Viikko koulua takana! Siihen on mahtunut yksi "koulussamme on tavattu täitä" -sähköposti, omakohtaista sekoilua uuden Mentor-intran kanssa (vastannee sitä Suomessa käytössä olevaa Wilmaa) ja ystävällinen sähköposti luokanopettajalta kaikille vanhemmille yhteisesti. Siinä kehotettiin pakkaamaan eväiksi terveellistä ruokaa kuten vihanneksia, hedelmiä tai pieni voileipä. Mutta leivän väliin ei saa laittaa mitään Nutellaa! "Se ei ole terveellistä." Selvä se.
Islannissa koulusysteemi on aikalailla samanlainen kuin Suomessa. Yhdeksänvuotisen peruskoulun jälkeen osa jatkaa lukioon, osa amikseen, osa jättää opinnot siihen. Koulu tosin alkaa jo 6-vuotiaana eikä sitä ennen ole esikoulua. Valtaosa lapsista on päiväkodissa ennen kouluuntuloa, eli suurimmalla osalla on ryhmätaidot, lastenlaulut, päiväkodissa opitut kirjaimet ja muut jutut plakkarissa ennen koulunalkua.
Koulupäivä kestää noin viisi tuntia välitunteineen ja ruokailutaukoineen. Lapsen koulussa koulupäivä alkaa parikymmentä minuuttia yli kahdeksan ja päättyy puoli kahden maissa.
Ja nyt tulee paras: koulujen yhteydessä on kerhomainen "Vapaa-aikakoti",
Frístundaheimili, jonne pienimmät eli 1–3-luokkalaiset voivat lampsia suoraan koulusta. Vanhemmat hakevat lapset sieltä viimeistän viideltä iltapäivällä. Tuolla kerhossa on paikasta riippuen monenlaista ohjelmaa: piirrustusta, käsitöitä, liikuntaharrastuksis, musiikintunteja... Vähän kuin isojen lasten päiväkoti.
Arjen rullaamisen näkökulmasta ero dagikseen on aika pieni: päivän pituus on sama kuin päiväkotivuosinakin eli lapsen ei tarvitse olla iltapäivisin yksin kotona. Lapsi saa jatkaa koulun jälkeen pari tuntia päiväkotimaista olemista ainakin vuoden tai parin ajan. Tuo Fristundaheimili on myös oiva paikka oppia tuntemaan uusia koulukavereita ja leikkiä; välitunnit kun ovat siihen liian lyhyitä.
Merkittäviä eroja Suomen peruskouluun tuli mieleen näin äkkiseltään kaksi. Täällä Islannissa
uiminen on suosittu harrastus ja kouluissa pakollinen oppiaine. Uinti ei ole osa liikuntatunteja vaan oma oppiaineensa ihan ekaluokalta asti. Esikoisella on siis viikossa kahden liikunnantunnin lisäksi reilun tunnin mittainen uimakoulu. Islannissa kun ollaan, uiminen ei vaadi suuria siirtymisiä. Tällä koululla on tien toisella puolella lähin uimahalli ja lisäksi siellä koulun alimmassa kerroksessa on oma uima-allas oppilaiden käyttöön. Mahtia!
Se toinen ero on raha. Koulunkäynti ei itsessään maksa mitään, mutta kouluruoasta maksamme kerran kuukaudessa muutaman kympin. Koulunjälkeinen kerhotoiminta maksaa noin 150 euroa kuussa, ja siihen sisältyy aktiviteettien lisäksi pieni iltapäiväeväs. Koululaiset ovat itse vastuussa aamupäivän eväshetkestä eli repussa kuljetetaan eväsboksia. Eikä sinne siis missään nimessä saa pakata nutellatäytteisiä voileipiä.
Esikoinen itse on koulusta aivan täpinöissään. Hän herää ennen herätyskelloa ja alkaa ennen hampaidenpesua jo kysellä, voidaan lähteä. Neiti on ollut vähän happamana siitä, että koulua on käyty jo viikko, eikä vieläkään ole tullut kotiläksyjä. "Voisitko soittaa opettajalle ja kysyä, milloin niitä läksyjä oikein tulee?"
Ehdotin, että hän kysyisi itse seuraavana päivänä koulussa.
"Mutta enhän minä tiedä, mikä se läksyt on islanniksi, kun ei niitä ole vielä ollut."
Herttaista. Seuraavaksi pitäkin muuten kirjoittaa lukemaan opettelemisesta. Se on aika jännää puuhaa kun lisämausteena on kaksi kieltä, kahdet aakkoset ja kahdenlaisia ääntämyssääntöjä. Palaan siihen vielä!