Islantilainen skyr valmistetaan tanskalaisesta maidosta

L aitoin blogiini viime viikolla skyr-kakun ohjeen. Muutamassa postauksen kommentissa ja Instagram-tillläni huomautettiin, että Suomessa myytävä skyr on purkin valmistajatietojen mukaan tehty Tanskassa. Tieto yllätti, koska skyriä markkinoidaan niin selkeästi islantilaisuudella: "Skyrin juuret ovat puhtaassa, islantilaisessa luonnossa ja islantilaisessa lehmärodussa, joka on säilynyt entisellään saaren asuttamisesta asti." (lähde: skyr.fi)
Skyr-hylly Reykajvikissa (kuva muutaman vuoden takaa).


Lähdin selvittämään asiaa ja sain vastauksia kysymyksiini sekä Suomen markkinoista vastaavalta Skyr Finlandilta että skyrin valmistajalta, Islannin "Valiolta" eli Mjólkursamsalanilta (MS). Suomessa myytävästä skyristä valtaosa tuodaan kuulemma Tanskasta. Kyse on lisensoidusta valmistuksesta, eli tanskalainen yritys valmistaa skyriä islantilaisella reseptillä tanskalaisesta maidosta. Skyrissä käytettävä hapate - joka on erilainen kuin esim. maitorahkassa käytetty hapate - tulee sen sijaan edelleen Islannista. Tuote on siis ainakin osittain islantilaisista raaka-aineista tehty, vaikka sen pääraaka-aine eli maito on tanskalaista.

Minua alkoi tietysti heti kiinnostaa, miksi näin on. Tanska on logistisesti järkevämpi paikka valmistaa tuotteita Euroopan-myyntiin kuin Islanti. Kustannussäästöt eivät kuitenkaan ole järjestelyn (ainoa) syy, vaan EU-kiintiöt. Mjólkursamsalan vientipäällikkö kertoi, että Islanti ei voi tuottaa enempää maitotuotteita EU-myyntiin EU-säännösten takia. Islanti ei ole EU-maa. EU:ssa rajoitetaan EU:n ulkopuolelta tulevien maitotuotteiden tuontia, minkä takia esim. Islannista ei kuulemma voida tuoda kysyntää vastaavaa määrää skyriä, vaan se pitää tuottaa EU:n sisällä, siis Tanskassa. Lisätietoja näistä EU:n ulkopuolelta tulevien maitotuotteiden tariffeista löytyy mm. täältä.
Meillä syödään skyriä noin kilo viikossa.

Skyrin kysyntä on kasvanut viime vuosina todella paljon. Skyrin kulutus ei ole juurikaan kasvanut Islannissa, mutta sitäkin enemmän Suomessa, Norjassa ja Sveitsissä. MS:n markkinanennusteen mukaan tänä vuonna MS myy 60 miljoonaa skyr-purkkia ja niistä 8 miljoonaa purkkia myydään täällä Islannissa. Iso osa tästä kahdeksasta miljoonasta purkista myydään MS:n omien arvioiden mukaan Islannissa käyville matkailijoille.

Islantilaisesta skyristä on siis tullut niin suosittua, että sitä ei voida enää valmistaa Islannissa. En oikein tiedä, pitäisikö tilannetta paheksua vai olla siitä iloinen. Skyr on tavallaan ihan terveellinen superruoka (jos syö puhdasta skyriä, jossa ei ole sokeria tai muita makeutusaineita) ja Islannissa maitotilat ovat pieniä ja lehmiä näkee vielä ulkonakin. Maitotuotteet  ylipäätään ovat Islannissa todella maukkaita. Minusta on hieno juttu, että islantilaiset yritykset ja tuotteet pärjäävät maailmalla. 

Mutta toisaalta hommasta jää vääjäämättä vähän hassu sivumaku, aivan kuten monesta muustakin globaaliin bisnekseen lähteneestä brändistä, jota myydään paikallisilla mielikuvilla, ikiäaikaisella käsityötaidolla ja paikkakuntasidonnaisella tietotaidolla, mutta todellisuudessa tuote valmistetaan jossain ihan muualla. 
Islantilainen maitotuotehylly.


Jos skyriä myytäisiin vain pieniä määriä, se voitaisiin valmistaa alusta loppuun tässä Reykjavikin kupeessa. Silloin sitä luultavasti ei saisi Islannin ulkopuolelta ollenkaan. Jos Iittalasta ei olisi tullut maailmalla tunnettua design-brändiä, Teema-kuppeja saatettaisiin vieläkin valmistaa jossain söpössä pikkupajassa maaseudulla, jonne voisi tehdä kivan sunnuntaipyöräretken. Mutta niitä kuppeja ei voisi silloin ostaa kuin viideltä jälleenmyyjältä Etelä-Suomesta. 

Kun pitää hahmottaa liiketoiminnan ja talouspolitiikan realiteetit, on ihan ymmärrettävää, että Iittalan tuotteista iso osa valmistetaan Thaimaassa, Marimekon tekstiileistä vain pieni osa valmistetaan enää Suomessa tai että Suomessa myytävä skyr valmistetaan Tanskassa. Mutta silti tämä kuvio vähän kaivelee. 

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: