Lähtölaskenta Suomen-lomalle

Huomenna koittaa jouluaaton jälkeen vuoden odotetuin päivä: lähtö Suomeen kesälomalle. Lapsi on tiedustellut loppiaiseseta asti, milloin kesä tulee ja koska mennään Suomeen. Koska siellä on mummi ja ulkona aina niin lämmin. Jälkimmäistä faktaa en ole oikaissut. Olkoon Suomessa pätkälle aina heinäkuu.
Kalenteri ja sen kynä.
Vihreiden lehtien ilmestyessä talomme edustan kahteen kitukasvuiseen koivuun - noin kesäkuun alussa tänä vuonna - Suomen-loman odotus tiivistyi. Montako päivää. Kauanko vielä. Milloin mennään. Teimme viime vuonna joulun- (siis mummin-) odotusta varten kalenterin, josta sai joka aamu iskeä rastin seinään. Nyt lapsi pyysi itse samanlaista laskuria, joten minäpä tein.

Tällainen seinäkalenteri on muuten kamalan kätevä. Lapsi on oppinut tämän avulla käsitteet pari yötä, muutama yö ja sairaan kauan. Se osaa itse laskea, kuinka monta yötä vielä. Sitä paitsi kalenteri on ensimmäinen askel kohti - noh - projektinhallintaa. Saavutettava päämäärä näyttäytyy konkreettisempana, kun sen lähenemisen näkee itse joka päivä.

Kaikkein tärkeintä taita kuitenkin olla se, että kalenteri auttaa hahmottamaan ajan kulumista. Jos edessä on vaikkapa muutto uuteen osoitteeseen, kotimaahan tai uuteen päiväkotiryhmään, kalenteri auttaa muutokseen valmistautumisessa. Kun lasta voi valmistaa odotettuun päivämäärään itsetäytettävän kalenterin avulla, muutos konkretisoituu ja lapsi kokee olevansa siinä osallisena.

Lapsi muuten kysyi jo, että voitaisiinko tehdä tällainen samanlainen kalenteri sitten syksyllä niin tietäisi milloin se vauva syntyy. Projektipirkkona minäkin todella himoitsen sellaista.

Tunnisteet: ,