Tapasin puolisoni ensimmäistä kertaa melkein kymmenen vuotta sitten. Päädyimme reykjavikilaisessa baarissa (
tämä kivi on sieltä) samaan pöytään juomaan kaljaa. Meistä molemmat olivat tulleet vain yhdelle, koska oli torstai-ilta. No eihän se tietenkään yhteen olueen jäänyt. Valomerkin jälkeen lähdin kutsusta miehen kämpille katselemaan postikortteja. Pakko myöntää, että sen tumman tukan lisäksi kiinnostuin tästä persoonallisesta iskulauseesta. Aamulla niiden postikorttisulkeisten jälkeen se tarjoili aamiaiseksi skyriä kermalla ja vakuutuin siitä, että kannattaa jäädä koko viikonlopuksi. Kolmen päivän aikana ehti katsella muuten aika paljon postikortteja.
 |
| Skyriä ja kermaa. Kuva: Björgvin Hilamrsson |
Meille on jäänyt tavaksi kattaa viikonloppuisin aamiaispöytään skyriä kuohukermalla. Tänään alkaa siitä kiinnostava viikonloppu, että osasyyllinen tähän Islannissa asumiseen tulee pikavisiitille! Minä ja kaimani laskeuduimme tänne tundralle melko tarkalleen 13 vuotta sitten parikymppisinä vaihto-opiskelijoina. Toinen meistä palasi Erasmuksen jälkeen Suomeen, toinen Islantiin.
Lähdenpä nyt hakemaan sitä ensiksimainittua bussiasemalta. Edessä on fantastinen aikamatka Reykjavíkin bilesyksyyn vuonna 2003. Kolmessa päivässä vaikka mitä kivaa. Tosin postikorttikeikat jätetään väliin, sillä Satu pitää palauttaa maanantaina bussiasemalle. Epäilen että hänen perheensä haluaa hänet takaisin.
