On ilmoja pidellyt

Suomi on lämmin ja halpa maa, etenkin kun täältä Islannista päin asiaa tarkastelee. Eikä se ole edes mikään vitsi. Islannin hurjasta hintatasosta tein aikanaan oman jutun. Tässä muutama totuus tämän kesän säästä eli kuvamateriaalia perheemme tämän vuoden kesäpukeutumisesta. Ei ole ihme, että kuvan islanninhevosellakin on vielä talvikarvaa jäljellä.





Reykjavíkissa koettiin tänä vuonna sateisin toukokuu siitä asti, kun sademääriä on maassa mitattu. Vettä tuli joka ikinen päivä. Eikä se ollut mitään lämpöistä kesäsadetta, joka kivasti raikastaa ilmaa, vaan sateen ropina tuntui siltä kuin märkiä jääpuikkoja putoilisi taivaasta niskaan. Siis joka ikinen päivä.

Ajattelin, että joskohan kesäkuussa helpottaisi. No niin varmaan! Kesäkuu pisti pahemmaksi.  Kesäkuussa ei yhtenäkään päivänä lämpötila Reykjavíkissa noussut yli 14 plusasteen. Aurinko paistoi kesäkuussa täällä pääkaupunkiseudulla yhteensä vain 70 tuntia. Se ei ole ihan kamalan paljoa, kun ajattelee, että koko kuukauteen mahtuu tunteja 720. Hieman kehnompiin auringonpaistetunteihin on päästy vain kerran aikaisemmin Islannin historiassa. Silloin elettiin vuotta 1914. 


En laita uskoani heinäkuuhun enkä elokuuhun, vaan pukeudun yhä edelleen tähän talvimyssyyn. Paksut sormikkaat, pipot, talvikumpparit ja kaulaliinat ovat edelleen eteisessä omilla paikoillaan. Onhan tässä tietysti se hyöty, että tänä vuonna ei tarvinnut suorittaa kesä- ja talvivaatteiden logistiikkaa. Samat villakalsarit joulusta keskikesään ja ne shortsit, jotka vahingossa kaivoin esiin  vaatevarastosta kesäkuun alussa...noh, käytän niitä lähinnä alushousuina.

Että on ilmoja pidellyt.

Tunnisteet: