aavuin juuri kotiin hevosvaellusmaatilamatkalta . Naama on pohjoistuulesta ruvella, jalat mustelmilla pässin sarvista, peba kipeänä ratsast...

Yrittäjä lammasfarmilla

4.9.13 Satu Kommentteja: 22

Saavuin juuri kotiin hevosvaellusmaatilamatkalta. Naama on pohjoistuulesta ruvella, jalat mustelmilla pässin sarvista, peba kipeänä ratsastamisesta ja ääni käheänä mikkiin puhumisesta. Vaelluskengistä varisi eteiseen vulkaanista hiekkaa. Mutta se oli niin ihanaa! Tuo mahtava työreissu antoi taas aihetta taputtaa itseään olkapäälle: rakastan tätä yrittäjyyttä - voin tehdä ihan mitä vaan osaan ja mistä tykkään, ja saan siitä palkkaa. Ei tämä korporaationi mikään rahakone ole, mutta onnellisuutta se jauhaa tasaisena tulovirtana. Viikko matkaoppaana Islannin maaseudulla tuottaa omaa happinessia enemmän kuin muutaman tonnin bonus tai palkallinen kesäloma.

Kuva takapenkin Tuulia/Riikka.

Yksi reissuviikon ehdottomia kohokohtia oli osallistuminen réttiriin, siis vuorilta kerättyjen lampaiden lajitteluun. Tila, jolla yövyimme, keräsi lampaat vuorilta laiduntamasta saapumispäivänämme. Seuraavana päivänä tuhat lammasta odotti lajittelua isossa aitauksessa - ja me pääsimme matkaryhmän kanssa mukaan maatilan hommiin. Real stuff!

Projekti.

Projektiassari.

Hommiin ryhdyttiin aamuvarhaisella. Ensin ajoimme tilanomistajien ja lammaskoirien kanssa lampaat ryhmä kerrallaan isoon keskiaitaukseen. Tarkastimme korvamerkistä tilanomistajan ja nostimme / raahasimme sarvista / työnsimme pepusta lampaat oikeisiin pikkuaitauksiin, joista eläimet lajiteltiin myöhemmin teurastettaviin ja säilytettäviin. Tänä vuonna syntyneet karitsat menevät lihoiksi, kun taas osa iäkkäimmistä uuhista ja pässeistä jää jatkamaan sukua, jotta ensi syksynä saadaan lisää vakuumipakattua lihaa kylmäkaappiin. 

Lampaat ovat pirun vahvoja! Käsivarteni menivät maitohapoille ensimmäisen tunnin aikana.

Lihansyöjänä olen sitä mieltä, että mieluummin tätä kuin porsimishäkkejä. 

Näitä valokuvia olisi vielä lisää, jos kimppuumme ei olisi hyökännyt islantilainen tappajalammas:




22 kommenttia:

  1. Oih, mä olen ollut seuraamassa réttiriä syksyllä 1997 ja se oli tosi mielenkiintoista! Se lopapeysojen kirjo ja se, miten hommaan osallistuivat kaikki vauvasta vaariin - ihan kirjaimellisesti. Yhdellä miehellä oli nimittäin vajaan vuoden ikäinen muksu selässä kantorepussa, ja siellä se keikkui, kun isä lajitteli lampaita :D

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollakin oli paljon lapsia mukana vanhempiensa kanssa. Koulusta oli saatu ilmeisesti vapaapäivä, koska pienen kylän lapsistakin näytti olevan suurin osa paikalla lajitteluhommassa. Maatilan äijät vetivät vodkaa taskumateista ja nojailivat aitauksiin sillä välin kun innokkaammat tulokkaat (kuten minä ja matkaryhmän muut tytöt) pyydystivät lampaita. Loistokas aamupäivä!

      Poista
    2. Tämä kuulostaa hyvin samalta, kuin poroerotukset suomessa. Lihansyöjänä olen kanssasi samaa mieltä. Siksi me syömme enemmän poroa, kuin possua.

      Poista
    3. Juur näin! Onhan se sydäntaraastavaa nähdä nämä vuorilla villinä kasvaneet lampaat määkimässä samassa aitauksessa kun tietää, mikä kohtalo niitä odottaa. Samalla yritän kuitenkin pitää mielessä, että possut, lehmät ja broilerit joutuvat pyörimään samassa tilassa koko elämänsä...

      Poista
  2. Oli varmaan kiva reissu. (Tahan pitais laittaa seka iloinen hymio etta vahemman iloinen, kun en vielakaan paassyt itse lahtemaan mukaan..) Mutta jipii, tanaan tai huomenna paasen vihdoinkin kaymaan teidan kaupassa. Kavin jo kurkkimassa ikkunasta eilen aamulla. Suloinen paikka. :)

    Korpikissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siistii! Toivottavasti olen itse silloin kassan takana :)

      Poista
  3. :D:D:D tappajalammas... "töks"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Islannin kuuluisin petoeläin. ;)

      Poista
    2. Repesin tuolle tappajalampaalle enemmän kuin millekään muulle koko päivänä! :D:D:D:D:D:D:D:D

      Poista
    3. No hyvä! Kyl muakin nauratti kun katseltiin kuvasaldoa matkalta palattua...

      Poista
  4. Ja täällä Húsavíkissa tehdään sitä loppuhommaa urakalla. Pari päivää takana ja nyt voi sanoa jo, että kokemuksena todella mielenkiintoinen. Töiden puolesta, paikkana ja osana hyvin kirjavaa tiimiä.

    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kiinnostaa tää aihe, joten kysyn nyt ihan suoraan. Miten lampaat teurastetaan Islannissa? Kaasutetaanko ne ensin vai miten se tapahtuu? Onko teurastamo suuri?

      Poista
    2. Sähköllä tajukankaalle ja veret ulos. Mä olen töissä Nordlenskalla, väittävät ainakin olevansa suurin lampaanlihantuottaja Islannissa. Laitokset sijaitsee täällä Husavikissa, Höfnissä ja olikohan kolmas Akureyrissa. Husavik suurin ja täällä teurastustahti 2000 eläintä ja siitä yli per päivä.
      Tuolla mun blogissa on jotain asiasta muutamalta viimepäivältä, kuvia ei ole kuitenkaan,kun ei ole luvallista.
      Mä nään tämän homman ainakin täällä Islannissa eettiseltä kannalta niin hyvänä kuin olla voi.

      Poista
    3. Musta lihansyöjillä on velvollisuus tietää, miten niiden ruoka on kasvanut ja tuotettu, joten kiitos tästä tiedosta ja vinkistä blogiisi; mä käynkin heti lukeamassa,

      Poista
  5. Eikö tullut homman aikana yhtään mieli olla kasvissyöjä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän se kävi mielessä, myönnetään...

      Poista
  6. Tää oli ehdottomasti matkan unohtumattominta antia vaikka olikin enemmän tsägästä kiinni että päästiin hommiin. Ja teille kaikille ketkä vaiheilette pitäiskö ehkä seuraavaan Satun reissuun lähteä vaiko ei, niin voin kertoa että pitää lähteä! Ehdottomasti! Oli paras loma ikinä! Voisin hehkuttaa loputtomiin mut kohta ei jaksa enää kukaan kuunnella :D

    Eli kiitti vielä t. tyytyväinen reissulainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, mahtava kommentti, ja tulipa hyvä mieli. Kiitos :D :D

      Poista
    2. Mä lähden uudestaan, jos ensi vuonnakin loppukesän reissuun kuuluu tämä! ;)

      Poista
    3. Meillä kävi ihan sikahyvä mäihä. Maatilalliset pelkäsivät lumimyrskyä vuorille (viime vuonna lampaat hautautuivat 1-3 metrin lumikinoksiin - palomiehet sitten kaivelivat niitä lapioilla esiin koloistaan), ja siksi lammaskeruu tehtiin tavallista aikaisemmin. Ja onneks satuttiin just silloin paikalle!

      Poista
  7. Joko voi varata ens kesän matkan?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kerron heti kun tulee myyntiin ;)

      Poista

Mitä tuumaat?