä ollaan, Islannin perähikiällä parisen viikkoa putkeen. Tämä ensimmäinen viikko menee töiden parissa merellä, toinen viikko festareilla kolmentuhannen ihmisen asukkaan kylässä.

Onhan tämä nyt ihan järjettömän kivaa herätä aamulla näissä maisemissa, juoda kaffet purjelaivan kannella ja katsella, näkyisikö lähistöllä valaita. Voi viettää aikaa lasten kanssa, kuunnella juttuja aiheista joista en lähtökohtaisesti mitään ymmärrä (esim. purjehdus), syödä iltaisin kalasoppaa ja myöhemmin yöllä nukahtaa laivanhyttiin ja kuulla kuinka tuuli ulkona ulisee. Ja olla samaan aikaan töissä. Eihän töissäolo aina tällaista ole (vaan melko usein tämä unelmahommienkin arki muistuttaa säätöä), mutta silloin kun se on tällaista kauneutta, siitä pitää muistaa nauttia.



Joten nyt nautin. Seuraavien päivien ajan meillä ei ole nettiyhteyttä eivätkä puhelimetkaan toimi. Pääsiäisen tienoilla siis seuraavaksi kuulumisia täällä blogin puolella.

2 kommenttia:

  1. Upeat maisemat, kyllä tuolla kelpais olla:) ps. Bleisure=business+leisure

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, reissu oli kyllä hirmuisen antoisa.

      Poista

Mitä tuumaat?