Perheiden lomalla

Tämä kulunut viikko on ollut vyötärön paisumista ja ruskettuneen ihon tuoksua. Olemme täysihoidossa Fidzillä hotelliresortissa ja kulutamme aikaa snorklaten, nukkuen ilmastoidussa huoneessa ja rannalla haahuillen. Kiipeilijä on sukellellut ja lapsi nauttinut sydämensä kyllyydestä aamiaisbuffan murotarjonnasta. Olisittepa olleet näkemässä, kuinka lyhyen tyypin silmät levisivät, kun se ensimmäisenä hotelliaamuna tajusi, että valkoisilla pöytäliinoilla ja tuoreilla kukilla koristellulla lasten buffettipöydällä on murolaatuja tarjolla viittä erilaista. Bileet!
Beach life.
Täällä Fidzillä ollessamme olen huomannut, että saariryhmä on ausseille sama, mitä Kreikan saaret ovat suomalaisille. Tänne painetaan neljän tunnin lennolla viikoksi tai pariksi hotellilomille hyvään ilmastoon ja hieman kotimaata edullisempaan hintatasoon. Mana-saaren resortti, jossa löhöilyviikkoa vietämme, on tästä elävä todiste. Paikka on täynnä australialaisia lapsiperheitä. Populaa riittää, sillä hotellikompleksissa on satoja huoneita. Onneksi resortti sijaitsee laajalla alueella: desibelit eivät pääse nousemaan yli ärsytysrajan. Ja nyt kiitän onneani enkä nillitä, että täällä on lapsivapaa uima-allas. Olen lueskellut siellä muutamaan otteeseen kirjaa ja nauttinut rauhasta. Kirjoitin tarkemmin Fidzin kohteestamme Mondo-lehden maailmanympäriblogiini, joten jos kohdetiedot kiinnostavat, kannattaa lukea juttu sieltä.
En tiedä, miten tähän päädyimme, mutta yhtäkkiä olimme hotlan baarissa tuomaroimassa australialaisten lasten The Craziest Hat -kilpailua.
On ollut kiinnostavaa huomata, että lähes kaikki australialaisperheet ovat tulleet tänne ryhmissä. Ryhmäperhelomailijat eli kolme tai neljä tuttavaperhettä ovat varanneet vierekkäiset huoneet. Sitten yhdellä ryminällä he saapuvat aamuisin hotellin aamiaiselle ja sieltä uima-altaalle. Kahden perheen vanhemmat lähtevät sukeltamaan ja loput aikuisista ottavat kopin lastenhoidosta. Iltapäivällä on vuoronvaihto, ja aamulla sukeltaneet tulevat kaitsemaan omia ja kavereidensa lapsia ja loput vanhemmista pääsevät tekemään omia juttujaan aikuisessa seurassa. Hirveän kätevää, eikö?
Koska kaikki aikuiset ja lapset tuntevat toisensa etukäteen, omien vanhempien häipyminen hetkeksi taka-alalle ei aiheuta huutoraivareita, vaan leikit jatkuvat uima-altaassa ja sen reunoilla taukoamatta. Jos joku lapsista alkaa kiukutella tai väsähtää, on lähettyvillä aina joku aikuinen, joka hoitaa päiväuninukutuksen tai vie lapsen jäähylle rauhallisempaan paikkaan. Aamiaispöydissä yksi tyyppi tuo pöytään kaikkien mehut, toinen hoitaa leivät, kolmas kantaa käsissään hedelmillä lastattuja lautasia. Ainahan ravintolassa ollessa lasten on päästävä vessaan vähintään kahdesti. Nämä ovat ratkaisseet asian siten, että vanhemmista kukin vuorollaan vie kerralla useamman kersan vessaan. Vuorot vaihtuvat ja karavaani rullaa. Olen hämmästynyt tästä hyvin voidellusta masiinasta. Ja mikä tärkeintä: kaikilla näyttäisi olevan hauskaa ja aikaa nauttia lomasta.
Vahtivuorolaiset.
Meiden perheemme ei ole juurikaan matkustanut muiden perheiden kanssa yhdessä, mikä on toisaalta vähän sääli. Islannissa olemme tehneet muutaman mökkiviikonlopun ja telttareissun ystäväperheen kanssa, mutta matkat ovat olleet lyhyitä ja lapset vielä sen verran pieniä, että niistä ei ole ollut seuraa toisilleen. Tähän pitäisi kyllä kehittää muutos. Ensi kerralla pitäisikin lähteä reissulle hyvän kaveriperheen kanssa ja jakaa matkailun riemut ja käytännön kiemurat. Ehtona loman onnistumiselle tietysti on, että porukalla on edes jonkin verran yhtenevät intressit, tai muuten kaikki turhautuvat. En itse esimerkiksi lähtisi kahden viikon pakettimatkalle hotelliin, mutta joku aktiivilomapainotteinen kevyt vaellusreissu vaikka Etelä-Ranskan maaseudulle tai Pohjois-Italiaan voisi olla sairaan upeaa toteuttaa hyvän ystäväporukan kanssa.

Oletteko te reissanneet ystäväperheidenne kanssa? Miten kävi? Oletteko vielä ystäviä?

Tunnisteet: