Oi mutsi mutsin Elsa haastoi hauskaan kirjahaasteeseen! Lukeminen on ihanaa ja teen sitä missä milloinkin. Iltaisin muiden nukkuessa, hartiat jumissa imettäessä ja välillä myös autossa istuessa matkalla jonnekin - sillä on syynsä että kutsun kuskin vieressä olevaa paikkaa lukijanpaikaksi.
Luen pääasiassa kotimaista kirjallisuutta kuten proosaa, dekkareita ja vetäviä tietokirjoja. Kansainvälisistä suosin helppoa perusviihdettä, useimmiten dekkareita. Tietokirjojakin joskus ja ihan perusdraamaakin, mutta melkein aina suomeksi käännettynä. Kirjallisuuden suhteen olen aika kaikkiruokainen. Niinpä tartuin tähän viiden kohdan haasteeseen haukkana.
|
Hankin heräteostoksena joululomalla Turusta. Kannatti. |
1. Kirja, jota luet juuri nyt: Likainen Harri. (Harri Nykänen)
Tästä minun piti kirjoittaa blogiin muutoinkin, mutta tulkoon nyt tämän haasteen yhteydessä kun tuo erinomainen kirja on vielä muutaman sivun verran kesken. Kirja kertoo menestyksekkään uran tehneen rikostoimittajan Harri Nykäsen työvuosista Hesarissa. Kirjassa käsitellään mielenkiintoisesti ja likaisiakaan yksityiskohtia säästämättä erilaisten rikosjuttujen taustoja ja sitä, millaisia ongelmia arkojen juttuaihden kanssa on tullut vastaan. Etenkin silloin jos työn alla oleva juttu käsitteli valtaapitävää ja pelottavan hyvin verkostoinutta johtajaväkeä. Kirja on älyttömän kiinnostava katsaus tutkivan journalistin työn arkeen. Mutta ennen kaikkea kirja valaisee minusta todella hyvin suomalaista korruptiota. Kun valta (ja raha) keskittyy liikaa yksiin käsiin, lopputulos ei voi koskaan olla hyvä. Tässä kirjassa uskalletaan kertoa siitä tarkkojakin esimerkkejä.
Taitavana toimittajana Nykänen tietysti sanoo esipuheessa kirjan olevan nimenomaan hänen tarinansa. Matti Ahteella, Janne Virkkusella ja muilla kirjan sivuilla sapiskaa saaneilla on varmasti oma versionsa kerrottavana.
Kirja on myös loistava aikalaiskuvaus siitä, millaista toimittajan työ Suomen suurimmassa päivälehdessä oli joskus kultaisella 1980-luvulla ja millaista se on nykyään. Nykäsen kaltaisia tutkivia toimittajia toki on edelleen, mutta media-alan vaikeuksien takia pitkää perehtymistä vaativat jutut kärsivät aika- ja rahapulasta ja median ansaintalogiikan muutoksesta. Siis kärjistettynä: toimituksissa tehdään nykyään suhteessa enemmän nopeasti hotkittavia klikkiuutisia nettiin kuin pitkäaikaista paneutumista vaativaa tutkivaa journalismia, joka pyrkii valottamaan monimutkaisia kokonaisuuksia, paljastamaan epäkohtia ja ihan rehellisiä kusetuksiakin.
Tiivistettynä: Ai juma, miten hyvä tietokirja! Suosittelen.
2. Kirja, josta pidit lapsena: Kaikki Minttu-kirjat (Maikki Harjanne).
Lapsuuden rakkaimmat kirjamuistoni liittyvät kotikuntani vanhaan kirjastoon. Se sijaitsi puutalossa, jossa oli natisevat lattiat. Muistaakseni väriltään haaleansiniset. Lainaustiskillä kirjastovirkailija pujotti kirjan viimeisessä sisäkannessa olevaan paperitaskuun vaaleanpunaisen lainauskortin, johon oli lyöty leimalla palautuspäivämäärä. Se oli hieno! Tammelan kunnan vanha kirjasto oli pieni ja pieni oli lastenosastokin. Siellä oli vain muutama hyllyllinen kirjoja. Valikoima ei siis ollut iso, mutta sieltä löytyivät ne tärkeimmät: Mintut. Ei ole lastenkirjoissa Mintun voittanutta, enkä tiedä tuleeko. Hehkutin Minttua ja Mintun mutsia aikanaan
tässä kirjoituksessa.
|
Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli mahtavaa viihdettä. Suosittelin kirjaa blogissa ja jutusta osa päätyi lainauksena kirjan takakanteen. Vau! |
3. Kirja, joka jäi kesken: Myyrä (Jari Tervo)
Monet ovat kehuneet Tervon 1900-luvun Suomeen sijoittuvia historiaallisia tiiliskiviromaaneja, siis Myyrää, Ohranaa ja Troikkaa, mutta minä en koskaan päässyt niihin sisälle. Kokeilin Myyrää useamman kerran kirjana ja kerran jopa äänikirjana. Mutta turhaan. Ehkä tämä pitää ottaa jonkun hiljaisen kesän projektiksi kera Alastalon salissa ja Kalle Päätalon tuotanto. Sellaista kesää odotellessa...
4. Kirja, joka teki vaikutuksen: Kiinalainen rakkaustarina. (Sami Sillanpää)
Huikaiseva, jännittävä ja koskettava tietokirja mahtivalta Kiinan poliittisesta todellisuudesta. Sen luettuani meni muutama päivä ajatellessa ihan vain kirjaa, sen kertomia tapahtumia ja esittelemiä henkilöitä. Todella laadukas tietokirja, joka ansaitsisi tulla käännetyksi valtakielille ja löytävän myös suuret markkinat. Kehuin kirjaa aikaisemmin blogissa.
5. Kirja, johon palaat uudelleen: Sudenmorsian (Aino Kallas).
Tämä on yksi suomalaisen kirjallisuudenhistorian upeimpia teoksia. Upea, upea kieli ja mahtipontinen tarina, joka sijoittuu 1600-luvun Viroon. En lue hirveän paljoa runoja, mutta tämä balladinomainen feministinen teos vuodelta 1928 jostain syystä kolahti. Palaan aina sen ääreen kun haluan lukea jotain fantastista.
Haastan tähän viiden kirjan haasteeseen mukaan
Project Maman Katjan (koska haluan tietää, mitä hän lukee),
Kirsin kirjanurkan (kirjablogi, jota luen itse eniten),
siskoni Kabulissa (koska puhumme yhdessä aivan liian harvoin emmekä juuri koskaan kirjoista), toimittajakollegan
Paulan (jolla on äitiysblogi) ja ihanan
Valeäidin, joka johtaa busineksia ja rakentaa taloa (eli on varmaan ihan hitosti aikaa lukea).