Sen jälkeen kun aloitin yliopiston - vuonna 1999 - en ole tehnyt päivääkään palkkatöitä. Tämä ei ollut tietoinen päätös, se vain tapahtui. Huomasin nimittäin, että pieniä, opiskelun ohessa tehtäviä työjuttuja alkoi kertyä vähitellen. Kässäreiden oikolukuja, asiakaslehtipyyntöjä, juttutilauksia. Perustin toiminimen, koska se tuntui olevan helpoin tapa handlata tätä kaikkea.
Tässä on viidentoista vuoden aikana tullut tehtyä yksityisyrittäjänä monenlaisia: lehtijuttujen kirjoittamisesta design-kauppiaan hommiin, markkinatutkimuksesta sometuottamiseen,
maailmanympärimatkasta sovituskopin rakentamiseen. Vaikka olen asunut välillä vähän missä sattuu, reissannut paljon ja vaihtanut maata, olen voinut tehdä koko ajan töitä. Se on tärkeää, että tekemisestä saa kunnolla liksaa, koska harrastamisella ei elä, enkä istu perintöomaisuuden päällä. Olen pystynyt asumaan siellä, minne elämäntilanne on milloinkin vienyt, ja työt ovat kulkeneet mukana. Koti on siellä missä perhe ja tavarat ovat, työ on siellä missä läppäri on. Aloin elää todeksi "uuden työn muotoja" jo ennen kuin koko sanaparia oli edes olemassa ja konsultit alkaneet rahastaa idealla. Tein niin, koska se tuntui hauskalta ja hommia tuntui riittävän. Ja on riittänyt.
Olemalla oman itseni päällikkö, sihteeri ja assari olen pystynyt koko ajan enemmän keskittymään siihen, mikä on minusta kivaa, missä olen parhaimmillani ja mikä sopii parhaiten elämäntilanteeseeni. Siis unelmaduunia -
mun unelmaduunia. Jonkun muun käsitys unelmaduunista voi olla täysin erilainen kuin omani. Fakta kuitenkin on, että työelämä muuttuu, fyysisen työntekopaikan merkitys vähenee ja syntyy uusia ammattinimikkeitä. Näiden muutosten ei ole aina pakko tarkoittaa pelkästään skeidaa eli siis yt-neuvotteluja, työttömyyttä ja toimettomuutta. Kun sekä työelämä että ihmisten tapa elää ja arvostaa asioita muuttuu radikaalisti, avautuu tilaisuuksia tehdä uutta. Mä tiedän, että tuo kuulostaa kiusallisen kliseiseltä, mutta kun se on pohjimmiltaan totta: parempaa ja uutta voi saada vain jos sitä lähtee itse hakemaan.
Saan aika usein kyselyjä siitä, miten olen päätynyt tekemään näitä juttuja mitä teen, mitä pitää huomioida jos haluaisi avata oman kaupan, miten saa lehtijuttuja kaupaksi kun media-alalla menee niin heikosti, miten kirjoittamisella voi tässä tilanteessa tehdä rahaa. Ajattelin, että juuri nyt olisi oikea aika avata näitä aiheita vähän lisää. Koota ne kirjaksi.
Tällaista kirjaa ei voi kirjoittaa yksin. Siihen tarvitaan enemmän näkemyksiä ja kokemuksia yksityisyrittäjyydestä. Joku, joka tekee samantyylisiä asioita mutta vähän eri näkökulmasta. Yrittäjä, joka tekee innoissaan bisnestä omista kiinnostuksenkohteistaan, tyyppi joka tuntee paljon samanhenkistä väkeä omista verkostoistaan. Ahkera, muita innostava ja rohkeasti oma itsensä. Joku joka myös hengaa paljon netissä, koska siellähän se kirjoittaminenkin tapahtuu. No mitä luulette, kukapa tuli mieleeni kun kuumeisesti mietin, kenen kanssa tämä kirja pitäisi kirjoittaa?
Kysyin eka tietysti
Lähiömutsin Hannelta. Ja se suostui. Jipii!
Meidän tarkoituksena on siis näyttää, miten omasta intohimon kohteestaan - oli se sitten käsityö, kirjoittaminen, piirtäminen tai vaikka lumilautailu - voi tehdä rahaa.
Tästä kirjasta ei siis ole tulossa mitään startup-hehkutusta (niiitä on jo kirjoitettu) tai yrittäjyyden ylilaulua (onhan meillä EK:t ja Perheyrittäjien liitot, ehheh) tai miljardibisnesten maalailua pilvien reunoille vaan rehellisiä kertomuksia yksityisyrittäjän arjesta; työnteosta, ideoinnista, verkottumisesta, ahkeruudesta, perseilystä ja hyvästä tuuristakin. Kanssamme omia unelmahommiaan avaa joukko muita kiinnostavia yrittäjiä. Kaikki tämä käytännönläheisillä vinkeillä höystettynä, jotta oppimastamme ja kokemastamme olisi hyötyä muillekin, joilla on käynyt mielessä sama kysymys kuin itselläkin: Miten päästä käsiksi unelmahommiin ja tehdä niillä (tarpeeksi) rahaa?
Nämä unelmahommat tarjoillaan teille valmiina ensi vuoden puolella, kun kirja ilmestyy. Kustannussopparin allekirjoitimme WSOY:n kanssa perjantaina (WSOY:n Joni Strandbergin kanssa yhteistyö
Islantilainen voittaa aina -kirjan kanssa oli niin hauskaa ja antoisaa, että unelmahommatkin uskaltaa antaa näihin käsiin.)
Kippis tälle! Kylläpä sormet jo ihan kutisevat innosta päästä kirjoittamaan.