Nämä asiat otan aina työmatkalle mukaan

Heipä hei Helsingistä! Tulin tänne viikon mittaiselle, tiiviin aikataulun palaveri-neuvottelu-koulutus-esiintymis-juhlimis-tapahtuma-työmatkalle. Aivan ihanaa.


Tulin yksin. Ja olen jo tämän yhden sunnuntaipäivän aikana saanut enemmän asioita valmiiksi kuin Reykjavikin toimistolla viikkoon. Miten voikin olla näin kivaa saada rauhassa keskittyä vain ja ainoastaan työntekoon? Tuntuu ihan lomalta! Just me and my laptop. Tai no, kävinhän minä ostamassa Stockalta yhden huulipunan ja Suomalaisesta Kirjakaupasta pari kirjaa. Ja ehdin käydä urheilemassakin. Aika peliliike muuten on kyllä se, että otin tämän airbnb-asuntoni crossfitsalin yläkerrasta. Kun kerran sijainnin voi valita, se pitää valita huolella...

Nämä Suomen-työmatkat ovat lähes aina superkiireisiä ja etukäteen tiukasti aikataulutettuja. Olisi mahtavaa ehtiä nähdä ystäviä ja aina se onkin aikomukseni, mutta melkein koskaan aikaa ei vain yksinkertaisesti jää. Arki on sen verran hektistä kotona ja ne päivät mitä pystyn itselleni työmatkoihin nipistämään on pakko omistaa vain työlle. Näihin päiviin mahtuu ainan paljon actionia, paljon uusia suunnitelmia ja sellainen ihanan kutkuttava tunne, että nyt taas tapahtuu!

Jotta nainen pysyy vauhdissa ja vauhti päällä, pakkaan jokaiselle työmatkalle mukaan vaatteiden ja muun tavanomaisen lisäksi seuraavat asiat.



Läppärin ja laturin (tarkastan kymmenen kertaa ennen kotoa lähtöä, että onhan laturi aivan varmasti mukana).

Kännykkä (ja jälleen se laturi!!) sellaisella liittymällä, että netin käyttöä ei tarvitse matkan päällä ollessa miettiä, että maksaakohan paljon vai ihan törkypaljon. Maksan islantilaiselle puhelinoperaattorille 4 euroa matkapäivässä siitä, että saan käyttää kännykkää saman hinnaston mukaan kuin Islannissakin. Aivan mahtava puhelinliittymäominaisuus.

Passin (sen läsnäoloa laukussa en varmista, koska ajokortillakin olen joskus päässyt Islannista Suomeen).

Vastamelukuulokkeet, jotta pystyn koneessakin tekemään töitä ja ottamaan pienet torkut. 

Villasukat! Ne ovat pakollinen juttu kaikilla lentomatkoilla, mutta etenkin työreissussa. Heti kun olen päässyt lentokoneeseen ja saanut laukun laitettua edessäolevan penkin alle, otan kengät pois ja laitan jalkoihin lämpimät ja löysät sukat. Sitten alan kirjoittaa.

Ison lompakon, jonne mahtuu kaikkien mahdollisten korttien, kolikoiden, nettipankkiavainten ja käyntikorttipinojen lisäksi myös pari nenäliinaa. Kyllä vain!

Gloryfyn rikkoontumattomat aurinkolasit, koska niiden päälle voi vaikka istua, ja ne eivät väänny rikki. Sitä paitsi olen kuullut, että on täällä Suomessa aurinkokin paistellut tuon lumisateen välillä tauotessa. Ja kyllähän minä ne jo tänään iltapäivällä vedin silmille, kun valoilmiö tunki lentokentältä keskustaan liikennöivän 615-bussin sivuikkunoista sisään.

Kalenterikirjani, jossa on listattuna ne kaikki ensi viikon tapaamiset, dead linet ja muistettavat asiat. Jos luotan vain kännykkkään, menen ihan sekaisin. Koska kun aikavyöhyke vaihtuu, iPhonen kalenteri siirtää automaattisesti kaikkia tapaamisia aikaeron verran. En tajua miksi näin välillä käy, enkä jaksa ottaa selvää. Siksi kannan käsissäni tätä Hotakaisen keskivertoromaanin kokoista kalenteria. Se on kaiken sen raahaamisen arvoista.

Sóleyn hoitovoide Graedir. Rasvaan sillä kuivassa lentokoneilmassa käteni ja räjähtäneet kynsinauhat ja laitan huulipunan alle jos kovin kuivattaa. Salva on tehonnut minulla myös yskänrokon ja pienten ihonaarmujen hoitoon, ja koska matkalle ei mahdu joka vaivaan eri hoitoa, luotan reissuilla vain tähän yhteen salvaan.



No entäpä sitten Suomeen päästyäni? Tein tänään kuten aina: tiputin matkalaukun majapaikkaan ja painelin ruokakauppaan. Sieltä tarttui mukaan ne samat, tutut eväät eli seuraavien päivien aamiainen ja iltapala: ruisleipää (tietysti), siivutettua juustoa ja yleensä juuri tuota ihanan arkista Edamia, purkillinen suolakurkkuja (koska ne eivät ole missään muualla niin oikealla tavalla rapsakoita kuin Suomessa), leipäjuustoa (koska tätä suussa narskuvaa ihanuuttahan voi syödä kuin kakkua ikään) ja kahvia (nyt löytyi kaupasta pirteän näköinen uutuus Pauligilta: keskipaahteista New York -kahvia, otin kokeiluun). 

Suomessa tehdään hyviä aikakauslehtiä ja nykyisistä akkainlehdistä etenkin Trendi kolahtaa. Siellä on aina jotain kiinnostavaa luettavaa. Nyt huomioni kaappasi otsikko: "Toteuta unelmasi ulkomailla. Diginomadi: Enää en jämähtäisi työhön, josta en nauti." HEAR, HEAR. Myyty! Koriin luiskahti.

Ja sitten se tärkein: pullo kaljaa. Ihan mitä tahansa kaljaa. Ihan vaan siitä ilosta, että sitä voi täällä ostaa hitto soikoon ihan tavallisesta ruokakaupasta, limujen ja maitojen vierestä. Kippistä vaan, tulin juuri saunasta ja tuhoan nyt noita Suomeenpääsyeväitä. Aah. Hyviä ovat. 

Kappas, leipäjuusto loppui jo.

Tunnisteet: , , ,