Mistä sen tietää, mikä on oma haaveammatti? Kuinka sen voi löytää ja saada? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat olleet minulle itselleni kamal...

Miksi haaveammatista haaveilu voi olla myös virhe?

13.3.19 Satu Kommentteja: 6

Mistä sen tietää, mikä on oma haaveammatti? Kuinka sen voi löytää ja saada? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat olleet minulle itselleni kamalan tärkeitä aikuisiän elämässä. Ajatus Unelmahommissa - tee työ itsellesi siitä mistä pidät -kirjaan lähti nimittäin juuri näistä pohdinnoista. Kirjoitin kirjan yhdessä Hanne Valtarin kanssa - ja nyt työn alla on kirjalle kakkososa. Se ilmestyy ensi vuoden alussa ja voitte uskoa, että kerron siitä varmasti myöhemmin lisää. Jeijj!


Mutta nyt ensin tuohon alun kysymykseen. Se pitäisi itse asiassa muotoilla uudelleen. Vastausta siihen, mitä haluaa työkseen tehdä, ei välttämättä enää löydä miettimällä unelma-ammattiaan. Ei sellaista välttämättä ole olemassakaan!

Mietinpä vaikka itseäni. Kun joku kysyy ammattiani, ja jos erehdyn vastaamaan, änkytän aina vähän aikaa jotain epämääräistä puuroa kaikesta siistä mitä elämässäni teen. Joo on näitä islanninhevosvaelluksia, konseptisuunnittelua, liiketoiminnan kehityshankkeita, digimarkkinointia ja kirjoja kirjoittelen ja mainostekstejä ja tuota välillä luennoin ja mentoroin ja otan osaa kaikenlaisiin yhteistyötiimeihin.

Blöö. Pirun sekavaksihan se menee. "Varsinen ammatti!" "Muija ei osaa päättää, mitä se haluaa tehdä."



On parempi skipata koko ammattikysymys ja vastata jotain ympäripyöreää, että olen yrittäjänä luovalla alalla.

Älä siis ota mitään stressiä, jos et tiedä mikä haaveammattisi on. Melkein jokaisella on sellainen lapsuudessa, mutta ei "haaveammattini on" -vakiovastauksesta ole mitään syytä enää aikuisena kiinni, jos ei ole siitä palavan varma. Koska esimerkiksi:

Ensinnäkin yksi ammatti ei välttämättä riitä kuvaamaan kaikkea sitä kapasiteettia, joka ihmisessä on luoda arvoa jollekin, joka siitä on valmis maksamaan. Rajaamalla itselleen tiukan haaveammatin, asettaa samalla itsensä aitaukseen, jonka sisäpuolella on luvallista liikkua mutta sen ulkopuolelle ei tule lähdettyä.

Toisekseen: preferenssit muuttuvat. Analyytikko voi pitää työstään todella paljon, mutta jossain kohtaa kyllästyä siihen ja haluaa siirtyä vaikka strategiseen suunnittelutyöhön. Intohimojen talonrakentaja tajuaakin joku päivä, että itse asiassa koirahotellin pitäminen olisi paljon kivempaa ja sille näyttäisi olevan kysyntääkin. Jos rajaa itselleen tiukan haaveammatin, siitä voi tulla ansa. Jos on haaveillut samasta ammatista pitkään, siitä voi olla vaikea päästää irti, vaikka omat mielenkiinnonkohteet olisivatkin hieman muuttuneet. Ja ainahan ne muuttuvat.



Kolmanneksi: maailma muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Jo ensi vuonna saattaa olla olemassa ammattinimike, josta me emme vielä edes tiedä mitään. Jos ripustautuu tiukasti yhteen ammattihaaveeseen, saattaa vahingossa sulkea itsensä pois siitä joukosta, joka pääsee korjaamaan tulevaisuuden kypsyttämää satoa.



Jos et siis vielä tiedä, mikä haavemmattisi on, tai jos tuskailet sillä, että et tiedä mistä sen löytäisi, kannattaa aloittaa olemalla tyytyväinen. Iloitse häkittömyydestä - se ei tarkoita, että et tiedä mitä haluat tehdä, vaan se tarkoittaa, että edessä on paljon polkuja, joista valita.

Ensi viikolla aion palata tähän samaan aiheeseen. Haluaisin kertoa vähän tarkemmin siitä, kuinka siellä aitaamattomalla laitumella kannattaa käyskennellä. Että mistä sellainen oma suosikkityö tai työnkuva olisi mahdolista löytää. Luvassa saattaa olla unelmatyöjuttuihin aktivoivia tehtäviäkin.

Palataan! Nyt takaisin sorvin ääreen, tänään on kirjanpidon palautuspäivä. (Anti-jee.)

Nämä kuvat ovat parin vuoden takaisesta Unelmahommissa-kirjan julkkareista. Kuvat otti Arttu Mustonen.

6 kommenttia:

  1. Ooh juuri tätä kirjoitusta mä tarvitsin juuri tänään, kipuillessani pitkäaikaisen (muuta vielä tulevaisuudessa siintävän) vaikeasti saavutettavissa olevan haaveammatin häkkiä ja myös sinne mahdollisesti johdattavaa polkua. Ja onko sitä paloakaan sitten varmasti riittävästi kun en jokaista hereilläolosekuntia käytä tuon haaveen edistämiseen (sarkasmia tähän)? Kiitos <3!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas kivaa kuulla, että tästä oli iloa, kiitos tästä! Jos on selkeä haaveammatti ja tietää sen haluavansa (voisi kuvitella, että vaikkapa lääkärinammatti on sellainen; sitä työtä ei voi tehdä ilman koulutusta joka on pitkä ja vaativa), toki siihen kannattaa pyrkiä. Mutta esim. toimittaja/konsultti/kirjailija/sijoitusanalyytikko/eläintenkouluttaja/aikamonimuutyö on sellainen, jota voi päästä kokeilemaan luovasti yhdistellen. Että ei ole pakko sulkea kaikkia muita ovia ja suunnata vain siihen yhteen tiettyyn.

      Poista
  2. Niin ei sitä haaveammattia aina voi tietää...elämä vie ja usein kummallisiin ja mielenkiintoisiin paikkoihin ja asioihin. Enpä.minäkään 30 vuotta sitten valmistuttuani insinööriksi osannut kuvitella mitä kaikkea sitä töikseen tulee tehtyä.

    Mieli kannattaa pitää avoimena ja valmistautua uusiin asioihin. Tyttärilleni olen sanonut että hankkikas joku ammatti joka nyt tuntuu mielenkiintoiselta...sen ei tarvitse välttämättä määrittää loppuelämän työuraa. Ja opiskeluaikana kannattaa kerryttää työkokemusta monipuolisesti. Mielellään jos mahdollista joka kesä eri tyyppistä työtä niin löytyy se "oma ala" paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juuri näin! Tätä mäkin toivon enemmän että nuorille sanottaisiin: että älä ota ihan kamalasti paineita sen suhteen, mitä alat nyt opiskella. Pääasia on, että jotain mikä edes vähän kiinnostaa. Tulevaisuudessa moni työ on varmasti aika erilaista kuin nyt, ei koulutus ole vakuus tietynlaiseen hommaan. Koulun ohessa / lomilla työskentely antaa todella paljon. Tietysti raha on kiva asia, mutta se että oppii tuntemaan uusia ihmisiä, näkee erilaisia työpaikkoja ja hoitaa erityyppisiä tehtäviä on myöhemmin ihan sairaan palkitsevaa. Mä muistan kuinka itse hikoilin joskus totokassalla huikkaa ottaneiden raviharrastajien palvelijana ja mä niiiiin joka ihohuokosella inhosin sitä työtä. Vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka opettavaista oli oppia sitäkin elämää, nähdä ihan erityyppisiä ihmisiä ja oppia, kuinka ne millaiseenkin tilanteeseen reagoivat.

      Poista
  3. Tämä! Grillikioskilla tajusin, miten paljon inhoan työtä, jossa on paljon rutiineja ja toimetonta odottelua (ja rasvankäryä!), jäätelöautoa ajaessa opin arvostamaan itsenäistä työtä ja sisävessoja (true story). Vasta myöhemmin tajusin, että on myös töitä, joita on oikeasti kiva tehdä - ja vielä paljon myöhemmin opin hahmottamaan ja sanallistamaan, että miksi. Askel kerrallaan 😁.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Khyl, just näin, sama motto: askel kerrallaan. Oon sen verran mukavuudenhaluinen ja riskiä karttava, että en suinpäin lähde messiin "hyvältä kuulostavaan ideaan", vaan siinä pitää olla ensin vähän harkinta-aikaa mukana.

      Poista

Mitä tuumaat?