Lontoo, lapsi ja marraskuu

Voi Lontoo, olet taas ollut samaan aikaan niin ihanan virkistävä, jalkapohjat rakoille ajava, rauhallinen ja ruuhkainen!
Äiti-tytärreissu Lontooseen on noudatellut samoja kaavoja kuin viime vuonna: yhdessäoloa perheen tyttöjen kesken, vain pari "toimitettavaa asiaa" per päivä, pitkiä yöunia ja vaivatonta ruokailua mukavissa ketjuravintoloissa. Emme kuitenkaan toistaneet matkaa täysin samanlaisena.

Valitsimme tällä kertaa hotellimajoituksen ja kriteerillä isot huoneet, iso aamiainen ja hotellilta yhdellä kulkupelillä lentokentälle. Koska lensimme Gatwickiin, halusin hotellin Victorian liepeiltä. Gatwick Express tuo Victorian asemalle puolessa tunnissa ilman vaihtoja. Se on iso plussa kun matkustaa lapsen kanssa ja siirtyminen paikasta toiseen vaatii paljon aikaa ja riittävästi etukäteissuunnittelua.

Lontoossa melkein kaikki hotellit ovat kalliita eikä hintalaatusuhde päätä huimaa. Park Plaza -hotellimme ei ollut edullisimmasta päästä, mutta koska yöpymisöitä oli vain kaksi, majoitukseen pystyi satsaamaan tavallista enemmän rahaa. Sitä paitsi sain varauksesta hieman alennusta. Koska matkustamme aika paljon, olen alkanut keskittää varaukseni vain yhteen hotellinvarauspalveluun. Netti on täynnä jos jonkinlaisia hotellinvaraussaitteja, joista olen itse valinnut Hotels.com:in*. Varsinkin isoista kaupungeista saa hyviä tarjouksia ja jokaisen kymmenen yövytyn yön jälkeen saa yhden ilmaisvuorokauden. Ennen Lontooseen lähtöämme minulla oli käyttämättä Hotels.com-öitä 180 euron edestä, ja se laski muutoin melko hintavan Park Plazan hinnan siedettävälle tasolle.

Viime vuonna olimme Lontoossa lokakuussa, silloin oli vielä vihreää eli Islannin mittapuulla täysi kesä. Näin marraskuussa ruoho kyllä vieläkin vihertää, mutta puista ovat lehdet jo alkaneet tippua. Lämpötila pyörii noin kahdessassa asteesssa mutta ilman kosteus saa hytisemään. Luulin ensin, että mukaani valitsemat toppatakit ovat silkkaa liioittelua, mutta ne ovatkin tulleet tositarpeeseen.

Marraskuun lopussa koko kaupunki oli jo pukeutunut joulunaamariinsa. Keskustan upeat jouluvalot, joulukoristemyymälät ja jouluaiheiset tapahtumat houkuttelivat meidätkin pysymään perinteisessä turistikeskustassa. Eli kyllä: ajelimme Oxford Streetillä bussin kyydissä jouluvaloja katsellen, pysähdyimme Disney-kaupassa ja kävimme Hyde Parkin joulumarkkinoilla. Olemme toteuttaneet turistimenoa pahimmillaan, mutta mitäpä siitä. Meillä ja etenkin lapsella on ollut hauskaa.

Lapsi tykkäsi joulumarkkinoiden jääpatsaspuistosta, jääliukumäestä ja karuselleista. Minun makuuni joulumarkkinat olivat liian äänekäs huvipuisto liian täynnä lapsiperheitä. Mutta kun sain eteeni glögiä ja tötsän suklaapopcorneja, tulin yhtä tyytyväiseksi kuin esikoinen karusellihevosen seurassa.

Keskustahengailun lisäksi kävimme parissa leikkipuistossa. Se on muuten oiva tapa lapsiperhematkailijoille kurkata paikalliseen arkeen. Viisivuotiaan kanssa kun ei pysty loputtomasti koluamaan pieniä kulttuurikahviloita tai istumaan kaljalla paikallisessa pubissa kulmakunnan elämään ja ihmisiin tutustuen. Leikkipuistoissa näkee sen saman mutta vain vähän eri segmentin näkökulmasta. On kiinnostavaa seurata, miten lapset käyttäytyvät, miten ihmiset pukeutuvat, onko äitikerhoja, minkäikäisiä vanhempia alueella asuu, minkälaisia vaatteita lapsilla on ja toteuttavatko pätkät keskenään jotain suosikkileikkiä, onko tosilleen tuntemattomilla tapana puhua toisilleen ja miten aikuiset ja lapset kommunikoivat keskenään. Vinkkinä siis: kurkkaa paikalliseen arkeen lähteämällä leikkipuistoon! Ilman lapsia sinne ei kannata mennä kyttäämään. Yksinäinen aikuinen puistonpenkillä lapsia väijymässä herättää ymmärrettävästi epäilyksiä. Mutta jos kersat ovat mukana, niin sekaan vaan!

Huomenna eli sunnuntaina lentomme Reykjavikiin lähtee vasta iltayhdeksältä, eli ehdimme viettää kaupungissa vielä kokonaisen päivän. Tarkoituksemme on mennä Hackneyn kotieläinpuistoon. Jos sataa, varasuunnitelmana on pysyä keskustassa ja piipahtaa tiedemuseossa. Sen naapurissa olevassa luonnonhistoriamuseossa ehdimme käydä jo edelliskerralla.

Pubiin emme tällä reissulla sitten ehtineetkään, vaikka siitä haaveilin, mutta marketista ostettu Magners ja hotellin käytävän jääpalakone toimivat itse asiassa paremmin. Saimme ihanan rauhallisen illan. Lapsi makoili sängyllä ja katseli netin kautta Pikku Kakkosta. Minä röhnötin siinä vieressä ja siemailin juomaani. Loppuilta leikittiin hotellihuoneessa piilosta (piilopaikkojahan oli tasan neljä: verhon takana, sängyn alla, kylpyhuoneessa ja vaatekomerossa) ja keskusteltiin aiheesta, miksi kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitse pysähtyä juttelemaan (eli siistitty versio kusipäistä namusedistä). Yhdessäolomme on ollut kaikin puolin hauskaa, avartavaa ja rentouttavaa. On ollut superihanaa huomata, että isosisko alkoi kysellä jo ensimmäisen reissupäivän iltana pikkusiskonsa perään; mitä sille kuuluu, onkohan se syönyt hyvin isin tuttipullosta ja milloin me taas nähdään. Puolison kanssa ollaan vaihdettu tekstareita ja viesti on ollut, että erinomaista kuuluu ja meno on jatkunut samanlaisena kuin tavallisesti: mörssäri on nukkunut hyvin, herännyt yöllä vain kerran juomaan tuttipullollisen ja nukahtanut taas ja tuhissut yöunilla aamukymmeneen.

Vaikka tavallisesti matkustamme koko perhe, eli tulevaisuudessa kahden lapsen kanssa, olisi mahtavaa, jos nämä lyhyet Lontoon-reissut säilyisivät esikoisen kanssa toteutettavana perinteenä. Sellaisena perinteenä, joka toistuisi joka syksy. Olisihan sekin varmasti upeaa,  jos tekisimme tämän matkan ensi syksynä koko porukka eli mukaan lähtisivät puoliso ja kuopuskin. Mutta kyllä minä silti taidan haluta pitää  tämän reissukonseptin meidän kahden välisenä, spesiaalina juttuna. Mörssärin kasvettua hieman isommaksi haluaisin tietysti tasapuolisuuden nimissä kehittää hänen kanssa ihan oman vuosilomaviikonloppujutun (onhan minulla ja puolisollakin omat, kahdenkeskiset strategiapäivämme). Miten olisi vaikkapa Berliini?

Miten ihanaa, jos me voisimme tehdä näitä äiti-tytärreissuja yhdessä vielä parinkymmenen vuodenkin päästä! Kuinka iloinen olisinkaan, kun esikoinen kertoisi kavereilleen, että ei voi nyt osallistua syyslomamökkireissulle, koska on lähdössä mutsinsa kanssa perinnelomalle Lontooseen. Ja miten kivaa olisi kuulla, kun kuopus kieltäytyisi lähtemästä vuoden suurimpiin bileisiin, koska äiti-tytärreissu Berliiniin osuu samalle viikonlopulle.

Noh, toivossa on hyvä elää.

*) affi-linkki