Sosiogrammi näyttää, jääkö joku luokassa yksin

Meillä oli viime viikolla esikoisen uudessa koulussa ensimmäinen vanhenpainhaastattelu, jossa  luokanope tapasi meidät vanhemmat ja lapsen. Juttelimme yhdessä kuluneesta koulusyksystä, lukemisnopeuden kehityksestä (täällä tehdään sellaisia "näin monta sanaa minuutissa" -testejä kahdesti vuodessa) ja mikä tärkeintä: suurin osa haastattelun ajasta käytettiin kaveriasioihin ja koulussa viihtymiseen.


Esikoisen luokanope esitteli todella kiinnostavan työkalun, jota hän on käyttänyt luokkansa oppilaiden kaveritilanteen selvittämiseen. Hän oli antanut jokaiselle oppilaalleen tehtäväksi kirjoittaa paperille niiden oppilaiden nimet, joiden kanssa hän mieluiten viettää aikaa välitunneilla ja koululuokassa ryhmä- ja paritehtävissä.

Oppilaiden kirjoittamia papereita ei anneta tiedoksi kenellekään muulle, sillä ne ovat ainoastaan opettajan luettavaksi tarkoitettu. Vastausten perusteella opettaja näkee, kenen nimeä ei mainita kovin usein tai kertaakaan. Vastauksien avulla opettaja osaa jeesiä tukea tarvitsevia lapsia kaveripiiriin liittyvissä asioissa. Hän voi ottaa luokan sosiaaliset suhteet huomioon jakaessaan lapsia ryhmiin, liikunta- ja uintiryhmiin tai koulun ulkopuolella oppilaiden vanhempien vastuulla oleviin kaveriryhmiin, jotka tapaavat koulupäivien jälkeen ja tekevät jotain kivaa, vanhempien organisoimaa tekemistä yhdessä.

Opettaja vilkaisi kaverikyselyn papereita lapsemme osalta ja sanoi, että lapsi oli maininnut muutamia nimiä ja nämä samat lapset olivat maininneet lapsemme nimen. Hän vielä erikseen kysyi esikoiselta, mitä hän tekee koulun jälkeen, onko ollut helppoa saada uusia kavereita uudessa kylässä ja tuntuuko hänestä mukavalta tulla kouluun.



Kerroin tästä hienosta havainnostani Instan storien puolella ja siellä muutama opettaja kertoikin minulle, että kyseessä on työkalu, joka on viralliselta nimeltään sosiogrammi, ja että se on käytössä muutamissa suomalaisissakin kouluissa. Hienoa!

Sosiogrammi tehdään siis niin, että opettaja tekee oppilaille kaverikyselyn ja kirjoittaa kaikkien vastanneiden oppilaiden nimet paperille. Jos Jenna mainitsee Marian, opettaja vetää Jennasta Mariaan nuolen. Jos Mariakin on nimennyt Jennan, nuoli on kahdensuuntainen.

Nuolipiirrosten jälkeen open edessä on kartta, josta näkee luokan sosiaalisesti suosituimmat kaverit, yksinäisemmät ja he, jotka eivät saaneet mainintoja tai jotka eivät itse maininneet ketään. Sosiogrammi siis kertoo luokan ryhmäytymisestä. Se näyttää, ketkä ovat "suosittuja johtohahmoja" ja kenellä on luokassa vähemmän kavereita.

Tällainen opettajan tekemä luokan kaveripiirin analysointi on älyttömän tärkeää kiusaamista ennaltaehkäisevässä työssä. Kun opettaja tietää, ketkä luokassa haluavat olla keskenään, ketä kukaan ei nimeä suosikkityypikseen tai kenellä ei ole paperissaan yhtäkään mainintaa, on helpompi suunnitella lasten sosiaalisten taitojen kehittämistä ja ohjata esimerkiksi ryhmänjakotilanteissa ryhmäytymistä siten, että kukaan ei jäisi yksin.

Sosiogrammi vaikuttaa ainakin näin maallikon näkökulmasta todella fiksulta välineeltä, joka tekee  ongelmat näkyviksi. Ongelmat kun pitää ensin löytää ennen kuin niihin voi vaikuttaa. Opettaja tai aikuinen kun ei tavallisessa arjessa välttämättä huomaa lapsen yksinäisyyttä ja kaverittomuutta. Siksi on hyvä, että asiasta kysytään suoraan mutta nimettömästi.

Onkohan tämä sosiogrammi käytössä Suomessa yleisesti? Olisi tosi kiinnostavaa kuulla! Millaisia kokemuksia teillä on sen käytöstä? Onko siitä ollut hyötyä lapsen kaverisuhteiden parantamisessa ja yksinäisyyden kitkemisessä?


Lue toki myös:
Islantilaisen peruskoulun iltapäiväkerhotoiminta

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: