Twistin ja hyppynarun paluu: hyvää mieltä Hangossa

Hanko, meri ja vuokratalo. Se on kesätraditio, jonka aloitimme kolme kesää sitten ja josta yritämme pitää kiinni tulevinakin kesinä. Tänä vuonna suuntasin etelään lasten, siskojen ja äidin kanssa. Onneksi saimme lomaviikon sopimaan kaikkien kalentereihin ja Hangon viikoille ehtivät mukaan myös ulkomailla asuvat siskoni. Ihan paras kesälahja meiltä meille olla taas täällä!


Tämä Hangon-viikko on tärkeä juttu. Meillä kun ei ole montaakaan mahdollisuutta vuoden aikana viettää aikaa yhdessä Suomi-perheen kanssa.  Siksi yritän tällä viikolla viettää ihan oikeasti itsekin lomaa ja työntää työasiat ja muutkin omat läppärihengailut minimiin. Blogikaan siis tuskin päivittyy ennen viikonloppua.

Mitä me täällä sitten viikon ajan teemme? Suunnittelemme yhdessä päivien aterioita, kokkaamme ja valitsemme juomia. Omiin Hanko-perinteisiini kuuluu pari jäätelöä Hangon puiston jädekiskalta, lähimarketista ostettu rusinallinen pullapitko (jota kuuluu dipata kahviin, jossa on iso loraus rasvaista täysmaitoa) ja pakastekylmät iltakaljat ulkorappusilla. Käydään saunassa, lenkkeillään ja käydään rantajoogassa, jos ehditään. Käydään pelaamassa tennistä, jos on hyvä ilma ja tuntuu siltä, että viitsitään. Luetaan kirjoja ja katsotaan leffoja. Ennen nukkumaan menoa pelataan tietysti Afrikan tähteä.


Tänä kesänä tuumasimme keskittyä etenkin pihapeleihin. Ostin lelukaupasta twist-narun ja olemme nyt yhdessä muistelleet lapsuuden twist-leikkejä. Siis suunnilleen jotain tällaista: päälle, keskelle, päälle, pois, ympäri, päälle, keskelle ja pois. Sairaan hauskaa sykettä nostavaa tekemistä. Esikoinen on twististä liekeissä. Se on siinä pitkien koipiensa ja hyvän kuntonsa ansiosta todella vahva pelaaja.

Myös hyppynaru on tehnyt paluun. Kun yksi hyppii ja kaksi pyörittää pitkää hyppynarua, tulee käkätettyä enemmän kuin pitkään aikaan. Tässäkin on saanut ottaa tatsia lapsuuden kesiin. En ole vieläkään ihan varma, miten se kymppileikki meni kokonaisuudessaan, mutta sen muistan että se alkoi läpijuoksulla ja päättyi 5 x kakkosiin, eli kaksi hyppyä narulla, kaksi kierrosta ulkona, kaksi hyppyä naruhyppyä jne. Kaikki siltä väliltä sävelletään joka hyppykerralla hieman eri tavalla.


Ajomatkalla Hankoon pysähdyimme ostamaan huoltoasemalta suomalaisen Mölkky-pelin. Auton takakontista ruokakassien alta puristuksissa löytyi vielä pari hulavannetta ja tarrafrisbee. Sekä tietysti se yksi kaikkein hauskimmista: pussillinen vesi-ilmapalloja. Olen luvannut toimia löylyjen välissä vapaaehtoisena maalitauluna.

Mulle nämä pihapelit edustavat 1980-luvun loppua ja teini-iän alkua. Aikamatka on tarjoillut jänniä välähdyksiä siihen aikaan, kun asuin vielä vanhempieni luona Forssassa ja kävelin pitkän matkan bussipysäkille kouluun päästäkseni. Niihin vuosiin, jolloin vannoin, että en ikinä aikuisena muuta paikkaan, jossa pitää matkustaa kouluun tai töihin bussilla tai autolla. Ja niihin hetkiin, kun kävelin maalla koulusta kotiin ja ihailin syksyisten vaahteroiden väriloistoa, eikä pitkä koulumatka tuntunut yhtään tylsältä. Samalla muistin, että perhana, minultahan on murtunut luita vain kerran. Se oli eräänä talvisena päivänä, kun hypin kavereiden kanssa ala-asteen pihalla hyppynarulla kymppileikkiä ja kaaduin vasemman käsivarren päälle. Pari viikkoa siitä raavin kipsin alla kutisevaa kättä virkkuukoukulla ja sain kipsin täyteen luokkakavereiden tekemiä piirroksia. Voi aikoja!

Näistä tiimileikeistä irtoaa mahtava kesäfiilis. Suosittelen kaikille muistelemaan oman lapsuutensa leikkejä ja vetäisemään niistä pari. Nyt vielä, kun ulkona tarkenee.


Lasten superhauskat meriaiheiset mekot on saatu suomalaiselta vaatefirmalta Melliltä. Kotimaista suunnittelua ja kotimaista tuotantoa. Näistä ihanuuksista lisää myöhemmin!

Tunnisteet: , ,