Enpä olisi uskonut, että hetki sitten kuollut Matti Nykänen olisi aiheuttanut ihan näin paljon keskustelua Instagram-tilini puolella. Sto...

10+ asiaa, jotka minusta saa kertoa kun olen kuollut

6.2.19 Satu Kommentteja: 13

Enpä olisi uskonut, että hetki sitten kuollut Matti Nykänen olisi aiheuttanut ihan näin paljon keskustelua Instagram-tilini puolella.

Story ei välttämättä enää ole katsottavissa kun luet tätä juttua, joten pieni kertaus on paikallaan.


Hämmästelin, miksi Helmi Kekkosen ja Pihla Viitalan kommenteista oli noussut niin iso haloo, miksi menestyneelle urheilijalle pitäisi järjestää valtiolliset hautajaiset ja miksi nyt tuutataan serverit täyteen iltapäivälehdistön julistamaa "koko kansan surua" sellaisella tahdilla kuin se olisi joku halpa alennusmyynti, joka on juuri tänään mutta ei enää kovin montaa päivää ajankohtainen. Eniten hiertää se, kuinka tavanomaista on, että elävälle naureskeltiin ja kuollutta kiillotellaan, elävä unohdettiin mutta kuolleelle vietiin kukkia.

Jos ei elävänä välitetä, miksi kuolleena sitten välitetään sitten senkin edestä? No, minä arvaan. Se on itsekästä hymistelyä, joka tekee eloon jääneiden olon vähän mukavammaksi.

Taitaa olla vuosituhansien ikäinen sanaton sopimus, että vainajasta ei ole tapana sanoa asioita, jotka eivät ole mairittelevia. En oikein ymmärrä, miksi ei voisi sanoa. Ei se eletyn elämän sisältö muutu miksikään sillä, että kuolee. Ei ketään kohtaa tietenkään sovi olla urpo, hyökkäävä tai muutenkaan mulkku, ei  elävälle eikä vainajalle. Se, että hengitys lakkaa, ei nosta ihmistä menneisyyksineen yhtään sen korkeammalle tai laske matalammalle jalustalle.

Toivon tietysti, että saan elää tosi vanhaksi. En välittäisi miettiä omaa kuolemistani enkä edes tiedä, onko tämä juttu tallessa enää missään kuolemani hetkellä. Mutta näin etukäteistoiveena kehtaan esittää, että muistotilaisuudessani otetaan tasapuolisuuden nimissä esille valloittavan persoonani ja ahkeraan kauriin luonteeni lisäksi myös nämä asiat:


1. Ei oppinut koskaan ripustamaan pyykkiä oikein narulle eli siten, että vaatteet eivät olisi rypistyneet.

2. Konepesi villapipoista useamman kerran munanlämmittimiä.

3. Roikkui aivan liikaa naama kiinni kännykässä.

4. Tiettyyn aikaan kuukaudesta - eli aina dead linen lähestyessä - hän oli sangen ärsyttävä akka ja lyhytpinnaista seuraa, joka tiuski lähipiirilleen aivan turhasta.

5. Ei oppinut koskaan oikein kunnolla hillitsemään itseään. Alkoi kerran räyhätä teneriffalaisessa vesipuistossa liukumäkijonossa etuilleelle espanjalaiselle koululaisporukalle niin, että mukana ollut oma lapsi meinasi purskahtaa itkuun. Joder!

6. Yritti leikkiä muka-ei-kiireistä (todisteena kirjoitti esimerkiksi tämän blogijutun), mutta oikeasti oli joka kerta muutaman minuutin myöhässä hakemassa lastaan päiväkodista.

7. Syötti lapsilleen aivan liikaa sokeria, gluteiinia ja laktoosia.

8. Joi aivan liikaa viinaa alle 17-vuotiaana. Sittemmin vähemmän.

9. Myi laitonta alkoholia yläasteikäisenä ja meinasi saada koulusta potkut. (Lapsenlapset, ottakaa opiksi; siitä tuli hirveä sotku ja ressi ja rahamääräiset voitotkin jäivät minimaalisiksi.)

10. Teeskenteli puolisolleen useamman kerran nukkuvaa, jos jompi kumpi lapsista heräsi pikkulapsivaiheessa yöllä vaatimaan asioita.

11. Osti kerran kahdentuhannen euron hintaisen matkan ja kertoi puolisolleen sen maksaneen vain parisataa (koska sai muka "bloggaaja-alennusta") - vaikka hintaa ei edes kysytty. (Lapsenlapset, ottaakaa opiksi. Kaikkea ei tarvitse yrittää kertoa, etenkään jos asian yksityiskohtia ei erikseen kysytä.)

12. Käynnisti läpi elämänsä tiskikoneen puolitäytenä ja tuhlasi siten järjettömät määrät energiaa, vaikka väittikin äänestäneensä joskus vihreitä.

13. Oksensi ystävänsä lapsen lastenhuoneeseen kännissä. (Tapauksen hyvä puoli oli se, että ystävä oli raskaana eikä siksi mukana kännissä eli hän pystyi siivoamaan jäljet ennen seuraavaa päivää.)

14. Yrjösi kerran myös erään työpaikkansa roskikseen krapulassa. (Nyt tämänkin voi sanoa ääneen, koska häntä ei enää tarvitse palkata mihinkään töihin.)


PS. Vähän aiheeseen liittyen: kirjoitin jokin aika sitten jutun tulevaisuuden muistotilaisuuksista. 

13 kommenttia:

  1. Minun isäni, 82v, on nauhoittanut viedolle sen ainoan puheen jonka hänen muistotilauksessa saa antaa ;) Pitää kuulemma olla korkea pöytä arkun yläpuolella ja puhe alkaa sillä että hän katsoo alas ja sanoo "jaahas, tuossa siis nyt öllötelen".
    Ensimmäisen hän nauhotti jo 12 vuotta sitten mutta tekee joka vuosi uuden, vanhat ovat säilössä. Vielä on terve ja voImakas. Eläköön pitkään, jos ei muuten niin ihan vain hillittömän hauskojen puheiden takia jossa ei tosiaankaan vierastella tosiasioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua hymyilytti tämä ihan kamalasti, lämminhenkinen hyvä huumori on niin parasta. Toivotaan isällesi vielä tosi monia hyviä vuosi(kymmeni)ä.. :-)

      Poista
  2. Se se vasta on itsekästä, että tuntee helpotusta, kun joku kuolee. Minä olen tuntenut sen hyvin voimakkaasti omakohtaisesti ja hieman samaan henkeen nyt Nykäsen päästyä pois täältä. Nyt hänen hohtoaan saa muistella, nyt hän ei enää tee mitään tyhmää, nyt häntä ei tarvi enää auttaa, nyt hänellä viimein on rauha.

    Jos Satu joskus meet ennen mua, niin mä muistan sut siitä, kuinka paljon tuit mua äitiyden hahmottamisessa, (ei vähiten, koska odotin sattumalta lähes identtisillä viikoilla), kiehtovana tarinankertojana varsinkin Islantiin liittyen ja erityisesti yrittäjänä.
    Parasta on, ettei täältä sivusta pysty arvaamaan, mitä kaikkea tähän listaan vielä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna. Mun tuli tästä sun kommentista ihan älyttömän hyvä mieli. Kiitos vielä <3

      Poista
  3. Apua! En kestä! Kiitos nauruista! :D <3

    VastaaPoista
  4. Mä kyllä ihmettelen monesti samaa ihme hymistelyä mitä kuoleman jälkeen harrastetaan. Jos se ihminen oli juoppo eläessään ja kaikki sen tiesivät; aiheuttanut mielipahaa ja lastenlasten synttärit jääneet välistä kun mummo ei ole selvääpäivää nähnyt. Niin sitten kun kuolo korjaa niin yhtäkkiä puhutaan maailman parhaasta mummosta joka oli aina tukemassa ja niin hyvä ihminen????

    WTF? Ja tätä kun kerrotaan eteenpäin niin jos katsoo taaksepäin omassa suvussakin olevia "ihmeellisyyksiä" niin kun näitä alkaa selvittämään niin se saaga mitä ihmisistä kerrotaan eteenpäin ei vastaa mitenkään sitä totuutta miten se elämä on mennyt.

    Kyllä mä aina totean jos puheeksi tulee mun isän kuolema, että kyllä se alkoholisti oli, tuurijuoppo joka lähti kylille avojaloin viinan perässä. Tämä on yhtä totta kuin se, että hän oli silti se ainoa isä minulle. Miksi näin? Koska tämä on osa minun historiaa, elämää, se on tehnyt minusta minun niin hyvässä kuin pahassa. Se, että negatiiviset asiat kieltää, "luo itse toisenlaisen todellisuuden tapahtumista" ei varmastikaan auta ketään eteenpäin oman minuuden kanssa, päinvastoin. Tietenkin jos ei ole kovin vahvoilla niin tämähän voi olla myös mielen suojamekanismi.

    Kun mä kuolen niin toivon että (kuka ne sitten järjestääkään) tekee juuri niin kuin haluaa, koska no; kuoleet ei paljoa huutele.

    Mrs G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, just näin. Kaikissa ihmisissä on kuoppia. Osa meistä on eläessään isoja idiootteja ja pahantekijöitä, suurin osa kuitenkin melko hyviä tyyppejä ja niitä, joilla vähän on lähtenyt välillä mopo väärälle polulle. Ymmärrän hyvin, että joitain asioita ei voi antaa anteeksi tai unohtaa, mutta jotenkin niiden kanssa pystyy kuitenkin elämään.

      Ehkä mun oma näkemys on aika rujonmoinen siitäkin syystä, että koska en usko jälleensyntymään tai vastaaviin, mulle se ihminen on kuoltuaan elossa vain muistoissa. Ja niihin muistoihin kuuluu se koko elämän kirjo, mitä yhdessä on eletty.

      Poista
  5. Aika raakaa omahistoriaa kuoleman jälkeisiksi jaettaviksi ;) Tämän haasteen mahdollisesti nappaan omaan blogiin...hiukan täytyy miettiä mitä kirjoittaa. Toivotaan että niistä "munanlämmittimistä" jotkut venyvät perheen päitä lämmittelemään, vielä on talvi. Kiitos taasen hersyvästä huumorista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nappaa ilman muuta, ois mahtavaa lukea!
      <3

      PS: Oli pakko ostaa uudet pipot / aluspaidat / sukat... Alkaa olla nukeilla ihan kiva määrä vaatteita.

      Poista
  6. Ihmeellisintä tässä on kuitenkin se, että "Vara-Manu" Ismo Kallio kuoli samana päivänä. Tv:ssä ohjelmisto meni uusiksi, esitettiin kaikkia tosi-tv ohjelmia, joissa Nykänen on viime vuosina esiintynyt. Ismo Kalliosta ei puhuttu sanaakaan. Kuitenkin todella tunnettu näyttelijä, joten olisihan niitä ohjelmia/elokuvia ollut, joita olisi voinut myös esittää.

    VastaaPoista
  7. Minulle Matti oli esimerkki mitä tapahtuu kun adhd:n ei saa tarpeeksi tukea ja käytetään liikaa hyväksi. Mervi oli myöskin väkivaltainen eikä kaikki siinä suhteessa ollut Matin vika.
    Hoitamaton adhd myös selittää miksi Matista tuli alkoholisti. Kun tosiasiassa alkoholi rauhoittaa adhd-aivoja ja selkiyttää ajatuksia. Humala ei todellakaan ole samanlaista kuin neurotyypillisellä.
    Minulla on adhd ja todistajien läsnäollessa olen juonut 0.75 pullollisen rommia olematta humalassa. Koska sen tiedän, on aika paljon sääntöjä alkoholin suhteen, ja otan vastuun tekemisistäni. Adhd selittää Miksi jotkut asiat on vaikeita, mutta se ei ole Syy hölmöillä.

    VastaaPoista
  8. ..."elävälle naureskeltiin ja kuollutta kiillotellaan, elävä unohdettiin mutta kuolleelle vietiin kukkia." Ja(?): elävä naureskeli (ja itkeskeli) myös itse itselleen ja pyrki ajan edetessä monin tavoin tuomaan kiillottoman elämänsä esille, ei elävää unohdettu missään vaiheessa, kukkia hänelle vietiin eläessään ja hän vei niitä myös muille. Elämä hänestä päivittyi jatkuvasti mustavalkoisesta harmaaseen. Mahdollista on, että useat meistä tavoittelevat sitä "normaalia", maadoittumatta sinne.

    Näistä "esiin nousseista kommenteista" voidaan pohtia myös, että lynkkaamalla väkivallan teot vasta-aggressiolla (joka on mahdollista pukea asialliseksi keskusteluksi tai oikeudenmukaisiksi kannanotoiksi) ei poista hyrräävää väkivaltaa ympäriltämme ja itsestämme, vaan pitää sitä yllä - hieman "sivistyneemmin". Joskus sanat vallan väineinä voivat toimia oikeutettuina ja oikeudenmukaisina keinoina tuoda esiin ainoastaan se, joka jo tiedetään. Voi ihmetellä, miksi sitten pyydetään anteeksi, ja toistamiseen pyydetään anteeksi tavalla, joka synnyttää hämmentävän vaikutelman ärhäkkyydestä, ja tästä hyvää tarkoittavasta teosta jääkin valju olo. Lopultakin, väki ja vallattomuus muodostuu sädekehistä, ihmisistä ja rauhaiselosta, jonka vuoksi elämässä ja kuoleman hetkillä on järkevää huomioida kaikki, joita se koskettaa - pyrkiä ennakoimaan, huomioimaan elävän ja kuolleen ydinsäteisiin juurtuneet iäkkäät ja matkan varrella näihin säteisiin liittyneet ihmiset. Suru on kova.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?