Esittelenpä teille nyt kaksi islantilaisen kotiruoan juhla-ateriaa: lampaanpylly ja niin sanottu hummeri. Ne ovat Islannin versiot suomalaisen sunnuntain paahtopaistista ja poronfileestä. Hienoimmissa ravintoloissa näistä raaka-aineista valmistetaan jos jonkinlaisia väkerryksiä, mutta tässä ne islantilaisen kotikeittiön versiot.
|
Tässä meillä kaksi hummeria. |
Islannissa on kesäisin älytön määrä lampaita. Niitä taitaa toukokuusta syyskuulle käyskennellä vuoristoissa ja niityillä lähemmäs miljoona. Pöhinä alkaa keväällä, kun karitsat syntyvät. Alkukesästä ne lasketaan emojensa kanssa ulos vapauteen. Syksyn tullen järjestetään göngur eli lampaat kerätään maatiloille vuoristosta hevosten, lammaskoirien ja mönkijöiden avulla.
Lampaat kasataan isoon keskiöön (
kirjoitin pari vuotta sitten kokemuksiani göngurista) ja jaetaan korvamerkkien mukaan omistajille. Pieni osa lampaista jätetään lisääntymään ja siirretään sisätiloihin, loput hakee teurasauto.
Karitsoilla on lyhyt, mutta varsin hyvä elämä. Emme syö lihaa kauhean usein, mutta silloin kun syömme, se on melkein aina lammasta. Omatuntoni kestää tuotantoketjun, ja liha on todella maukasta. Edes Uudessa-Seelannissa en saanut yhtä hyvää lampanlihaan kuin Islannissa. Plussaa myös siitä, että lampaan-/karitsanliha ei ole täällä kovinkaan kallista.
|
Lampaanpotka ennen uunia. |
Karitsan jauhelihasta saa burgereita, lihapullia ja erinomaisen lasagnen. On kyljyksiä, sisäfilettä ja tietysti myös
kiveksiä ja päitä. Jos tarkoituksena on järjestää juhlava, mutta ihanan helppo illallinen 4-8 hengelle, vaihtoehtoja on oikeastaan vain yksi: puolikas lampaanpylly eli
lambalæri.
Lampaanpotkan saa tavallisesta ruokakaupasta noin 30 eurolla. Aikataulun ollessa tiukka ostamme lihan valmiiksi marinoituna. Jos se on jäässä, pitää sulatukseen varata vuorokausi. Sen jälkeen pidämme potkaa huoneenlämmössä ainakin kahdeksan tuntia.
Liha pistetään isoon uunipataan ja sen kaveriksi tuupataan kokonaisia sipuleita ja isoiksi lohkoiksi pistettyjä bataatteja, perunoita ja porkkanoita. Kansi päälle ja uuniin 130-150 asteeseen kunnes liha on kypsää. Eipä voisi juhla-ateria enää helpommin valmistua! Viimeksi paistoimme potkaa uunissa noin neljä tuntia. Sairaan hyvää. Vieläkin parempaa raparperihillon kera. Kastikefanaatikot tuunaavat lisukkeeksi esimerkiksi kermaisen sienikastikkeen.
|
Lampaanpotka neljän tunnin kypsyttämisen jälkeen. |
Kalastus on Islannille tärkeä elinkeino, joten kalasta täällä ei ole pulaa. Parhaimmat yksilöt menevät vientiin, mutta kyllä niistä kotimaankin markkinoille jäävistä merenelävistä on mistä valita. Hienointa merten ruokaa ovat niin kutsut hummerit (húmar). Sanon ihan tarkoituksella niin kutsutut, sillä nämä eivät totisesti näytä hummereilta. Säälittävän pienen ulkomuodon ei kuitenkaan kannata antaa häiritä: islantilaiset "hummerit" ovat pieniä, mutta niiden liha on äärimmäisen maukasta.
Hummereita voi osataa pakasteena tai tuoreena. Me ostamme melkein aina pakasteena. Jos teen hummerikeittoa, ostan ruokakaupasta Islannissa valmistetun valmiin liemen, jonka sulatan kattilassa. Kun keitto on kuumaa, isken sekaan hummerinpyrstöt.
Koska hummerit ovat aika hintavia (20 kappaletta maksoi viime viikolla lähikaupan pakastealtaassa 30 euroa), en osta niitä sellaista määrää, että kuorista riittäisi liemen keittämiseen. Eikä kärsivällisyyskään oikein tahdo riittää. Sitä paitsi nuo paikalliset valmisliemet ovat todella hyviä. Tuskin edes huomaisin makueroa itse valmistamani liemen ja valmiin liemen välillä.
Hummereita voi myös keittää tai paahtaa uunissa. Uunissa paahdetun hummerin päällä parasta on valkosipuli ja voi. Ah. Kesäisin äyriäiset voi laittaa grilliin, mutta mielellään vuoassa, sillä pelkän ritilän päällä nuo säälittävät pikku sintit tuppaavat valahtamaan vastuksille.
Suosittelen yleensä kaikille Islannin-kävijöille ruokatuliaiseksi kokonaista lampaanpotkaa. Se säilyy vakuumipakkauksessaan kotiin asti. Helppoa, maukasta, edullista ja taatusti paikallista.