Kuulemani mukaan koulut ovat Suomessa alkaneet. Meillä odotellaan niitä upeita kasin aamuja vielä muutama päivä. Esikoinen aloittaa kolmos...

Hyvästit lasten yksinäisille iltapäiville

12.8.18 Satu Kommentteja: 16

Kuulemani mukaan koulut ovat Suomessa alkaneet. Meillä odotellaan niitä upeita kasin aamuja vielä muutama päivä. Esikoinen aloittaa kolmosluokan elokuun kolmannella viikolla. Hänellä on takana kaksi vuotta islantilaisella ala-asteella. Samaan aikaan sekä minä että puolisoni olemme käyneet täysipäiväisesti töissä, emme ole kuskanneet lasta päivittäin harrastuksiin eikä lapsi ole silti joutunut viettämään yhtäkään iltapäivää yksin kotona. Kuinka ihmeessä?


Hesarissa julkaistiin tänään mielipidekirjoitus suomalaisten alakoululaisten yksinäisistä iltapäivistä. Veera Mäenpään kirjoittamassa jutussa on niin monta osuvaa ajatusta, joihon on pakko tarttua. Tuon jutun lukemisen jälkeen on pakko vähän kiittää, että asumme juuri nyt juuri täällä.

Islantilainen yhteiskunta ei missään nimessä ole täydellinen. Paljon on venksallaan, mutta yksi asia täällä on hoidettu ihan hirvittävän hyvin: alakoululaisten iltapäivätoiminta ja harrastukset.

Alakoululaisilla loppuu koulu koulusta riippuen yhden tai kahden aikaan iltapäivällä. Sen jälkeen alkaa ohjattu iltapäiväkerhotoiminta, joka on suunnattu 1–4-luokkalaisille, joissakin kouluissa myös vanhemmat lapset saavat osallistua. Iltapäiväkerho sijaitsee useimmiten samoissa tiloissa koulun kanssa tai hyvin lähellä. Opettajat vievät nuorimmat oppilaat koulupäivän päätteeksi kerhoon, jossa ohjaajat odottavat. Vähän vanhemmat lapset kävelevät sinne itse. Joka päivän ohjelma on listattu lukujärjestykseen, jonka sisältö on kerhokohtaista. 


Askartelua, urheilua, elokuvahetkiä, leffantekoa, tietokoneiden käyttämisen opiskelua, näytelmäkerhoa, pianonsoittoa, viulutunteja, pelejä. Noin esimerkiksi. Iltapäiväkerho päättyy viiden pintaan - eli siis samaan aikaan kuin päiväkodit. Näin pienten lasten vanhemmat voivat hakea eri-ikäisen jälkikasvunsa työpäivän jälkeen yhdellä ja samalla reissulla.

Iltapäiväkerhoissa on eväshetki, eli lapset saavat ruokaa myös sen koululounaan jälkeen.

Eikä kaikki hyvä edes ole vielä tässä. Sitten tulevat ne harrastukset, kuten nyt vaikkapa jalkapallo. Treenejä saattaa olla parikin kertaa viikossa koulupäivän jälkeen, mutta vanhempien ei tarvitse kuljettaa lapsiaan esimerkiksi sinne jalkapallokentälle. Kunnat ja urheiluseurat tekevät yhteistyötä, jonka hedelmät maistuvat todella mehukkaille. Lapset haetaan bussilla koulusta tai iltapäiväkerhosta ja viedään treeneihin, jotka sitten loppuvat siinä viiden aikaan.  Niinpä vanhemmat voivat hakea lapset töiden jälkeen harrastuksista ja mennä suoraan kotiin. Ei puhettakaan, että harrastuksiin lähdettäisiin joskus iltaseitsemältä.

Kuljetuspalvelua ei järjestetä jokaiselle harrastukselle erikseen, mutta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla useimpiin joukkuelajien treeneihin kuten koris- ja jalkkistreeneihin sisältyy kuljetus.


Tämä on oikeasti ihan tajuttoman hyvä systeemi. 

Se ottaa huomioon työssäkäyvät vanhemmat. Oletus ei ole, että jompi kumpi (yleensä äiti) on kotona lasten kanssa niiden esiteini-ikään asti pyörittämässä arkea. Koska kaikki käyvät töissä ja lapsia syntyy myös työssäkäyville, on varhaiskasvatukseen ja alakoululaisten arkipäiviin ihan pakkokin laittaa resursseja. Se on poliittinen valinta, tuetaanko kaikkien työllistymistä vai ei. 

Kun ei tarvitse roikkua iltapäivää puhelintukena kotona odottavalle lapselle, pystyy paremmin keskittymään töihin ja takomaan parempia tuloksia. Ei ole pakko jättää työpäivää kesken vain kuljettaakseen autollista lapsia jalkapallotreeneihin joka juuttaan tiistai ja torstai ja hengata kentän laidalla odottamassa treenien loppua taskussa muhjaantunut kolmioleipä, joka yrittää korvata väliin jääneen lounaan, koska jostain on nipistettävä, että saa edes jonkun osan töistä tehtyä ja lapset kasvatettua. 

Ennen kaikkea tästä systeemistä on hyötyä lapsille. Hesarin mielipidekirjoituksen kirjoittanut vanhempi aivan syystä huolestui lasten yksinäisyydestä. Kaikilla lapsilla kun ei välttämättä ole kaveria naapurissa, jonka kanssa iltapäivät sujuisivat seurustellen ja lautapelejä pelaten. Kaikilla lapsilla ei välttämättä edes ole vielä niin läheisiä ystävyyssuhteita, että spontaanit vierailut kotien välillä sujuisivat itseohjatusti ja ilman vanhempien jeesiä.  


Islantilainen iltapäiväkerho on maksullinen ja myös harrastukset ovat maksullisia, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla on pyritty tasaamaan lapsiperheiden välisiä tuloeroja harrastuspalvelusetelillä. Kerran vuodessa kukin lapsi saa noin 500 euron suuruisen summan, jolla voi kattaa esimerkiksi iltapäiväkerhon tai jalkapalloseuran maksuja. Ei sillä koko vuoden harrastuksia tai kerhoja maksa, mutta siitä on kuitenkin taloudellista apua etenkin useampilapsisissa perheissä. 

Eivätkä nämä iltapäiväkerhojen ja harrastusten hyödyt kulminoidu vain työmarkkinoiden tasa-arvoon tai lasten mielekkäisiin iltapäiviin, vaan siitä hyötyy tulevaisuudessa kokonaiset sukupolvet.

Kun iltapäiväkerhot ja harrastukset tarjoavat mielekästä tekemistä, ei kaduilla kuljeskeluun jää aikaa tai kiinnostusta. Kun löytää kivaa tekemistä jo kahdeskanvuotiaana, mielenkiinto tekemiseen jatkuu vanhempanakin.  Vielä 20 vuotta sitten - kun mitään iltapäiväkerhoja ei ollut eikä harrastustoimintaa tuettu kuten nyt - viisitoistavuotiaista islantilaisnuorista yli 40 prosenttia oli ollut viimeksi kuluneen kuukauden aikana kännissä. Vuonna 2016 vastaava luku oli enää kuusi prosenttia. Myös tupakointi väheni 23 prosentista viiteen prosenttiin (viiteen!) ja huumeiden kokeilu 17 prosentista viiteen prosenttiin. Tulokset puhuvat puolestaan kovaan ääneen. Tässä on järkeä!

Eivät nämä ilot tietenkään ilmaisia ole. Reykjavikin kaupunki käytti vuonna 2016 noin sata miljoonaa euroa nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kohentamiseen. Olisihan se rahan voinut johon muuhunkin budjettiin lykätä, vaan eipä onneksi lykätty. 


Koululaisten yksinäiset iltapäivät kotona ovat ihan aito huolenaihe. Silloin kun kukaan ei valvo ja  tarjoa mielekästä tekemistä, on todella helppo luiskahtaa väärälle reitille. Pahimmissa tapauksissa niiden jälkien korjailu ei ole ihan halpaa hommaa.

Elikkäs päättäjät: kyllä kannattaisi tehdä päätös paremmasta lasten iltapäivä- ja vapaa-ajantoiminnasta ja kaivaa sen jälkeen kuvetta ilman rutinoita. Parempi nimittäin toimia nyt, ennen kuin kakka todella lentää tuulettimeen.

16 kommenttia:

  1. Islannin systeemi kuulostaa hyvältä, erityisesti tuo harrastusten sijoittuminen iltapäiviin. Mutta hs:n mielipidekirjoitus ei käsittääkseni kertonut ihan kaikkea. Ainakin meillä kolmasluokkalaiselle on tarjolla sekä nuorisotalolla (50 m koululta) että läheisessä leikkipuistossa (100 m koululta) valvottua, osin myös ymmärtääkseni ohjattua toimintaa sekä välipala. Ihan yksin ei siis ainakaan mun kolmasluokkalaiseni täällä stadissa jää ja hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa tosi hyvältä! Kuulin myös, että esim. Tampereen seudulla on ollut tällaisia harrastuksiin vieviä yhteiskuljetuksia. Ongelmana kai on enemmän se, että nämä palvelut ovat paikkakunta- ja jopa koulukohtaisia, osalla alueista menee hyvin, osassa palveluita on vähemmän.

      Poista
  2. Saako vöhän rutista täältä periferiasta? Siis itäisestä hajakolkasta. Päiväkoti on auki 8-15 eli kukaan jolla on lapsi päiväkodissa ei tee edes 7:n tunnin päivää. Joka kuukausi päiväkoti on kiinni yhden tai kaksi päivää koulutusten ja suunnittelupäivien nimissä. Kesäsulku on 5 viikkoa heinä-elokuussa. Mulla ei lapsia ole päiväkodissa, mutta 2 kahdesta työkaverista käyttää kyseistä palvelua ja mä en ymmärrä miksei täällä idä kapina.
    Kaipaan Norjanmallia jossa pohjoisen asukkaille annetaan verohelpotusta ja maksetaan tuplalapsilisiä helpottamaan tunkua kasvukeskuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, haja-asutusalueella varmasti palvelut ovat huonommalla tolalla jo ihan välimatkojenkin takia.

      Meillä sama, päiväkoti kiinni 1 kk joka kesä. Osa pk-seudun päiväkodeista on auki koko vuoden ja vanhemmat saavat itse päättää, milloin se vaadittava 1 kk tauko päiväkodista pidetään (että jokainen lapsi saa loman). Ja nuo henkilökuntasuunnittelupäivät, oh lord...

      Poista
  3. Meillä nuorin lapsista aloittaa ekaluokan ylihuomenna. Ope laittoi jo lukkarin. Kolme kasin aamua ja neljänä päivänä päivä päättyy jo 12. Voi miten hienoa olisi, jos täälläkin urheiluseurat järjestäisivät harkat heti koulun jälkeen!!! Nyt lapsen pitää hengailla kotona vanhempien kotiin tuloon asti joka meillä tarkoittaa pääsääntöisesti klo 17:00 jälkeen. Itselläni on pari iltavuoroa viikossa ja mies käy töissä toisella paikkakunnalla reilun tunnin työmatkan päässä. Ekaluokkalainen voisi toki jäädä iltapäiväkerhoon, mutta sieltä pitäisi lapsi ehtiä noutaa ennen 17 ja se on venyvistä työajoista johtuen hankalaa ja stressaavaa (esikoinen oli aikannaan iltapäivätoiminnassa). Kun vanhemmat viimeinn pääsevät kotiin, on kaikilla jo kiljuva nälkä. Ohjelmassa onkin yhteinen päivällinen. Sen aikana yritämme kokoontua perheenä ja vaihtaa päivän kuulumiset. Se ei kuitenkaan aina onnistu, sillä iltaisin on kiire lasten harrastuksiin. Eli se vähä aika mitä perheellä illalla olisi aikaa viettää kotona yhdessä meneekin lasten harrastuksissa. Meillä harrastukset on mininmoitu yhteen lasta kiinnostavaan harrastukseen/lapsi, sillä muuhun ei ole edes resursseja. Joten todellakin kaipaisin myös tänne samanlaista systeemiä kuin Islannissa. Tietenkin voi aina kyseenalaistaa sen, että pitääkö lasten harrastaa. Minusta pitää. Mielestäni on hyvin tärkeää, että lapsella on jokin säännöllinen liikunnallinen harrastus koulutyön vastapainona, harrastus joka luo säännöllisen rutiinin liikkumiseen. Mutta koska meillä ei samanlaista systeemiä ole, täällä yritetään epätoivoisesti sovitella neljän alakoululaisen koulupäiviä taksin nouto ja tuontiaikoineen sekä harrastuksia yhteen lukujärjestykseen. Hiukan pelottaa miten tulevasta syksystä selvitään. Ja nuo kasin aamut sais myös heivata minusta kokonaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasin aamut, mun all time haterit tavallisessa arjessa. Miksi koulun tosiaan pitää alkaa 8:20 myös silloin kun ulkona on pimeää kuin säkissä. En vaan kestä :D

      Poista
  4. Hienolta kuulostaa, mutta haluan kuitenkin muistuttaa, että Suomessakin nuorten juominen ja tupakointi on vähentynyt, kuten Islannissakin, vaikkei meillä samanlaisia iltapäiväkerhoja olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nuoremmat tekevät tämän paremmin kuin me aikanaan ja meidän vanhemmat...
      Ei iltapäiväkerhot ole tietenkään se koko totuus lasten ja nuorten arjen parantumisessa. Islannissa tutkimustuloksista näkee selvästi myös sen, että heti kun isyysloma tuli pakolliseksi, lasten suhde molempiin vanhempiin parani. Sekin on osaltaan kasvattanut lasten hyvinvointia. Eli monen tekijän summahan se on.

      Poista
  5. Olen samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa, Hesarin juttu ei ole koko totuus. Islannin systeemi toki kuulostaa edistykselliseltä. Helsingissäkin on varmasti paljon eroja, Ehkä asumme samassa kaupunginosassa mutta myös täällä 3-7 luokkalaiset voivat valita nuorisotalon ja leikkipuiston avoimen toiminnan väliltä ja 1-2 luokkalaisille on kolmen eri toimijan järjestämää ip-kerhoa joista voi valita mieleisen. Välipalaa on tarjolla edulliseen 1.20 hintaan ja ip-kerhomaksuun välipala sisältyy, hinnat vaihtelee 30-120€/kk välillä riippuen järjestäjästä ja hoitoajasta. Lapsia ei myöskään välttämättä tarvitse noutaa vaan saavat vanhempien luvalla tulla itse kotiin. Toki ryhmät ovat suuria, mutta toisaalta leikkikavereita löytyy aina ja toimminnassa painottuu ulkoleikit ja kännyköiden käyttö on ainakin pienempien kohdalla kielletty. Me olemme myös pystyneet järjestämään lapsen soittotunnin niin että menee itse tunnille iltapäivällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma taitaakin olla juuri se, että ei ole mitään kansallista mallia, yhteistä toimintatapaa, vaan riippuu asuinpaikasta ja kunnasta, miten esimerkiksi lasten ip-toiminta järjestetään. Kaikille lapislle pitää turvata koulunkäynti; ip-kerhotoiminta olisi saatava siihen samaan systeemiin mukaan. Eli että kaikilla olisi mahdollisuus mennä koulun jälkeen ip-toimintaan, eikä vain heillä joiden seudulla sitä satutaan tarjoamaan.

      Poista
  6. Kuulostaapa hyvältä tuo Islannin malli. Itse aina aika ajoin itsekseni nupisen, että miksi Yhdysvalloissa koulu hoitaa harrastuskerhot ja urheilut koulun jälkeen (suoraan), mutta Suomessa koulu loppuu keskipäivällä. Tällainen yhteistyökuvio vaikuttaa kyllä sellaiselta, että soisi meillekin sen kopioitavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tästä löydä oikein mitään kritisoitavaa. Eihän sinne ip-toimintaan toki ole pakko mennä, jos lapsi ei halua tai on sellainen tilanne että toinen vanhemmista on kotona tai isovanhempi asuu lähinaapurustossa tai on jo sen verran vanhempi lapsi että haluaa ja pärjää yksin iltapäivän kotona. Mutta ihan nillle alaluokkalaisille ja heille joilla koti sijaitsee pidemmän ajomatkan päässä koulusta, olisi turvattu ip-toiminta varmasti tärkeä juttu.

      Poista
  7. En tiedä, osasiko Satu kuvailla tuon Islannin systeemin juuri oikealla tavalla, mutta minusta tuossa on kyllä järkeä. Esimerkiksi Islannin menestys jalkapallossa lähtee jostakin tuollaisesta pienestä asiasta. Puhumattakaan alkoholista, tupakasta tai huumeista.

    Olin aikoinaan junailemassa vanhempainyhdistyksessä pienten koululaisten ip-kerhoa, sitä Nuori Suomi ry tuki avokätisesti. Pystyimme muun muassa palkkaamaan (=työllistämään) pari ohjaajaa. Se oli ihan hirmuinen homma toimia Suomessa työnantajana että saimme lapsille iltapäiväkerhotoiminnan pyörimään. Onneksi pian sen jälkeen asia kirjattiin lakiin kunnan velvoitteeksi.

    Mutta tuo Islannin monipuolinen toiminta kyllä ihastuttaa. Tässäkin kannattaisi vain jollakin porukalla lähteä liikkeelle ja rakentaa parhaat käytännöt. Mallia voi alkuun kopioida suoraan Islannista. Tarvitaan vain innokasta porukkaa, vaikka muutama urheiluseura, joiden kautta homma lähtee liikkeelle.

    Hankkeelle kannattaisi yrittää hankkia tukea vaikka Tasavallan ensimmäiseltä äidiltä, rouva Jenny Haukiolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jesh! Juuri tällaiset pienet asiat vaikuttavat isoihin kokonaisuuksiin. Toki on aina monia muuttujia, mutta varmasti tämä osallistumisen helppous, miellyttävät treeniajat, organisoidut ammattivalmentajien vetämät treenit jne vaikuttaa (siis siihen jalkapallomenestykseen, jos jalkapalloharrastuksen nyt ottaa tässä esimerkiksi).

      Poista
  8. Kuulostaa erinomaiselta, ja jos tuossa on todellinen korrelaatio (ja miksi ei olisi) nuorten parantuneisiin elintapoihin niin aina vaan paranee. Sellainen kommentti tuli kyllä mieleen, että harrastusseuroissa joukkueita aika usein vetävät ja valmentavat pro bono meiningillä ne työssäkäyvät vanhemmat, että joku muu valmennus- ja sitä myöten palkkaus- ja edelleen rahoitusmalli tarvittaisiin ainakin, että nykymuotoiset seurat suuremmissa määrin pystyisivät tarjoamaan harrastusta jo aikuisten normaaliin työaikaan. Vai ketkä niitä treenejä siellä Islannissa pitää, onko kaikki valkut oikeasti ammatiltaan ja päätyökseen junnujoukkueiden valmentajia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on lapsillakin ammattivalmentajat, eli he tekevät sitä ihan työkseen. Verorahojahan se tietysti vaatii, mutta on nähty että investointi on kannattava. Tietysti kaikki lajit eivät saa vastaavaa kohtelua kuin jalkapallo, koris ja käsipallo. Mutta kun tästä islantilaisesta jalkapallosta nykyään niin paljon puhutaan, niin sitä on hyvä käyttää esimerkkinä.

      Poista

Mitä tuumaat?