Suhteeni kosmetiikkaan, ihon hoitoon ja ylipäätään kauneustuotteisiin on suoraan sanoen hankala. Kosmetologikäyntini ovat osoittautuneet usein pettymyksiksi. Lisäksi merkittävä osa kosmetiikasta on mielestäni julmetun kallista. Onko sadan euron purkissa oikeasti tehoja? No vuosi sitten panostin satoja euroja yhteen unkarilaiseen tuotesarjaan - ja petyin.
Yhteistyössä Suomen Blogimedia ja Mádara
|
Iltapuuhat. |
Ostin siis viime keväänä maailmanympärireissumme päätepysäkiltä Seattlesta jossain heikossa kotiinpaluun mielentilassa kasan unkarilaista luonnonkosmetiikkaa. Maksoin koko satsista (yövoide, päivävoide, kuorintavoide, silmänympärysseerumi, kasvoseerumi ja kasvonaamio) yli neljäsataa euroa. Ja petyin. En huomannut tuotteiden käytöstä olevan juuri mitään hyötyä, en lähellekään 400 euron arvosta. Iltaisin ja aamuisin tuntui kasvovoidepurkkien kanssa siltä, kuin levittäisin herkullisen näköistä marjasekoitusta naamalle. Vähän turhan kallista marjapuuroa. Päätin taas ottaa aikalisän.
Yksi vaihtoehtohan olisi hylätä kosmetiikka kokonaan. Muistatteko sen taannoisen viikon mittaisen hiihtovaelluksen erämaassa? Seitsemän päivää ilman pesua ja ihoni oli huippukunnossa. Ikävä kyllä oma arki ei ole vuorilla ja suihkussa on pakko käydä. Suihkun jälkeen on laitettava rasvaa tai naamari kiristää. Ja sitten on deodorantit ja se satunnainen ripsiväri, jotka nekin pitää pestä pois. Ja taas tarvitaan jotain kiristystä helpottavaa.
|
Näitä testasin maaliskuussa. |
Eräs fakta on sekin, että en ole enää parikymppinen. Vaikka miten haluaisin vielä mahtua niihin vuoden 2002 farkkuihin, se ei onnistu. Naamakaan ei enää samalla tavalla loista kuin yliopistoaikojen valokuvissa. Siitä on tullut paljon särmikkäämpi mutta myös vähän harmaampi ja jonkun verran väsyneempi - ihan niin kuin kantajastaankin.
Sain maaliskuun alussa mahdollisuuden testata Mádaran tuotteita. Tiesin Mádaran ennalta Nooran blogin kautta, joten tuotemerkki ei tullut ihan puun takaa. Arvelin sen ihan laadukkaaksi ja tiesin luonnonkosmetiikaksi. Yhteistyöehdotuksen tultua kävin katsomassa tuotteiden hintoja ja yllätyin positiivisesti. Perustuotteista monen sai noin parilla kympillä. Päätin kokeilla.
Älkää pyörtykö: olen tähän asti pessyt ihoni pääsääntöisesti suihkusaippualla. Laadukkaiden puhdistutuotteiden perään aika moni vinkkaili taannoin siellä kosmetologipostauksissakin (täällä ensimmäinen ja täällä toinen osa) että tärkeintä olisi pitää iho puhtaana. Päätin kuunnella vinkkejä, ja niinpä valitsin ensimmäisenä Mádaran syväpuhdistavan puhdistusvaahdon. Pesen sillä naamani iltaisin. Sen jälkeen - ja aamuisin ihan pelkästään - levitän kasvoille ja kaulalle saman sarjan kasvovettä. Se ei varsinaisesti kosteuta, mutta virkistää kuitenkin kivasti, mikä on tarpeen etenkin aamuisin.
|
Minä ilman meikkiä, 35 v. |
Otin kokeiluun myös kahdenlaista Mádaran naamiohoitoa, kasvojen kevätsiivoukseen. Ihanan kirpeältä tuoksahtava
kirkastava kuorintanaamio vaikuttaa kasvoillani pari kertaa viikossa noin kymmenen minuuttia kerrallaan. Skeptikkonakin on pakko myöntää, että kasvojeni iho todella näyttää toimenpiteen jälkeen kirkkaammalta ja vähemmän väsyneeltä.
Syväpuhdistava mutanaamio on käytössä kerran viikossa. Se tuntuu virkistävältä ja ilmeisesti se myös puhdistaa, sillä ainakin leuasta näkyvimmät pikkunäppylät vaikuttavat pienemmiltä käyttökertojen jälkeen. Koen kasvojeni suurimmaksi pulmaksi kuivan ja väsähtäneen ihon, en rasvaisuudesta tai näppylöistä kärsivää ihoa. Mutta kai sitä silti on hyvä yrittää putsata?
Molempien naamioiden sanotaan olevan erityisen tehokkaita, eli etiketissä etukäteen varoiteltiin, että naamiot saatavat aiheuttaa iholla pientä kihelmöintiä. Itse en kuitenkaan kokenut mitään sivuvaikutuksia - tuntui pelkästään hyvältä.
Ja viimeisenä mutta ehdottomasti tärkeimpänä: kiinteyttävä vartaloöljy. Jos siis joku ei edellistä postausta vielä ole ehtinyt lukea: ensi syksynä perhekokomme kasvaa. Päätös muodostui yllätäen, mutta vähän eri tavalla yllättäen kuin viimeksi. Kuten Katja osuvasti vähän aikaa sitten kirjoitti: meidän on tarkoituskin unohtaa. Elämä viisivuotiaan kanssa on ollut niin helppoa ja ihanaa, että en muista enää juuri mitään imetyksestä, vauvavuodesta tai yövalvomisista. Ja nyt se kaikki, minkä on jo iloisesti unohtanut, on luultavasti taas edessä. Tuntuu siltä kuin seisoisi jälleen sen harmaan tunnelin suuaukolla. En ole varma, pitäisiköhän lukea blogin vuosien 2009 ja 2010 postaukset uudelleen ja verestää muistoja. Ehkä se ei ole järkeävää. Ehkä en edes kehtaa.
Ensimmäisenä oljenkortena tartuin Mádaran kiinteyttävään vartaloöljyyn. Vaikka maha on vielä pieni, iho on jo alkanut osoittaa kutinan merkkejä. Kiristystä reisissä, epämiellyttävä tunne selässä ja kutinaa paidan alla alkoivat reilu kuukausi sitten. Tiedän, että ura pierevänä muumina voi olla taas edessä. Se on ehkä pakko hyväksyä. Mutta pierevä muumi raapimisjäljillä on liikaa. Niinpä aloitin öljyhoidot heti.
Tuo Mádaran vartaloöljy lupaa kosteuttaa ja ehkäistä esimerkiksi raskausarpien syntyä. Ilokseni huomasin, että ainakin tässä vaiheessa tuote todella kosteuttaa. Levitän öljyä iltaisin suihkun jälkeen koko kropalle, jonka jälkeen pukeudun pitkähihaiseen yöpaitaan ja villasukkiin. Ei kutise yhtään. Iho näyttää vielä yhtä kiinteältä kuin pari kuukautta sitten. (Tähän harhaluuloon onkin sitten hyvä tuudittautua seuraaviksi kuukausiksi.) Arvioni mukaan tämä parin desilitran kokoinen pullo kestää jokapäiväisesesä erittäin reilussa kokovartalokäytössä noin kuukauden joten hinta (24,90 €) on siihen nähden varsin kohdallaan.
Muutaman viikon käytön perusteella: ostaisinko näitä tuotteita? Ainakin kiinteyttävä vartaloöljy ja kirkastava kuorintanaamio (noin 25 €) jäävät käyttöön. Mutanaamiota jään vielä miettimään tarkemmin. Puhdistusvaahto tuntuu riittoisalta. Yksi painallus riittää, eikä hintakaan ole kovin paha: noin 19 euroa. Ehkäpä se saa nyt pysyvästi korvata suihkusaippuan.
PS. Muutaman kuukauden uusintakokemuksen perusteella: onko raskaana oleminen hienoa? Ei ole. Vieläkään.