Lasten sopivat kotiintuloajat?

Millaiset kotiintuloajat teidän lapsillanne on? Omamme ovat 9- ja 4-vuotiaat. Kuopus ei käy itsenäisesti vielä kyläilemässä, vaan joko me tai kavereiden vanhemmat vievät tai hakevat. Esikoinen on saanut kulkea ekaluokkalaisesta asti itsenäisesti myös kavereiden luona ja on kotona talvisin ennen iltakahdeksaa, kesäisin ennen kymmentä. Siis viimeistään.


Kotiintuloajoista ei ole tarvinnut koskaan sen enempää neuvotella, koska ne ovat Islannissa määritelty laissa. Jep! Täällä on lainsäädäntö, joka määrittelee, mihin aikaan alaikäisten lasten kuuluu olla kotona eikä ulkona.

Kun Islannissa ryhdyttiin päättäväisesti vähentämään nuorten alkoholin- ja huumeidenkäyttöä, aivan ensimmäisenä säädettiin nämä valtakunnalliset kotiintuloajat.

Talvisin alle 16-vuotiaiden pitää olla kotona ennen iltakymmentä, ja alle 12-vuotiaiden ennen kahdeksaa. Kesäisin on valoisampaa myöhäiseen iltaan asti eikä ole varhaisia kouluaamuja Niinpä ulkonaliikkumisaika on toukokuusta elokuulle kaksi tuntia pidempi.

Näitä kotiintuloaikoja seurataan tarkasti. Kun esikoinen on ollut kävelymatkalla kaverinsa luota kotiin muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa, monet vastaantulevat islantilaiset ovat kysyneet, että kai olet jo matkalla kotiin tähän aikaan.  Myös ohiajanut poliisiauto on pysähtynyt ja kysynyt, onhan ala-asteikäisen näköinen lapsi menossa tähän aikaan jo kotiin. Huippumahtavaa yhteistoimintaa!


Kun kotiintuloajat on määrätty laissa, niihin on helppo vedota. Helpottaa ala-asteikäistenkin kanssa arkea, kun kotiintuloajoista ei tarvitse vääntää joka kerta erikseen, vaan ne ovat kaikilla samat. Jokainen lapsi tietää, että jos on ulkona ilman vanhempia, kahdeksalta pitää olla kotona.

On tässä sekin etu, että lakiin kirjatut kotiintuloajat helpottavat myös poliisin työtä. Järjestyspoliisi voi puuttua kaupungilla yöllä hengailevien teinien toimintaan ennen kuin mitään häiriötä edes syntyy, koska kotiintuloajat ovat yksiselitteiset ja kaikille samat. Reykjavikissa ei näy nuoria viikonloppuisin kaupungilla kaljakassien kanssa haahuilemassa. Minua vanhemmat ja täällä ennen minua asuneet ihmiset sanovat, että 1990-luvulla meno oli kovinkin toisenlaista. Näkyvää kaupunkidokailua oli paljon.

Tottakai nuoret pitävät keskenään hauskaa ja välillä menee överiksi. Kotibileet lähtevät käsistä ja niin edelleen. Eikä täällä huumeongelmiltakaan olla vältytty. Kaukana täydellisestä, siis. 

Mutta se, että kotiintuloajat ovat laissa, mahdollistaa sen, että poliisilla on keino ohjata liian myöhään kaupungilla aikaa viettävät nuoret sisätiloihin. Se vähentää esimerkiksi hankeen sammumisen riskiä.

Tietenkään pelkät kiellot eivät auta. Jos nuorille ei tarjota kaupungilla hengaamisen lisäksi mitään muuta tekemistä, sääntöjä keksitään kyllä kiertää. Siksi olikin ihan mestariliike, että kotiintuloaikojen asettamisen aikaan alettiin kehittää myös vapaa-ajan toimintaa lisäämällä koulujen, kotien, harrastekerhojen ja urheiluseurojen välistä yhteistyötä ja antamalla harrastustoimintoihin rahaa. 


Reykjavikin kaupunki käytti vuonna 2016 noin sata miljoonaa euroa nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kohentamiseen. Kun lapsilla on koulun jälkeen motivoivaa tekemistä, jota ohjaavat oman alansa ammattilaiset, ei kaduilla kuljeksimiseen jää aikaa tai kiinnostusta. 

Kirjoitin näistä islantilaislasten harrastusmahdollisuuksista aikaisemmin oman juttunsa ja kerroin, mitä tuo rahallinen satsaaaminen käytännössä tarkoittaa.

Ja näistä toimista on ollut hyötyä, sen näkee tilastoistakin.

Eurooppalaisen nuorisotutkimuksessa vielä parikymmentä vuotta sitten 15–16-vuotiaista islantilaisnuorista 42 prosenttia oli ollut kuukauden aikana humalassa. Vuonna 2016 sama luku oli enää kuusi prosenttia. Kuusi!! Nuorten tupakointi väheni samalla ajanjaksolla 23 prosentista viiteen prosenttiin ja huumeiden kokeilu 17 prosentista viiteen prosenttiin.
Niih. Ei tosiaan mennyt hukkaan tämä kokeilu.

Tunnisteet: , ,